Pikkulintuinvaasio

Ja lintuhöpinät sen kun jatkuvat vaan. Tässä vaiheessa vuotta puutarhassa ei paljon muuta tapahdu, paitsi mitä nyt noita lintulautavieraita käy.

Eilen oli varsin mielenkiintoinen päivä. Sääolosuhteet muuttuivat muutamassa minuutissa helakasta auringonpaisteesta älyttömään lumimyräkkään. En ihan heti muista tällaista nähneeni. Ensin aurinkoa sitten lumituiskua ja tuulta varttitunti ja sitten taas vaihtui aurinkoiseksi. Siinä se sitten vaihteli se sää koko iltapäivän. Välillä lumi lensi ihan vaakatasossa - niin kova oli tuuli. Sitten se lumentulo lopahti, mutta tuuli jatkoi tuiverrustaan kun aurinko pilkisti taas esiin. Oli jännä seurata lumipyörteitä tuolla järven jäällä.

Linnut eivät tuosta sään vaihtelusta tuntuneet olevan moksiskaan. Yleensähän niitä ei lintulaudalla huonommalla säällä ole täällä näkynyt, mutta nyt niitä oli tuossa pilvin pimein.

Mahtavan kokoinen keltasirkkuparvi pysytteli pihapiirissä lähes koko päivän. Parveen oli liittynyt muitakin lajeja. Mukana hääräsi parisenkymmentä viherpeippoa.
 

Pari kolme hemppoa oli eksynyt mukaan myös ja vihervarpusiakin lehahti paikalle muutama, harmi etten saanut niistä kuvia.

Tällä kertaa parven mukana oli myös pari peippostakin. Toissapäivänähän niitä oli kolme. Onnistuin nappaamaan kuviakin.

Peipponen on kyllä melko tavallinen lintu, enkä varmaan lajista kuvia muuten ottaisi, mutta nyt on melko varhainen kevät vielä ja en aikaisemmin ole talvipukuisesta peiposta kuvia saanut. Nyt niitä sitten pitikin räpsiä oikein olan takaa.

Tänään herrat ovat jo viritelleet vähän laulunpoikastakin. Näyttäisi olevan toveruksilla reviiritaistokin meneillään, ottivat oikein kunnolla tuossa lintulaudan luona yhteen.

Kuvien laatu nyt taaskaan ei ole paras mahdollinen, mutta yllättävän hyvä kuitenkin ottaen huomioon, että ne on otettu ikkunan läpi

Viherpeipot ruokailevat ihan mielellään lintulaudallakin, toisin kuin keltasirkut. On täällä kyllä yksi urhea keltasirkku, joka uskaltautuu tuohon laudalle ruokailemaan. Tai ylipäätään osaa mennä tuohon laudalle.

Joskus kauan aikaa sitten harrastin enemmänkin lintubongausta ja silloin tuli tutustuttua eri lajien tuntomerkkeihin, elintapoihin, sukuihin jne. Koulussa tehtiin ihan linturetkiäkin ornitologin johdolla. Muistan silloin innostuneeni aivan älyttömästi linnuista. Into vaan loppui sitten siihen, kun en ruskeita ja harmaita pikkulintuja koskaan oppinut erottamaan toisistaan.

Yritin tuossa palauttaa mieleeni mihin sukuun nuo edellä mainitut samassa parvessa liikkuvat otukset kuuluvat, oli sellainen hämärä muistikuva, että ovat läheisempääkin sukua keskenään kuin luulisi. Piti ihan tarkistaa. Samaan lahkoonhan nuo kaikki kuuluvat, nimittäin varpuslintuihin. Siitä sitten jakaantuvat peippoihin ja sirkkuihin. En muistanutkaan, että vihervarpunen kuuluu peippoihin. Mielenkiintoista.

Pihapiirissä siis pyöri eilen valtavasti näitä tavanomaisia lintulautavieraita. Tänä aamuna sitten paikalle pelmahti muutama muukin vanha tuttavuus.

Käpytikkakoiras tuli pyörähtämään. Se on ollut tänä talvena harvinaisempi vieras, mutta silloin kun se tuohon takapihalle tulee, viipyy se kyllä ihan kiitettävän kauan. Nytkin se käväisi keltasirkkuparven keskellä maassa syömässä siemeniä, mitä ihmettä en aikaisemmin ole nähnyt. Kauaa se ei kyllä maassa viihtynyt, siirtyi sitten tuohon pieneen koivuun, johon olen ripustanut muutaman ruokinta-automaatin ja talipalloja.

Keltasirkut tuntuvat olevan todella innoissaan, kun kävin viemässä liiteriin unohtuneen kauralyhteen takapihalle.

Yksi keltasirkuista sijoitti itsensä melkein lyhteen sisään. Viipyi varmaan puoli tuntia, ei lähtenyt parven mukana edes karkuun - luotti suojaväriinsä ilmeisesti. Taisi se siinä ottaa torkutkin, ainakin siltä se näytti. Kaipa siinä oli lämmin ja mukava torkkupaikka.

Muutama punatulkkukin kävi pyörähtämässä. Niitä ei kovin montaa tämän talven aikana ole näkynytkään.

Kovin ovat arkoja nämä yksilöt, verrattuna viimevuotisiin.

Tänään täällä on pörrännyt sisällä se kevään ensimmäinen kärpänen. Kyllä se kesä sieltä tulee, öttiäisetkin heräävät jo.

R.I.P karviaismarjapensaat… ?

Lunta oli tupruttanut reilut viisi senttiä yön aikana. Auraajakin oli käynyt tuossa pihassa kääntymässä traktorinsa kanssa ja aurannut ihan mukavasti, ainakin ensi katsomalta. Laitoin kahvin tippumaan ja lähdin koiruuden kanssa pihalle. Ja enpä muuta voinut kuin kiroilla ihan ääneen varmaan pari kolme minuuttia. P*KELE. Oli aurannut s**na marjapuskat nurin.

Tämä on niitä elämää suurempia asioita, joita ei voi ymmärtää. Nimittäin miksi ei mene jakeluun se, että normaalien ihmisten pihapiirissä - toisin kuin aurausyrittäjän - voi olla kasveja, nurmikkoa ja jopa marjapensaitakin. Vielä kerran P*KELE! Viimeksi kun kesällä esitin toivomuksen, ettei sitten seuraavana talvena aurattaisi pihan hiekkoja ja soria 30 metrin päähän nurmikkoalueelle, kaveri tuumasi, että koko pihanhan voisi laittaa soralle. AI että mitä *ttiä?!?! En aio pihaani muuttaa, jotta se olisi auraajalle sopiva. Tuossa mahtuu soraosuudella jäteautokin kääntymään, ja parkkiin mahtuu tarvittaessa 9 pikkuautoa - eli ei aivan pienimmästä päästä. Lumetkin voi työntää traktorilla pellolle.

On tuossa talon edessä peltoa vähintään hehtaari, kyllä sinne lunta mahtuu vaikka koko hiivatin kaupungin lumikuormat toisi... Vaan ei - pitää ajaa karviaispuskat nurin. Kun ei piittaa..?!? vai mistäkö tuo johtuu?! Noh, tämmöistä tänään aamutuimaan. Toivottavasti ei tule soitettua kyseiselle yrittäjälle, siitähän ei hyvää seuraisi - olen minä sen verran pahasuinen akka kun sille päälle satun. Mutta laitoinpa nyt jutun tänne ihan kuvan kera. Ihan siltä varalta, että tuolta lumen alta sitten keväällä paljastuisi enemmänkin tuhoja. Nii-in aion vaatia korvauksia, kunhan tuhon laajuus selviää.

Tuossa postilaatikon kohdalla kulkee aurausalueen raja. Siinä heti takana ovat olleet marjapensaani.

Nyt on paha mennä sanomaan, mitä kaikkea tuolta lumen alta on rikki mennyt. Ne tuhot paljastuvat sitten aikanaan.

Aamun kiroiluolotilasta toivuttuani, tein loput lumityöt, kolasin ne alueet, jotka auraaja oli jättänyt auraamatta. Sitten kiskoin sen kasvihuoneen oven auki. Vähän se vielä rikkoutui lisää, alalaita on nyt ihan kokonaan irti, ainoa mikä pitää ovea kasassa on muovi. Pääsin sitten viimein sinne sisään katsastamaan, mitä kaikkea sinne syksyllä ennen ensilumia unohtui. Syksy täällä oli yhtä hässäkkää, aikaa meni aika paljon tuon koiranpennun kanssa, joten kasvari jäi vähän oman onnensa nojaan. Sinne tuli sullottua kaikki ruukut ja työvälineet suloisesti sikin sokin, ajatuksella - siivoan ja järjestän tuon vähän myöhemmin. Vaan kuinka ollakaan, sitä sitten oltiin jo marraskuussa, aika oli mennyt ihan huomaamatta ja kasvihuoneen ovi oli vaivihkaa jäätynyt maahan kiinni. Eli ei sinne sitten päässytkään. Olihan tuolla vaikka vallan mitä. Yksi muovinen piparilaatikollinen siemeniäkin löytyi. Osa niistä oli minigrip pusseissa, joten ihan käyttökelpoisia vielä. Osa taas sitten ei ollut. Ja nepä ovatkin kostuneet, ja tarttuneet toisiinsa. Tässä nyt sitten askarrellaan jonkin aikaa siemenpussien kanssa, toiveena on, että saisin ne irrotettua toisistaan, koska siellä näyttäisi olevan sellaisia siemeniä, joita en tänä vuonna vielä mistään ole löytänyt. Toisena toiveena on, että ne itävät, sitten kun saan ne pelastettua.

Myöhemmin taas koiran kanssa ulkoillessa tuli testattua kameraakin, nythän näpsin kuvia minkä kerkiän, onhan tuon uuden kameran käyttö jollain tavalla opittava.

Tuossa pihalla ihmettelin hetken, miksi linnut kerääntyivät ulkorakennuksen katolle. Niitä olikin aikamoinen parvi, keltasirkkuja, hemppoja, talitiaisia ja sinitiaisia. Piti sitten moisesta ihmeestä kuvia ruveta ottamaan, mutta niinhän siinä sitten kävi, että heti kun kameran kuvausasentoon nostin, koko parvi pöllähti tiehensä. Paitsi yksi urhea yksilö joka jäi katolle pällistelemään.

Jonkinlaisen kuvan siitä sitten sain, onnistuu tuosta ainakin lajimääritys.

Ja mitä se siellä katolla oikein teki.

Söi kuusen siemeniä! Minulta ihan hetki meni miettiessä, että mitä ihmettä siellä voi olla, mutta totta kai - tuossa takana on muutama mahtavan kokoinen kuusi ja näyttävät ripotelleen siemenensä suoraan tuohon katolle.

Puutarhapuolella tänään: Iltapäivän aluksi pääsi rosmariinin siemenet multaan. Se pahalainen sitten itää seuraavat 4-6 viikkoa - jos itää. Nähtäväksi jää. Viime vuonna ei onnistunut, oliskohan tänä vuonna sitten jo aika onnistua…

1…2…5…. eikun 7!!

Seitsemän joutsenta järvellä jo, vähän hienoa

Aamu oli varsin harmaa. Pilvet roikkuivat älyttömän alhaalla ja oli todella hämärää tuossa seitsemän aikaan, kun alakertaan laahustin. Normaalit aamurutiinit tuli käytyä puoliunessa läpi - kahvi tippumaan, koira ulos pikalenkille ja sitten keittiön ikkunan ääreen kahville heräilemään hitaasti ja ihmettelemään mitä järvellä tapahtuu. Taivas oli aika mielenkiintoisen näköinen, harmaan eri sävyjä kerroksittain ja koko maisema näytti melko alakuloiselta. Harmittelin, että nyt on sitten tulossa pilvinen ja ruma päivä, mutta onneksi erehdyin. Sää siitä sitten pikkuhiljaa selkiytyi ja alkoi se aurinkokin paistaa. Toisaalta tarkkaan kun katsoi sitä harmaiden värisävyjen kirjoa, saattoi siinä nähdä häivähdyksen jotain nättiäkin, siis jos harmaasta väristä pitää. On se mieletön tuo maisema, ihan joka päivä se on erinäköinen.

Seurailin siinä tovin varisten ja joutsenten puuhia. Nuoremmat, vielä ruskeahkot joutsenet olivat majoittuneet tuohon sulan reunalle ja varikset kokoontuivat parinkymmenen metrin päähän niistä. Näytti siltä, että variksia otti päähän se, että joutsenet olivat käyneet unille ihan niiden kylpypaikan viereen. Yksi variksista oli erityisen röyhkeä, se mennä viipotti lähimmän viereen nappasi höyhenistä kiinni ja liihotti karkuun. Kovin oli pitkämielinen tämä nuorukainen moiselle häiritsijälle. Kohotti vain hieman päätään ja todettuaan tilanteen, laittoi taas päänsä siiven alle. Tätä menoa kesti jonkin aikaa, varmaan varttitunnin tuo varisilkimys jaksoi joutsenta kiusata, mutta lopulta se sitten antoi periksi ja lensi tiehensä.

En ihan kamerani kanssa ehtinyt tilanteisiin mukaan, mutta sain kun sainkin riitapukarit ikuistettua samaan kuvaan. Harmitti myös se, etten ehtinyt ikuistaa sitä, kun nuo vanhemmat joutsenet aloittivat paritanssin neljään pekkaan keskellä tuota jäätä. Oli mahtitoitotuksia ja tuuttauksia ja kyllä siinä siipiä heiluteltiin ihan urakalla. Mielettömän upean näköistä.

Valaistusolosuhteista johtuen ne kuvat, mitä nyt sain otettua, eivät mitään huippuluokkaa ole. En siinä tuota hässäkkää seuratessani malttanut ruveta kameran säätöjä paremmiksi värkkäämään.

Pikkulinnutkin ilmaantuivat sitten taas lintulaudalle murkinalle ja ehdin muutaman kuvan niistäkin ottaa kun toisella aamulenkillä pikkukoiran kanssa oltiin.

Peipposetkin olivat paikalla, mutta arkoina lensivät heti puiden suojaan kun yritin lähestyä.

Talitiaiset ovat yleensä olleet rohkeampia, mutta tänään nekin jostain syystä pinkoivat pakosalle.

Muuten tänään vakiovieraiden lisäksi tuolla pihamaalla on ollut erinäinen määrä noita variksensukuisia otuksia, närhikin piipahti pihapiirissä ja muutama naakka ja harakka.

Puutarhapuolelle kuuluu hyvää, ne pikkuruiset tomaatinalutkin voivat mainiosti. Tänään on pidetty kylvöhommissa välipäivä. Mutta voi tätä onnea, sain tänään vihdoinkin sen kiinni jäätyneen kasvihuoneen oven auki, vaikka sitä oli rikkomatta mahdoton avata. Kiva, huomenna sitten voikin jo mennä penkomaan istutusruukut esille sieltä. Enää ei tarvitse kaikenmaailman epämääräisiä purkkeja käytellä.

No nyt niitä on jo neljä…

Tänä aamuna oli mahtavaa herätä siihen, että räystäät tippuivat ja joutsenet toitottelivat järvellä. Puoli seitsemältä oli jo aivan valoisaa ja mikä parasta, ne räystäät tippuivat! Ajatella puoli seitsemältä aamutuimaan, lämpötila oli jo pitkälti plussan puolella, tarkasti ottaen +4. Ronja neidin ulkoilutuokion aikana tulin huomaamaan, että vaikka lämpöasteita olikin, ei se tarkoittanutkaan sitä, että olisi ollut kovin lämmin. Tuuli aika navakasti, mihin en sitten ollut varautunut ollenkaan. Painuin nimittäin koiraani ulkoiluttamaan ilman takkia ja käsineitä - kuvittelin, että on ihan oikeasti lämmintä, kaikki merkit kun viittasivat siihen.

Eilinen päivä meni melko tarkkaan oksennuksia siivotessa ja sairasta pikkukoiraa paapoessa. Eihän tuo Ronja kyllä enää mikään varsinainen pikkukoira ole, vaikka pentu vielä onkin. Ikäähän sillä on kahdeksan kuukautta ja kokoa alkaa olla enemmän kuin keskiverto sakemanni nartuilla yleensä.

Pari kolme viikkoa sitten mitattiin ihan kunnolla neidin säkäkorkeus. Kaverilla kun sattuu olemaan ihan oikea koiran mittaukseen käytettävä kulmamitta. Ei tahtonut mitassa enää asteikko riittää. Ronjan säkäkorkeus kun oli jo 60 cm. Sakemanninartuthan ovat säkäkorkeudeltaan 55-60 cm, se 60 on yläraja. Ihan kiva, että tytöstä kasvaa iso koira, sitähän olen toivonutkin.

Tänä aamuna onneksi sitten jo toipilaalle ruokakin maistui, eikä pahasta olosta enää ole tietoakaan, ei ainakaan näkyvästi. Ihan hetihän se piti kokeilla ulkoilun jälkeen, maistuisiko se ruoka tänään, ja maistuihan se. Koiran ulkoilutuksen ja ruokkimisen jälkeen aamukahvilla istuessa oli sitten aikaa vähän lämmitellä ja tarkkailla mitä järvellä ja lintulaudalla tapahtuu. Ilokseni huomasin, että joutsenten määrä oli tuplaantunut eilisestä. Nyt niitä on tuolla kaksi paria. Ei ihmekään, että toitotusta oli niinkin paljon heti aamutuimaan.

Variksiakin tuolla on ollut kolmisenkymmentä raakkumassa sulan reunalla heti aamusta. Nyt minulle sitten selvisi viimeinkin ainakin yksi asia minkä takia ne sinne sulan reunaan hakeutuvat. Henkilökohtaisen hygienian hoito tuntuu kiinnostavan koko varispopulaatiota. Siellä ne ovat kylpeneet jään päälle sulaneessa vesilammikossa vuoron perään jo tuntitolkulla.

Gizmokin sitten otti ja meni ulkoilemaan, ihan omin päin hetikohta aamusta. Poikahan ei ole ulkona ollut kuin viimeksi joskus syyskuussa. Silloinhan se otti jalat alleen ja mennä viipotti tuonne kahdensadan metrin päähän junaradalle. Ei se poika tainnut silloin heti tajutakaan, miten pitkällä talosta oli. Onneksi se kuuli kun kutsuin sitä ja juoksi kuin rasvattu salama rappusille. Silloin näytti siltä, että oli poika vähän järkyttynyt omasta urheudestaan. Sen koomin se ei ole ulos halunnut. No tänään sitten se otti ja hyppäsi keittiön ikkunasta alas.

Gizmohan ei kissojen tapaan pidä kylmästä, ei se pidä märästäkään eikä varsinkaan märästä lumesta. Mutta sinne se vaan hyppäsi lintulaudan alle tutkailemaan mielenkiintoisia hajuja, vesilammikkoon.

Yllättävän äkkiä se toipui veteen hyppäämisestään, vähän vain tassujaan räpsytteli. Suunnisti sitten määrätietoisen oloisena tutkimaan keltasirkuille varattuja kauralyhteitä. Harmi, että tuo yläpuolella oleva kuva ei liiku. Mutta jos tarkkaan katsoo, voi huomata kuinka tuossakin takatassua räpsytetään.

Lyhdettä ja kauroja maassa hetken nuuskittuaan, se nosti päänsä ja näytti siltä, että nyt pitää vähän tuumata mitä seuraavaksi tekee.

Siinä se sitten mietti hetken, katse suunnattuna jonnekin kaukaisuuteen. Lopputulema näytti olevan se, että lähemmäs taloa olisi päästävä.

Kovin varovaisesti se kääntyi, harkitsi tarkkaan mihin tassunsa pisti. Välillä se pysähtyi miltei kesken askeleen, tuumimaan jotain.

Tuota parin metrin matkaa se teki sitten useamman minuutin. Harkiten tarkkaan jokaisen liikkeensä - ainakin siltä se näytti.

Sitten se jo löysi itsensä lintulaudan alta.

Tarkkaan se nuuski lintulaudan tukipuun. Erittäin tarkkaan. Mitä lie siitä löytänyt - mahdollisesti eilen laudalla käyneen oravan hajujäljen.
 

 
Jotain vallan herkullista hajua siellä kieltämättä oli…
 
Vaan sitten piti taas tuumata…

Ja tästä tuumailusta lopputuloksena oli pari mahtavaa loikkaa, joista viimeinen sitten päätyi ikkunalaudalle ja siitä sitten koko kissaherra keittiön pöydälle. Ilmeisesti tuollainen viiden minuutin ulkoilurupeama oli Gizmo-herralle ihan tarpeeksi.

Iloinen yllätys tänä aamuna löytyi taimikasvattamostani. Yellow Stuffer ja Glacier -tomaatit ovat itäneet. Munakoisot vaan antavat vielä odottaa itseään. Kävin äsken lukemassa viime vuotiset maaliskuun postaukset ihan sillä silmällä, josko vinkkejä löytyisi siitä, miten on viime vuonna itämiset tapahtuneet. Samanlaistahan se viime vuonnakin on ollut, munakoisot antoivat odottaa ja pitkään. Tuossa äsken laiton myös parisataa purjon siementä hajakylvönä itämään. Lisää sitten jossain vaiheessa, kunhan ehtii.

Joutsenet saapuivat!

Tänä aamuna aamukahvia siemaillessani, näin niiden tulevan. En ensin tajunnut ollenkaan, mitkä linnut olivat kyseessä, kun ne kaartelivat tuolla järven eteläpäässä, sulan alueen yläpuolella. En osannut odottaa joutsenten saapuvan näin aikaisin keväällä, ollaanhan vielä maaliskuussa. Mutta tuolla ne nyt ovat. Joen suussa, joutsenpari. Kiva kun tulivat. Olinkin jo melko kyllästynyt tarkkailemaan varisparvia siellä sulan reunalla aamuisin, niitä siellä on riittänyt.

Ovat ne siellä nytkin, mutta pitävät terveellisen pitkää välimatkaa joutsenpariin. Mikä lie se juttu, mikä niitä varislintujakin aina sulan veden ääreen houkuttelee. Kuvia vaan ei oikein pääse kunnolla ottamaan, on sen verran lunta vielä - lähes metriset kinokset.

Pilvistä, vähäistä räntäsadetta ja kylvöhommia

Muutaman päivän auringonpaisteputki ja lämpöiset kevätkelit sitten loppuivat kuin seinään. Myöhään eilen illalla, kun olin viimeisen kerran ulkoiluttamassa pikkuneiti Ronjaa, oli lunta tupruttanut jo sentin verran. Tänä aamuna lunta olikin sitten jo melkoisesti enemmän. Hiljalleen tuota tupruttelee nytkin. Säätiedote lupailee +4:n asteen lämpötilaa tälle päivälle. Aika vähältä tuo tuntuu eilisen +13 jälkeen. Siis tuo +13 mitattuna auringossa.

Odottelen täällä, että alkuviikosta kylvämäni siement itäisivät. Harmittaa niin perusteelliseti, kun vaan ajattelenkin miten pieleen menee tänä vuonna taimikasvatukset. Viime vuonnahan tähän aikaan taimet olivat jo mahtavalla alulla. Tänä vuonna pitää suunnitella tarkkaan mitä alkaa kasvattamaan ja missä. Tuo tulossa oleva sairaalakeikka pääkaupukiseudulla kun sotkee tämän kevään kuviot täysin. Reilu viikko sitten ennen lähtöäni tänne nelosvyöhykkeelle, kylvin joitain lajikkeita, jotka jätin sinne perheen hoidettavaksi.

Tänne nelosvyöhykkeelle tultuani kylvin myös muutamia lajikkeita, ja piru vie, nehän joudun sitten ottamaan mukaani kun matkustan sinne sairaalaan. Tulee olemaan aikas mielenkiintoista näillä tämän vuoden taimilla. Tulevat olemaan varsinaisia matkantekijöitä, kun edes takaisin joutuvat reissaamaan. Tännehän en niitä voi jättää, kuolisivat vaan vedenpuutteeseen. Toki on ihan mahdollista, että ne matkalla saavat kylmää ja menehtyvät kaikki, mutta täytyy vaan toivoa, että se jollain opilla onnistuu. Tulee vaan olemaan älyttömän ahdasta autossa, kaksi kissahäkkiä, koira ja taimet. Plus tietysti epämääräinen kasa tavaraa, jota ilman ei voi matkustella. Noh, onneksi tuohon on vielä muutama viikko aikaa, joten ei tässä vielä pitäisi minkäänmaailman paniikkia olla.

Aloitin tänään sitten kuitenkin istutuspuuhat. Tuntui tuollainen kevyempi puuhastelu ajankohtaiselta pihan lumitöiden jälkeen. Luntahan tuolla oli vaikka muille jakaa, eikä tuo pihakaan ole pienimmästä päästä. Eli sisälle kun tultiin koiran kanssa kaivoin esiin laatikollisen viime vuotisia siemeniä ja aloitin niiden lajittelun. Tarkoituksenani oli etsiä esiin viime vuodelta jääneet munakoison ja paprikan siemenet ja laittaa ne itämään nyt hyvissä ajoin. Tosin homma hyytyi ihan alkuunsa. Ai miksikö hyytyi?

Tuo kuva kertonee syyn paremmin kuin turhat löpinät. Että tällaista täällä nelosvyöhykkeellä tänään. Mitäköhän huomenna…?

Taimikasvatus alkoi

Viime viikon lopulla aloittelin taimikasvatuksen Pääkaupunkiseudulla. Istutin muutamia eri tomaattilajikkeita ja keltaista paprikaa. Multaan pääsivät: moneymaker, roma, yellow pearshaped ja sweet 100 F1. Eilen kuulin, että tomaatit ovat jo siellä itäneet. Eli taimia pukkaa kiivaasti.

Kovin ovat vielä hentoisen näköisiä, mutta kyllä ne siitä vielä tanakoituvat.

Täällä nelosvyöhykkeellä laitoin kasvamaan eilen munakoisoja. Muutaman tomaatinsiemenkin paiskasin multaan siinä samalla. Istutin nyt ensimmäiseksi virolaisesta Seemnemaailm -verkkokaupasta tilaamani munakoison siemenet. Eli jos hyvin käy, nyt on sitten tulossa varsinainen värivalikoima munakoisoja. Kolmea eri lajikettahan tilasin sieltä, vihreää, raidallista ja kirkkaanpunaista. Saas nähdä kuinka käy. Toivottavasti kasvavat hyvin.

Tomaateista lähti kasvunalkua kokeilemaan perinnelajike Yellow Stuffer. Se on ontto tomaattilaji, joka on mahdottoman hyvä silloin, kun haluaa tehdä täytettyjä tomaatteja. Toinen uusi tuttavuus tälle vuodelle on Glacier -lajike, jonka pitäisi olla aikainen ja se myös kestää kylmää. Glacier on myös perinnelajike. Eli tällä hetkellä kuutta tomaattia olisi tulossa. Lisää istuttelen kun ehdin.

Suurimmaksi osaksi pyrin taas kasvattamaan perinnelajikkeita. Syykin on ihan selvä. Aion kerätä siemeniä jossain vaiheessa talteen. Tavoitteena olisi omavaraisuus myös siementen suhteen. Aikaahan tähän tulee kulumaan jonkin verran, ensin täytyy ottaa selville, mitkä lajit tälle tilalle ovat parhaita kasvatettavia. Viime kasvukauden kokeilut tosin osoittivat, että kaikki ne neljätoista tomaattilajiketta, joita kokeilin soveltuvat hyvin tänne, vallankin jos on niin kuuma ja hyvä kesä kuin viime kesä oli. Mutta nyt sitten etsinnässä on sellaisia lajikkeita, jotka kestävät myös vähän epäsuotuisemmassa säässä.

Tänään huomasin, että tuolla pilkottaa jo paljasta maata ulkorakennuksen vieressä. Ruohotuppaita on näkyvissä ja lumi sulaa kohisten. Kyllä se kevät sieltä tulee, hissukseen.

Puoli kuuta peipposesta…

Linnut sitten ilmestyivät takaisin pihapiiriin eilen! Ja voi että niitä oli paljon. Ilmeisesti pihassa liikkuminen ja koiruuden kanssa ulkosalla olo on häätänyt petolintupopulaation muualle ja pikkulinnut palasivat lintulaudalle. Kävin eilen vähän raivaamassa lintulaudan ympäristöä ja ripottelemassa kauroja maahan, ehkä sekin kertoi lintusille, että baari on taas auki.

Eilen siinä kävi mahdoton kuhina. Se iso keltasirkkuparvikin tuli taas käymään. Käpytikkakin kävi tutkimassa talipalloja. Kissapopulaatio sisätiloissa oli aivan ekstaasissa. Taas riitti katseltavaa puoleksi päiväksi.

Ovat nuo keltasirkut kyllä sen verran arkoja, että lentävät heti pois kun niitä lähestyy. Onnistuin kuitenkin ikuistamaan yhden yksilön. Että ihan kolmenkymmenen metrin päästä kuvasin, niinpä - talossa on kuin onkin viimeinkin KUNNON järjestelmäkamera. Ja jo oli aikakin, viimeksi olen järjestelmäkameralla kuvaillut siihen aikaan, kun kuvat kehitettiin ihan paperikuviksi. On siitä sen verran aikaa, että jos joutuisin kylmiltään pimiöön, en enää varmaan mitään osaisi tehdä. Niin, tuosta edellisestä lauseesta tarkimmat varmaan hoksaavat, että ihan sitä harrastettiin valokuvausta vuonna nakki ja muusi. Ja kuvatkin kehitettiin ihan itse. On vaan päässyt taito ruostumaan, sen huomaa. Onpa tuossa sitten uuttakin opittavaa, digijärkkäri on periaatteessa samanlainen kuin mekaaninenkin, mutta ominaisuuksia on vaikka muille jakaa. Tässä menee nyt päivät sitten opiskellessa kuvaamista ihan uudelleen. Vaan oli se kiva näpsiä kuvia tuolla pihalla, vajaassa kymmenessä minuutissa tuli otettua 63 kuvaa. Ei olisi onnistunut sillä digipokkarilla, jolla viime kesänä kuvasin.

Tänä aamuna aamukahvilla istuskellessani seurailin taas lintujen touhuja. Laudalla pyöri pari pikkuvarpuspariskuntaa viherpeippojen seurassa. Tinttejäkin oli kymmenkunta; sinitiaisia, hömötiaisia ja tietenkin talitiaisia.  Arkoja ne ovat pikkuvarpusetkin, heti kun menin vähänkin lähemmäksi, herrasväki siirtyi tuohon isohkoon pihakuuseen.

Keltasirkkuparvikin pöllähti taas paikalle.  Aikani kuluksi siinä laskeskelin kuinka monta yksilöä oli paikalla, aiemminhan parven koko on ollut 14. Piti ihan hieraista silmiä kun laskujen tulos olikin yllättäen 15 ja se viidestoista olikin ihan erinäköinen kuin muut. Ylläri! Se viidestoista oli peipponen! Eli tämä kaveri varmaan on talvehtinut täällä ja nyt sitten ilmeisesti liittynyt keltasirkkuparveen. Eli ei tässä nyt vielä vanhan sanonnan perusteella ole sitä puolta kuukautta kesään, vaikka mahdottoman mukavaa se olisikin, jos se kesä nopeammin jo tulisi. Tai tulisi nyt edes kunnon kevätkelit.

Suunnitelmissa yrttitarha

Ensi kasvukaudelle olen varannut huiman määrän yrttien siemeniä. Nyt viime päivinä olenkin haeskellut paljon tietoa erilaisista yrteistä ja niiden kasvatuksesta. Viime kesänä kasvilaatikossani oli jonkin verran eri yrttejä kokeilussa, tänä vuonna sitten olisi tarkoitus laajentaa valikoimaa ja hyödyntää eri yrttien ominaisuuksia jo kasvuvaiheessa. Monilla yrteillä sanotaan olevan suotuisa vaikutus muihin kasveihin. Voimakasaromisina kasveina ne häätävät hyönteisiä ja osalla on jopa maaperään ulottuvia vaikutuksia. Monet yrtit ovat hyviä kumppanuuskasveja toisille lajeille. Toiset taas eivät sovi kasvatettavaksi lähimaillakaan tiettyjä muita kasveja. Opiskeltavaa siis riittää.

Olen myös lueskellut viime vuoden blogikirjoituksiani, oli tosi hyvä idea pitää kasvipäiväkirjaa blogissa. En millään enää muistaisi mitä kaikkea tuli viime vuonna tehtyä ja mihin aikaan mikäkin kasvi istutettiin. Yrtit tosin kasvatin siistissä sekamelskassa kasvilaatikossani avomaalla. Kovin montaa lajia niitä ei ollut: kahta eri lajia basilikaa, timjamia, korianteria, persiljaa ja kirveliä. Samassa laatikossa sitten kasvoivat myös pavut ja pillisipulit sekä osa mangoldeista ja jokunen porkkanakin.

Tuossa kuvassa kaikki viime vuoden yrtit siis kasvavat suloisessa sekamelskassa muiden kasvien kanssa.

Tänä vuonna, jos suunnitelmat pitävät paikkansa, olisi tulossa vähän suurempi yrttiprojekti. Dokumentoin täällä nyt sitten miten yrttejä hyödynnän. Aion myös laittaa ylös tärkeimmät tiedot jokaisesta lajista seuraavaa kasvukautta varten. Toki nämä tiedot löytyisivät ihan muualtakin netistä, mutta on se niin paljon helpompaa kun ne ovat yhdessä paikassa ja omassa blogissa heti käytettävissä.

Tälle vuodelle olen jo varannut seuraavien lajien siemeniä:
Basilika
Iisoppi
Kirveli
Korianteri
Kurkkuyrtti
Kynteli
Laventeli
Meirami
Minttu, Viherminttu
Oregano
Persilja
Ryytisalvia
Sitruunamelissa
Tilli
Timjami
Vihersipuli, Pillisipuli

Valikoima saattaa vielä laajentua, mikäli sopivia siemenpusseja tulee vastaan.

Aion istuttaa enemmän kumppanuuskasveja vierekkäin nyt tulevana kasvukautena. Tiettyjen kasvilajikkeiden sijoittaminen naapureiksi, saattaa vähentää tuholaisvahinkoja. Kumppanuuskasvien käyttöhän on tunnettu jo vuosisatoja sitten, eli mikään uusi juttu tämä ei ole. Voimakkaasti tuoksuvat yrtit ja esimerkiksi samettikukat sekä sipulit torjuvat tuhohyönteisiä. On sanomattakin selvää, että tällaisia ominaisuuksia hyödyntäessä, sadon määrä ja laatu voi parantua.

Viime kasvukautena ainoa tietoisesti käyttämäni kumppanuuskasvi oli samettiruusu. Tomaatit suorastaan rakastavat samettiruusuja. Ne tomaattiyksilöt, jotka olivat saaneet seurakseen samettiruusun, tuottivat enemmän. No, täytyy myöntää, ettei tuota nyt ole tieteellisesti todistettu, eli mutu-tuntumalla mennään, mutta aiheesta on kyllä kirjoitettu paljonkin, on siinä siis jotain perää.

Kirjoittelen sitten tässä tulevaisuudessa jokaisesta yrtistä pienen artikkelin, tulevaa käyttöä ajatellen.

Minne ovat linnut kadonneet?

Lämmitysrumbaan ja auton purkamiseen kului tunti jos toinenkin, joten mitään muuta ihmeellistä ei sitten eilen ehditty tehdä. Tänä aamuna aloittelin ihmettelemällä lintulaudan tilannetta.

Täällä on yleensä talvisaikaan ollut aivan mahdottomasti lintuja lintulaudalla. Eri lajeja on käynyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti pitkälti toistakymmentä lajia. Yksilömäärä on pyörinyt siinä viidenkymmenen hujakoilla kerrallaan, eli vipinää on riittänyt. Tämä tietysti on tarkoittanut sitä, että linnunruokaa on kulunut uskomattoman paljon joka talvi.

Tänä talvena auringonkukansiemeniä on mennyt vasta kaksi säkillistä, viime talvena niitä meni kaiken kaikkiaan viisi. Eli jotain on pielessä, kävijöitä vaan yksinkertaisesti ei ole. Tuossa aamusella bongasin yhden keltasirkun. Mitä ihmettä, yksi ainoa keltasirkku? Muutama viikko sitten niitä kävi tuossa neljäntoista yksilön parvi ihan joka päivä. Pari muutakin aamuvirkkua oli liikkeellä, sinitiainen ja talitiainen. Aloin jo huolestua, missä ihmeessä ne linnut oikein ovat…

Kävin sitten kurkkaamassa tarvitseeko lauta täydennystä ja niinpä niin, onhan sille kävijäkadolle ihan selkeä syy.

Lintulaudan ympäristössä oli ainakin viisi paikkaa, jossa saattoi nähdä todisteita vierailijasta, joka ilmeisesti aiheuttaa pikkulintukadon.

En tuota siipien väliä mittaamaan käynyt, mutta kohtalaisen isosta otuksesta on kyse. Petolinnusta siis, lumella oli selkeitä kohtia, joissa saalis on napattu. Ronja pahalainen vaan oli yhtä kiinnostunut menneistä tapahtumista kuin minäkin, ja totta kai mennä paukutti suoraan jälkien päälle nuuskimaan ja tutkimaan. Ehdin sentään yhden kuvan ottaa ennen kuin se otti ja sotki kaikki jäljet.

On täällä kävijöitä jäljistä päätellen ollut muitakin. Tuolta järven jäältä on tallustellut kettu tuohon pihaan. Niin, nekin jäljet tuo koiruus sotki heti kun vainun niistä sai. Onneksi sentään totteli kieltoa, oli jo menossa puolivälissä takapihaa järvelle päin, nenä maassa jälkeä seuraamassa, kun älysin huomauttaa neidille, että eipä mennä jäälle. Tuo jää kun ei tuolla pitemmällä enää kanna - virtapaikkoja sen verran runsaasti.

Lintulaudan lähistöllä on käynyt myös lumikkoja. Lumikon jäljet opin tunnistamaan jo aikamoisen pienenä. Takavuosina niitä vilisi täällä ihan mahdottomasti ja niitä näki melko usein pomppimassa pitkin peltoa. Enää niitä en ole nähnyt, jälkiä kyllä. Ihan kiva nähdä, että niitä vielä on täällä edes yksi.

Ilveskin on taas käynyt tuossa pihapiirissä kääntymässä. Jokin aika sitten oli tuolla muutaman kilometrin päässä ammuttu yksi, mutta ilmeisesti tämä tyyppi joka meillä käy voi hyvin ja saalistaa alueella edelleen.

Tässä tätä kirjoittaessa on mukava seurata ikkunasta, tuossa kymmenisen metrin päässä touhuaa käpytikka. Ja äsken kävi sinitiaispariskunta katsastamassa tuon männyssä olevan linnunpöntön. Nyt siinä pöntön suulla pörrää yksinäinen talitiainen, joten kyllä täällä niitä lintuja sittenkin on vielä, ainakin muutama.

Lumisadetta ykkösvyöhykkeellä ja aurinkoista nollakeliä nelosvyöhykkeellä

Meikäläisen reissu Pääkaupunkiseudulle kesti parisen viikkoa ja rapiat. Matkan aikana tuli vierailtua paikallisessa sairaalassa kahteenkin otteeseen. Olin varautunut siihen, että mahdollisesti joudun viipymään pitempäänkin, mutta jostain kumman syystä asiat sujuivat melkoisen vauhdikkaasti. Maanantaina siis kävin sairaalan polilla lääkäriä jututtamassa. Varasivat heti ajan kiireellisenä ultraäänikuvaukseen, eli keskiviikkona jo sitten piti mennä takaisin tutkittavaksi ja hutkittavaksi. Sitten odoteltiin viikko, että lääkäritäti soitti ja kertoi kuvausten tulokset. Sitten soitosta kului kolme päivää ja postiluukusta tipahti kirje, jossa olikin sitten jo leikkausaika. Että semmosta kiirettä piti.

Heti kun kelit antoivat myöten - en millään halunnut lähteä räntäsateeseen ajelemaan - lähdettiin sitten matkaamaan kissojen ja koiran kanssa takaisin tänne nelosvyöhykkeelle.

Ajokeli oli vallan mainio, tiet olivat sulat ja jopa suurimmaksi osaksi kuivatkin.

Nelosvyöhykkeellä sitten odotti miellyttävä auringonpaiste.

Edellisen pääkaupunkireissun jälkeen jo huomasin, että nuo eläimet ovat varsin tyytyväisiä paikanvaihdokseen, ja niin ne olivat nytkin.

Gizmo suorastaan hykertelee aina kun tänne pääsee. Kaikenmaailman konnankoukut pitää tehdä heti ja reviiri merkitä puskemalla. Sitten voikin jo istahtaa hetkeksi tarkkailemaan talon touhuja.

Ronja kaivaa aina ensin kätköistään lelunsa ja puoliksi pureskellut puruluunsa.

Hetken aikaa hössötettyään Ronja-neitikin rauhoittui lempipaikalleen ihmettelemään maailman menoa.

Siinä vaiheessa kun eläimet rauhoittuvat, kuka mihinkin alkoi meikäläisellä lämmitysrumba. Kun en ole paikalla täällä, pidän talossa vain peruslämmön. Lämpötila täällä sisällä oli +8 astetta, kun tultiin. Ihan siedettävä lämpötila, mutta asumiseen ehkä hiukkasen liian pieni. Onneksi on puita liiterillinen, kyllä niitä kelpaa poltella. Ainoa haittapuoli tietysti on se, että ihan kuumaksi ei uunia voi lämmittää, jos se on ollut viikkotolkulla kylmänä. Eli hiljaa hyvä tulee, tässäkin tapauksessa.

Lämpötiloissa eroja...

Tuossa jokunen päivä sitten ihmettelin sitä, miksi virallisten lämpötilojen ja meikäläisen kotimittarien erot ovat mitä ovat. Tänään sitten löytyi sillekin selitystä. Artikkelissa: "Lämpömittarisi voi olla valepukki" Ilmatieteen laitoksen Tutkimuspäällikkö Heikki Nevalaisen kertoo, että kuluttajille myytävissä mittareissa lämpötilaheitot voivat olla kaksikin astetta. Myös siitä, mihin mittari tulee sijoittaa, on juttua.

Noh, omat lämpömittarini on sijoitettu melko lailla ohjeistuksien mukaan. Pohjoisseinällä on yksi - melkein kahden metrin korkeudella maasta. Sitten on tuolla pihapiirissä muutama muukin mittari, ihan vaan varmistelemassa.

Toki Nevalainen toteaa myös, että suuria lämpötilaeroja voi selittää näin talviaikaan myös maaston vaihtelevuudella. Kylmä ilma kun tuppaa painumaan alemmaksi, joten alavalla maalla on kylmempää. Samoin vesistön sijainti saattaa vaikuttaa lämpötilaeroihin, jotka voivat siis olla suuriakin melko pienellä matkalla.

Noniin, ihan kuin olisivat vastanneet toiveeseeni, mietiskelinhän noin viikko siten, että olisi kiva tietää mistä nuo lämpötilaerot ihan oikeasti johtuvat. No nyt tiedetään, kiva :)

Jos eilen oli pakkasta, niin tänään sitä vasta onkin ja huomenna kai enemmän…

Heräilin eilen aamulla tapojeni vastaisesti vasta sitten, kun aurinko oli jo sen verran korkealla, että ulkosalla oli jo lähes valoisaa. Pikainen vilkaisu ulkolämpömittariin sai meikäläisen viipottamaan parempien silmälasien hakuun kiiruusti. En siis uskonut silmiäni. Okei, uusi yritys vahvemmilla laseilla, ja piru vie tottahan se oli -37 astetta. Oli sen verran kylmää, että koiruus sai luvan mennä aamutarpeilleen ihan itsekseen. Eikä tuo siellä kauaa viipynytkään, tuli takaisin sisälle kuin rasvattu salama.

Koiraneitikin steppaili ulkosalla siihen malliin, että oli AIVAN liian kylmä - vähän tuo tärisikin sisälle tullessaan. Eihän siinä sitten auttanut muu, kuin heti aamusta kaavojen piirtämisvaihde päälle ja ompelukone esiin. Jossain kohtaa mittaukset menivät hieman pieleen, mutta kyllä siitä käyttökelpoinen tuli.

Vähän täytyy hienosäätää ja korjata jossain vaiheessa, mutta kyllä se tuollakin pärjää. Kunnon fleece on pakkasilla poikaa - koirallakin.

Tänään onkin sitten ohjelmassa siivousta, ulkolämpömittarikin näyttää nyt jo melko inhimillisiä lukemia eiliseen verrattuna, ei siellä ole kuin -33. Autoakin voisi vähän koittaa tänään käynnistellä ja pakata. Kohtapuoleen sitä joutuu rynnistämään pikavisiitille sinne Pääkaupunkiseudulle ja sairaalaan. En tykkää.

Pakkasta!

Täällä nelosvyöhykkeellä on kärvistelty pikkupakkasissa jo noin viikon verran. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että valtakunnalliset sääennusteet kertovat täällä pakkasta olevan noin 5-10 astetta vähemmän kuin todellisuudessa on. Tänä aamuna tosin virallinen ennuste kertoo pakkasta olevan -30. Vaan meidän mittari on kyllä eri mieltä. Kuvaa en tajunnut ottaa seitsemältä aamulla - silloin se näytti vieläkin isompaa lukemaa

Paikalliset erot siis ainakin tässä osassa Suomea voivat olla joskus melkoisen suuret. Tuolla virallisella mittausasemalla kun tuntuu aina olevan vähemmän asteita kuin mitä meikäläisen lämpömittarit näyttävät.

Tämä sama ilmiö toistuu kesällä toisinpäin. Eli jos sääennuste kertoo, että odotettavissa on +25, meillä mittari näyttää varmasti vähintäänkin kolmekymmentä. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tämä oikeastaan johtuu.

Tänä aamuna tosin sen, että pakkasta oli aikalailla, pystyi aavistamaan koiran käytöksestä. Pikkuneiti Ronja nimittäin steppasi sen verran hartaasti, että oli selvääkin selvempi se, että tassut jäätyivät. Steppiaskeleita koiruudelta alkaa löytymään aina kun pakkanen on -30 asteen pahemmalla puolella.

Kaiken tämän pakkasen ja hurrrjan talven keskellä tulee viihdyttyä sisätiloissa kohtuullisen hyvin. Jotain pientä on tullut askarreltuakin: koiruudelle juoksuhousuja.

Tein näitä vähän eri periaatteella kuin mitä nuo kaupasta saatavat vastaavantyyppiset ovat. Nämä ovat kunnon kestovaippatyyliin kosteussululla ja imuosalla tehtyjä koiran kestovaippoja. Pesu onnistuu neljässäkymmenessä asteessa ja kolmet tai neljät housut riittää ihan hyvin.  Ei tarvitse pelleillä pikkuhousunsuojien sun muiden kanssa.

Karu totuushan on, että suurin osa koirista sen pikkuhousunsuojan pistelee poskeensa jossain vaiheessa. Ei tee hyvää ruoansulatukselle, ei. Ensin sitä tietysti ajattelee, että ostaa yhden parin housuja juoksun ajaksi ja pärjää halvoilla pikkuhousunsuojilla. No, ei varmasti tule halvaksi, jos se pikkuhousunsuoja aiheuttaa suolitukoksen tms. Ihan turvallisuussyistä nyt sitten päädyin tekemään ihan kestovaippatyyliin nartun suojahousut. Ja näitähän sitten tulee tehtyä muillekin, ihan tilauksesta ja mittojen mukaan. Seuraavaksi sitten tehtailen tossuja tuolle kylmävarpaalle - loppunee steppailut siihen…

Paikallisessa halpakaupassa nelosvyöhykkeellä

Tuli tuossa viime viikolla pariinkin otteeseen piipahdettua paikallisessa halpiskaupassa. Sielläkin oli jo telineellinen siemeniä myynnissä.

Totta kai siinä sitten piti valikoimaan tutustua. Kiroilin siinä aikani hiljaa itsekseni. Näyttäisi olevan niin, että vaihtavat valikoiman vuosittain. Nyt ei ollut enää tarjolla samoja yrtinsiemeniä kuin viime vuonna. Oikeastaan valikoimassa oli tilli ja basilika - siinä ne melkein sitten olivatkin.

Vaikka valikoima ei päätä huimannut, pitihän se arvata - en minä ostamatta pois päässyt. Eli tällä kertaa tuli hankittua pinaattia, avomaan kurkkua, papuja, herneitä, keltaisia porkkannoita ja joitain yrttejäkin.

Hinta oli ihan kohtuullinen per pussi: 65 senttiä on mielestäni erittäin osuva hinta. Näitä Suvipiha siemeniä minulla oli muutama pussillinen viime kasvukaudellakin, jotain salaatteja ja yrttejä. Ihan hyvin lähtivät itämään ja satokin oli ihan kohtuullinen, joten lisää piti saada. Vielä tällä paikkakunnalla on pari kauppaa, joiden valikoimiin varmaan kannattaa mennä tutustumaan. Mutta se saa kyllä nyt odottaa jonkin aikaa, eihän tässä vielä ole kiire mihinkään. Kunhan nyt vielä jostain niitä kultajuurikkaan siemeniä löytäisi. Sitten alkaisikin jo olla kaikki tarpeellinen hankittuna

Kotimaasta hankittua - shopaholic vauhdissa =)

Muutama viikko sitten käväisin pääkaupunkiseudulla Plantagenissa. Siellä oli jo siistissä rivissä siementelineitä odottamassa ostoryntäystä, joka mitä ilmeisimmin tapahtuu joskus helmi-maalis-huhtikuussa. Tutkailin tarjontaa jonkin aikaa ja tulin siihen tulokseen, että jotain pientä voisi hankkia. Parit kurpitsansiemenpussit ja papuja - siellä kun oli tarjouskin ota 5 maksa 4. Jotain kevätsipulilajikkeita, talvikurpitsaa ja jäävuorisalaattia päätyi ostoskoriin myös. Plantagenin hintataso on aika hurja siementen osalta. Nelisen euroa siemenpussista, on liikaa. Samaa tavaraa kun saa postikuluineen vähintäänkin puolet halvemmalla, jos tilaa ulkomailta. Mutta on siinä oma viehätyksensä kun niitä telineitä penkoo ja tutkii ihan paikanpäällä, eli joskus siis tulee sitäkin harrastettua, ihan huvin vuoksi.

Seuraavaksi ostosreissulla eksyin Jumbon Citymarkettiin. Ihan ruokaostoksille. Ja mitä ihmettä sieltä sitten löytyikään. Siemenpussiteline, jossa hintana oli 10 senttiä/pussi. Mitä ihm….? No, edellisvuoden siemeniä tietysti, mutta voi sitä riemua kun pusseja tutkittuani tulin siihen tulokseen, että suurimmassa osassa viimeinen käyttövuosi on joko 2012 tai 2013. Jippii! Arvata saattaa, että pusseja lähti kaupasta mukaan - monta!  Lähinnä porkkanaa, lanttua, punajuuria ja mahtava määrä yrttejä: Salviaa, meiramia, oreganoa, timjamia… Valikoimaa ei paljon ollut, mutta ihan riittävästi saamaan aikaan mahtavan  shoppailufiiliksen: ”pari pussia tuota.. ja pari-kolme noita ja… ja.. ja…”. Se oli kivaa =) .

Yrttejä tuli mukaan sitten muutama pussillinen. Nämähän sitten menevät asustelemaan uuteen kasvilaatikkoon kasvimaan reunalle, heti kun laatikko saadaan kasatuksi.

Samoin mukaan lähti muutama pussi erilaisia lajikkeita porkkanaa, lanttua ja punajuurta.

Parin päivän kuluttua ostamiani pusseja ihmetellessäni, tulin siihen tulokseen, että jos siemenillä käyttöaikaa on vuoteen 2013, voisin ihan muutaman pussin vielä ostaa varastoon. 10 senttiä kun ei ole hinta eikä mikään. Olisihan se pitänyt arvata, ei siellä kaupassa mitään siementelinettä enää ollut. Pahuksen pahus. Mitä tästä opin? Opin sen, että vaikka isäntä nalkuttaisi kuinka, pitää ostaa kuitenkin, jos itsestä siltä tuntuu…

Inventoin vielä tuolla yläkerrassa laatikollisen viime vuodelta ylijääneitä siemeniä. On siellä vielä kaikkea kivaa, jota voi kokeilla. Ehkä kuitenkin jotain yrttejä joudun vielä ostamaan, yrttipusseja kun ei ollut laatikossa yhtään. On minulla hämärä muistikuva siitä, että yrttipusseja sisältävä laatikko saattoi jäädä kasvihuoneeseen syksyllä. Sen näkee sitten, kun lumet sulavat ja kasvihuoneeseen pääsee sisälle. On nimittäin metrinen kinos tuossa kasvarin oven edessä, on ihan turha kuvitellakaan, että sinne jollain opilla sisään pääsisi.

Eli taas on siemenpusseja vaikka muille jakaa. Mutta eipä tuo haittaa - on tuossa tuota maatakin sen verran, että ihan takuulla koko kasvimaalle ei vieläkään riitä kasvatettavaa. Saas nähdä sitten keväämmällä kuin käy :) .

Siemenet kannattaa ostaa - ulkomailta… ?

Tilasin viime vuoden lopussa siemeniä sekä Virosta että Brittein saarilta. Ensimmäinen yritykseni tilata sitruunakurkun siemeniä Heirloom Tomatoes -nimisestä kaupasta päättyi kummallisesti, pulju palautti rahani ja sain meilin, että postimaksun puuttuessa eivät toimita tilausta. Noh, ensinnäkään ei se niiden verkkokauppa edes antanut mahdollisuutta postimaksun maksamiseen, eli eipä ollut meikäläisen vika. Ja satavarmasti puljun sivuilla luki kissankokoisin kirjaimin, ”toimitamme koko EU:n alueelle”. Koko rumba otti päähän, mutta löysin kuitenkin toisen kaupan, Chiltern Seeds, jossa oli samoja siemeniä ja vieläpä paljon halvemmalla hinnalla. Tilasin sitten niitä muutaman pussin.

Mitä näille tilauksille sitten jatkossa tapahtui… aika vekkuli juttu - molemmat kaupat sitten toimittivat tilatut tavarat ja vieläpä kohtuullisessa ajassa. Eipä kysellyt Heirloom Tomatoes Ltd sen postimaksunkaan perään enää. Että semmoista.

Heirloom Tomaotes Ltd, siis toimitti ne siemenpussit. Aika jännän näköisiä pussukoita. Kotitekoisen näköisiä.

Kallishan tuo kauppa myös oli, mutta silloin tilatessani en ollut löytänyt noita sitruunakurkun siemeniä muualta. Mutta tuo sotku kyllä aiheutti sen, etten tuolta Heirloom Tomatoes - kaupasta enää osta. Tuli sitten sitruunakurkun siemeniä ensi kasvukaudelle vähän liikaakin, vaan eipä tuo haittaa ainahan niitä voi käyttää vielä seuraavanakin vuonna.
 
Chiltern Seeds Ltd sen sijaan toimitti melko kohtuullisella toimitusajalla tilatut siemenet ja vieläpä kohtuuhintaan, verrattuna tuohon toiseen firmaan.
 

Edellisen tilauksen saatuani, kuvittelin, ettei tuon enempää kotitekoisen näköisiä siemenpusseja olekaan, vaan kuinka ollakaan - Chiltern Seeds vei voiton todella pelkistetyillä pussukoillaan.

Niin tilasinhan vielä vanhasta ja hyväksi havaitusta Thompson & Morgan -nettikaupasta joitain siemeniä myös. Sielläkin oli tarjouksia, eli en voinut vastustaa kiusausta. Tuli hankittua erittäin kylmäkestävää tomaattilajikettakin: Subartic, aikainen lajike, joka kasvaa hieman huonommissakin olosuhteissa. Nähtäväksi jää, miten käy täällä. Thompson & Morgan on toimiva kauppa. Ehkä vähän turhan hinnakas meikäläisen makuun, mutta heillä ainakin takuuvarmat toimitukset, joten ainakin tätä kauppaa voin omakohtaisten kokemusten perusteella suositella. Tuolta kun olen useammankin kerran jo tavaraa tilannut. Nyt varmaan vuodenvaihde vaikutti toimitusaikaan, kesti hieman pitempään kuin normaalisti, vaan eipä tuo minua haittaa, kasvukauden alkuunhan on aikaa vielä vaikka kuinka.

Tuli sieltä tilattua kaikkea mukavaa - osa pusseista kun oli 99p tarjouksessa.

Samoihin aikoihin tilaisin mukavan määrän kaikkea kivaa myös virolaisesta Seemnemaailm verkkokaupasta. Seemnemaailm on mielenkiintoinen tuttavuus. Hinnat kaupassa ovat mielestäni erittäin edulliset, tietysti pitää ottaa huomioon se, että heidän siemenpusseissaan on melko vähän siemeniä. Eli jos haluaa olla varma lopputuloksesta, kannattaa ostaa pari pussia heti saman tien. Vaikka siementen määrä ei päätä huimaa, tulee silti edullisemmaksi, kun tilaa tuolta Vironmaalta - siinäkin tapauksessa, jos ostaa pari pussia samaa lajiketta kerrallaan. Toimitusaika oli ihan kohtuullinen, mikä oli aika iloinen yllätys.

Aion jatkossakin tilata siemeniä suoraan verkkokaupoista, ei sen kummempia huonoja kokemuksia, tavarat ovat tulleet perille jopa sellaiset, joiden ei pitänyt tulla.

Ja lunta piisaa …

Parin kuukauden mittaisen Pääkaupunkiseutukeikan jälkeen sitä ollaan sitten maalla taas. Köröteltiin kahden auton letkassa viikko sitten sunnuntaina tänne nelosvyöhykkeelle. Matkaa tehtiin pitkään ja hartaasti, keli kun oli mitä oli. Molemmat autot oli pakattu tupaten täyteen tavaraa. Tällä kertaa rahdattiin enimmäkseen kaikenmaailman ompelutarvikkeita ja kankaita sun muita tänne maaseudulle, koska täällä on enemmän tilaa tehdä varastossa olleista kankaista jo vihdoin ja viimein jotain käyttökelpoista - aloittelin koiravaatetus linjalla jo... Tuossa ulkorakennuksessa on joskus 80-luvulla remontoitu entisestä navetasta talviasuttava huone, johon nyt lähitulevaisuudessa aion tehdä itselleni työhuoneen. Kunhan kevät tulee ja kelit antavat myöten tehdään pikkusen pintaremonttia ja sen jälkeen siitä tuleekin mitä mahtavin työtila/vierashuone.

Ihan kivan näköisiä mantteleita ja loimia sitä saakin aikaiseksi, vaikka on toistakymmentä vuotta siitä kun olen viimeksi ompelukoneeseen koskenut.



Kyllä sitä koiruuden kelpaa - lämpöisessä loimessa, ja vedenpitäväkin tuo on - eli ei ihan heti haise märkä koira sisällä =) .

Täällä perillä odottikin sitten reilut lumikinokset. Maisema on ihan nätti, tänä vuonna auraaja on vihdoinkin tajunnut, että tuota nurmikkoaluetta ei tarvitse aurata. Aikaisempina vuosina tuo on tupannut aurailemaan tuosta pihasta hiekat ja sorat tuonne nurmikentälle. Seurauksena siitä onkin sitten ollut useamman hiekkakuution haravointi pois nurmikolta joka hemmetin vuosi. Onneksi on nyt vihdoin mennyt perille, tuo aurausalue

Lunta siis piisaa - lumikasat olivat mahtavan kokoiset pihapiirissä jo reilu viikko sitten.

Voi sitä riemua kun tuotiin kissat sisälle. Heti kuljetushäkistä päästyään molemmat alkoivat merkata reviiriään ja puskivat kaiken mahdollisen minkä ohi kulkivat. Siinä sitten puskettiin ovenpielet, hellat, tuolit - ihan kaikki. Oli se kivaa katseltavaa, kun molemmat mennä viipottivat häntä pystyssä onnellisen näköisinä ympäriinsä. Avasin sitten hetken päästä yläkerran oven, sinne ne mennä viipottivat molemmat ja vauhdilla. Sitten tuotiin jo koirakin sisään ja ihan samanlainen reaktio kuin kissoilla. Mennä viipotti ympäriinsä häntä heiluen ja nuuski kaikki mahdolliset paikat. Kaivoi jostain kätköistään puruluunsa ja asettui omalle petilleen syvään huokaisten sitä järsimään. Vähän siihen malliin nuo elukat reagoivat, kuin olisivat kotiinsa tulleet. Kissojen osalta sikäli mielenkiintoista, että molemmat ovat asustaneet suurimman osan elämästään siellä pääkaupunkiseudulla. Mitä nyt viime kesänä ja syksynä sen puoli vuotta täällä yhtä mittaa. Koira tosin tuli tänne suoraan syntymäkodistaan, joten sen reaktion kyllä ymmärtää paremmin, tätähän se varsinaisena kotinaan pitää. Täällä sitä nyt sitten ollaan siihen asti, kun täytyy taas pääkaupunkiseudulle palata sairaalassa käväisemään.

Viimeisen puolentoista viikon kuluessa tänne on satanut aika paljon lunta. Eli päivät on pääsääntöisesti kulutettu lumitöissä. Kun tuon alueen, joka traktorilta auraamatta jää pitää puhtaana - ei sitä enää sen päivän aikana muuta jaksa tehdäkään, ei ainakaan tällä kunnolla. Tuon lumen kanssa tulee vielä ongelmia, mikäli sitä vielä sataa lisää - ei mahdu uutta lumikasaa oikein enää mihinkään, ainakaan tähän pihapiiriin. Että sitten pitikin olla juuri tänä vuonna se ennätyslumivuosi. Lähes metri täällä - löysin tuossa uutisen, että tässä lähistöllä on mitattu tämän talven lumiennätys - 92 senttiä - ja voin vain todeta - on se paljon.

Siellä se on kasvimaa jossain lumikinosten alla. Tuon virallisen mittauksen jälkeen tänne on satanut varmaan viitisen senttiä lisää. Kohtapuoleen kai joutuu kapuamaan katolle tiputtamaan liiat lumet pois. Auts! Se tulee olemaan varsinainen pellehyppykoulu, jos itse sinne joudun menemään. Tässä kunnossa, hyvä kun suoraa tietä pääsee vinkumatta kävelemään.

Ohjelmassa lähipäivinä olisi siemenvarastojen inventointi. Ei sitä enää muista mitä kaikkea viime vuodesta jäi. On niitä kyllä tullut hankittua lisääkin jo, muutama satsi ulkomailta taas ja pääkaupunkiseudun Plantagenissakin tuli pistäydyttyä. Täytynee inventoida nekin, on tuo pää kuin tahkojuusto - en muista mitä kaikkea ostin.

Uutta kasvukautta odotellessa - SIEMENIÄ! nettikaupasta - tilattu!

Tässä ei vielä olla edes joulussa, mutta meikäläinen suunnittelee puutarhaa jo vallan vimmatusti.

Ensi kasvukaudella erilaiset kesäkurpitsalajikkeet ovat ehdottomasti mukana kuvioissa. Viime kesän kesäkurpitsasato oli niin mahtava, että ensi vuonna niitä tulee kasvamaan ainakin tuplamäärä viime kesään verrattuna. Virolaisen Seemnemaailman nettisivuja selatessani löysin monta kivan näköistä lajiketta ja tuli niitä muutama tilattuakin. Kesäkurpitsalajikkeista mielenkiintoisilta näyttivät raidallinen Tigrenok (0,51 euroa. 1 g siemeniä) ja pyöreä Mjachik (0,45 euroa, 1 g siemeniä). Spagettikurpitsa siemenpussikin tuli tilattua – ihan pelkästään hinnan vuoksi, 0,45 euroa pussi. Siemeniä paketissa on 12 kpl – joten hinnanero vastaaviin, täällä kotimaassa myytäviin on melkoinen.

Tuli siinä sitten vielä lisättyä ostoskoriin ihan perus-vaaleanvihreä lajikekin – Astronom (0,31 euroa, 1 g siemeniä). Talvikurpitsa Russian size XXL näytti siemenpussin kuvassa vinkeältä – yllättäen sillä oli hieman korkeampi hinta kuin noilla muilla (0,96 euroa , 5 siementä), mutta alle euron kuitenkin, joten ei muuta kuin klik - ja ostoskoriin.
 
Tosiaan viime kasvukauden sadon perusteella tulin siihen tulokseen että ensi kasvukaudella kasvatellaan kurpitsoita, kurpitsoita ja enemmän kurpitsoita: Eli viime kesän kokemuksista viisaampana, kurpitsat kun loppuivat kesken. Löysin niin mahtavia reseptejä erilaisiin leivonnaisiin ja ruokiin, että päätin tilailla reippaanlaisesti siemeniä nyt. Lähinnä tarkoituksena oli hankkia sellaisia, jotka olisivat vähän erikoisemman oloisia, kuin ne lajikkeet, mitä täällä kotimaisissa liikkeissä on ollut tarjolla. Päädyin tilaamaan Gribovskaja Zimnjaja, -lajikkeen (0,65 euroa, 2 g) siemeniä, tämä valkoinen kurpitsalajike näytti ainakin siemenpussin kuvassa melko mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Tilasin myös pari erilaista ”tuhkimo”-kurpitsaa: lajikkeet Rouge Vif D Etampes (0,58 euroa) ja Pariisi punane (0, 60 euroa). Näiden siemeniä olen katsellut muissakin nettikaupoissa melkeinpä kuolaten, mutta hinnat ovat hirvittäneet – kolme-neljä euroa siemenpussista on mielestäni hieman liikaa.

Vihreä Zoja (0,64 euroa, 3,5 g siemeniä), joka esittelytekstin mukaan erinomainen valinta silloin kun haluaa kasvattaa kurpitsan siemeniä paahdettavaksi. Halusin myös kokeilla jonkin myöhäisen lajikkeen siemeniä, joten tilasin myös pussillisen Zimnjaja Sladkaja (Winter Sweet) (0,64 euroa, 2 g) siemeniä.
 
Samalla vaivalla tuli paiskottua ostoskoriin muutama munakoisopussikin.

Yksi vihreä, yksi punainen ja yksi raidallinen lajike.

Munakoisoja aion kyllä tilailla vähän myöhemmin jenkkilästä, jos mahdollista. Seemnemaailm -kaupassa tuo valikoima ei kovin kummoinen ollut.
 
Niin - ja pitihän sitä vielä yksi kevätsipulipussikin tilailla. Ihastuin viime kesänä punaiseen Lilia spring onion lajikkeeseen, ja päätin nyt kokeilla sitten tällaista "Red Giant" lajiketta.

Tämä oli Seemnemaailm -kaupan ainoa punainen vaihtoehto.

Koko tilausprosessi sujui kohtalaisen helposti - joitain kummallisia käännöksiä kaupan sivuilla oli, niitä piti ihan miettiä pitkään ja hartaasti, mutta kaiken kaikkiaan tilaaminen meni ihan kivasti ja nopeahkosti. Tilaukselleni tuli hintaa reilut 10 euroa kaiken kaikkiaan, ja nyt täällä sitten odotellaan kuinka kauan aikaa kuluu maksusta siihen, kun siemenet ovat perillä. Olen aika optimisti, luulisin, että tämä on kohtuullisen luotettava kauppa.

Tilasin samana päivänä toisenkin satsin liikkeestä nimeltä Heirloom Tomatoes Ltd. Tämä pulju sijaitsee Brittein saarilla ja täytyy sanoa, että on vallan perienglantilaiseen tapaan tylsä yritys. Tilasin lajiketta Red Hmong Cucumber, eli punaisen kurkun siemeniä hintaan £3.00 sekä 2 pussia Crystal Lemon Cucumber -kurkun siemeniä, joiden hinta £5.00, innostuin myös tilaamaan Thessalonika Tomato -lajikkeen siemeniä hintaan £3.00. Niinpä niin. Tyyppien verkkokauppa ei toiminut kunnolla, joten koskapa verkkokauppa ei osannut minulta postimaksua veloittaa, nämä hyypiöt kylmän viileesti palauttivat maksamani 11 puntaa - kysymättä edes - haluaisinko mahdollisesti vaikkapa maksaa sen puuttuvan postimaksun jollain opilla. En varmasti uutta tilausta tee.. pitäkööt siemenensä s-tna ;).

No, eipä siinä mitään, ajattelin antaa brittien verkkokaupoille vielä yhden mahdollisuuden, jotenkin olin niin päättänyt, että niitä sitruunakurkun siemeniä on pakko saada, joten... Rynnistin sitten Chiltern Seeds ltd -verkkokauppaan ja tilasin niitä. Samalla tuli tilattua paria muutakin perinnelajiketta. Eli tulossa on, ellei mitään ihmeitä satu seuraavat siemenpussit: Cucumber 'Crystal Lemon', Melon 'Boule d'Or' or 'Golden Perfection', Aubergine 'Turkish Orange' ja Aubergine 'Applegreen'. Samalla vaivalla tuli sitten vielä napsautettua lisää koriin -nappia Pak Choi 'Canton Dwarf' -lajikkeen kohdalla. Koko satsi maksoi 11 puntaa ja rapiat. Saas nähdä tulevatko perille vai tapahtuuko jotain muuta kummallista. Niinpä - saisi se kevät tulla jo =).