Syksyä pukkaa taas ja remppa etenee

Blogger teki sen taas, laitoin jutun ajastuksella julkaistavaksi - vaan eipä tuo sitä koskaan julkaissut. No, kun on kerran kirjoitettu, julkaisen sen nyt manuaalisesti muutaman päivän myöhässä. Kirjoitin tämän alla olevan jutun siis jo päiviä sitten, jossain on pakko olla jotain vikaa - en nimittäin Internet Explorerilla pääse kirjoittamaan juttuja ollenkaan, pakko oli ottaa toinen selain käyttöön.

Työkiireet ja remontti ovat kyllä pitäneet huolen siitä, että täällä minulla ylimääräistä aikaa ei ole ollut. Tuntuu ihan hurjalta olla näin kiireinen sapattivuoden jälkeen, tähän on ollut vaikea tottua. Blogiakaan ei ole ehtinyt paljon päivittelemään. Ehkä tämä ajanpuute vähän helpottaa sitten, kun tuo remppa joskus valmistuu.

 Kelitkään eivät ole olleet kovin suotuisia pihahommiin. Olen tuolla kuitenkin ehtinyt lähes joka ilta hetkisen pihalla vähän rapsuttelemaankin. Lehtiä alkaa olla melkoisen paljon nurmikolla, eli pakkohan sitä on ympäristöä yrittää edes vähän siistiä. Toisaalta tuolla on mahtavat kasat purkujätettä ynnä muuta sekalaista tämän remontin tiimoilta eli eipä tuo pihapiiri muutenkaan niin kovin siisti tällä hetkellä ole.

 

On tässä taas vähän marisemisen aihettakin. Ovat nimittäin työmiehet viikko sitten perjantaina paketoineet tuon ulkorakennuksen niin, ettei sinne liitereihin ole menemistä. Siinä on nakuteltu 10 x 8 metrin pressua niin hyvin talon ympäri, että vasaraa tai jotain muuta työkalua siihen olisi tarvinnut, jos piharakennukseen sisälle olisi halunnut. Siis ihan oikeasti - ovat panneet ovetkin peittoon. Olisivat kyllä samalla saaneet sulkea autotallin oven lähtiessään, talo siististi paketissa, mutta autotallin ovet apposen auki kun perjantai-iltapäivällä kotio tulin. Ei ihan kiva - siellä kun on ruohonleikkurit ja puutarhajyrsin + muut koneet autotallissa… Olishan se kiva, jos ne olisivat lukkojen takana silloin, kun täällä ei ketään kotona ole. Ai niin, miksikö pitäisi päästä liiteriin…? No puita hakemaan tietysti, kun tarttis taloa lämmittää ja saunaakin, täällä nimittäin alkaa olla melkoisen vilpoista.

On vielä muutama asia, joka suoraan sanottuna kiukuttaa, eli yleinen piittaamattomuus toisten omaisuuden suhteen.  Tässä nyt näitä työmiehiä nyt on pyörinyt jos jonkinlaisia ja täytyy sanoa, että kaikin osin en ole toimintaan tyytyväinen kenenkään osalta. Viimeisin tempaus työmieheltä numero 2, oli sellainen, että jouduin pulittamaan ihan selvää rahaa korjatakseni tilanteen. Heppu nimittäin irrotti nurkkalaudat ulkorakennuksesta, jotta pääsi paremmin sokkelia korjaamaan. Eihän siinä mitään, että irrotti, mutta… Olisi tuo nyt saamari soikoon voinut ne laudat suojaan laittaa, eikä jättää märkään mutaiseen maahan lojumaan. Siinä sitten lautojen päälle oli vielä purkujätettä heitellyt. Tarkoitus oli, että ne laudat, joissa ei mitään vaurioita ollut, olisi laitettu takaisin.  Nykyisin kun ei edes niin leveää lautaa tahdo mistään saada, olisi ollut järkevää laittaa vanhat kunnostettuina takaisin. Nyt niistä ei sitten enää mihinkään ole, ovat nimittäin niin mutaisia, limaisia ja märkiä jo, ettei niitä enää takaisin seinään voi laittaa.

Tässä kärvistelen nyt tämän viikon saikulla. Maanantaina piti käydä ihan lääkärissä, kun alkoivat nivelkivut olla sen verran pahoja, ettei oikein mitään pystynyt tekemään.  Siitä käynnistä sen enempää - ettei taas mene ihan pelkästään valituksen puolelle.

Positiivista on se, että ulkorakennuksen katosta on melkein neljännes jo valmiina ja joka päivä huopaa kiinnittyy kattoon melkoista haipakkaa, tai siis ainakin toivon niin.

Kattoremppaa

Tämä aamu valkeni kohtuullisen selkeänä ja pakkasen puolella oli käyty reippaasti yön aikana. Rappuset olivat jäässä kun koirien kanssa ulos mentiin. Siinä olikin tekemistä, että pystyasennossa pysyi. Liukastellessani en sitten huomannutkaan, että tuolla pihatiellä oli pakettiauto jo pihaan tulossa. Kello oli seitsemän, eli kuvittelin, ettei tänne kukaan vielä siihen aikaan tulossa olisi. Vaan kuinkas ollakaan siellähän oli rakennusliikkeen edustajat jo työmaalle pyrkimässä. Ainoa este tuossa sitten oli tuollainen vähän vajaa nelikymmentäkiloinen sakemanni, joka porhalsi auton eteen, iski kaikki neljä jalkaansa tukevasti maahan, pörhisti niskakarvansa ja rähisi autolle niin maan vietävästi. Eikä tuo ryökäle sitten totellut, ihan piti juosta se sieltä auton edestä poistamaan.

Seuraavaksi alkoi varsinainen hulina tuossa pihassa. Työnjohtaja antoi ohjeet miten tuo homma oli ajateltu tehdä ja poistuivat paikalta noin varttitunniksi, jonka jälkeen alkoi pyöriä useamman auton ruletti. Ensin tuli telineitä sitten tuli muuta materiaalia. Toinen työmiehistä haki materiaaleja ja toinen jäi kasaamaan telineitä. Kuinka ollakaan, kun tuosta itse kahdeksan aikaan töihin lähdin, kaksi ensimmäistä vanhaa kattohuopavuotaa oli jo kiskottu katosta irti.

Töistä palasin kahta tuntia normaalia aikaisemmin. Melkein haukoin henkeäni ihastuksesta. Tilanne katolla kahden aikaan oli tuon yllä olevan kuvan mukainen. Ja huomattava on, että tehokasta työaikaakin heillä oli jäljellä vielä pari tuntia. Kuvan nappasin kännykällä heti pihaan ajettuani.

Kun kaverit sitten puoli neljän aikaan tontilta poistuivat, oli molemmat päädyt katosta jo valmiina, katto peitetty pressuin asianmukaisesti ja paikat siistitty. MITÄhäh? Paikatkin siivosivat ennen lähtöään - tämä oli jotain ihan uutta ja outoa - ainakin täällä.

Tätä menoa katto on valmis ennen kuin huomaakaan. Ihan on erilaiset otteet näillä rakentajilla, tosin täytyy nyt olla sen verran pessimisti, että odottaa taas jotain tapahtuvaksi. On tässä kesän mittaan sen verran monta vastoinkäymistä ollut, että ihme on, jos nyt ei mitään eteen tulisi.

Kovan onnen remontti - jatkuu vaan..

On ollut mahdoton vuosi. Remontin olisi pitänyt olla alkuperäisen suunnitelman mukaan valmis jo kuukausi sitten. Mutta toiveajatteluahan se oli, ensin teki rakennusliike oharin, urakka piti aloittaa jo heti kevätkesästä. Sitten sain palkatuksi sen virolaisen puuha-peten, joka teki kyllä hurjasti töitä aina silloin kun oli paikalla ja jolle sitten jouduin antamaan potkut kun vissiin jäi ryyppy päälle. Talon katto ja vähän sisätöitä kuitenkin tuli valmiiksi.

Palkkasin heti saman tien uuden rakennusmiehen, joka kävi paikkaamassa pahimmat kesken jääneet hommat ja jatkoi sitten tuon ulkorakennuksen katon kanssa. Minulla ilmeisesti on ollut tavallista huonompi tuuri näiden rakentajien kanssa. Nythän on niin, että tämä tyyppi on tuhrannut kolme viikkoa sen yhden katonpuolikkaan kanssa. Kattoon on pitänyt uusia kattoparruja ja laittaa raakapontti päälle. Ensin tietysti revittiin vanha kattohuopa pois. Niin - tyyppi on tuhertanut kolme viikkoa sellaisessa hommassa, joka periaatteessa olisi pitänyt valmistua viikossa.

Kattoparruja on uusittu ja räystäslautoja, aika paljon on jouduttu metsän puoleiselle sivulle uutta tekemään, isot kuuset kun olivat kasvattaneet oksansa kattoa pitkin, ja huopa oli mennyt rikki. Lahovaurioita oli melkoisesti.

Tänään sitten meni meikäläisellä hermot. Aamulla töihin lähtiessäni, annoin ohjeet, että purkaa katolta telineet, jotka sinne tehtiin muuraria varten. Siellä oli myös savupiipun reunuksen valumuotit vielä paikoillaan. Muurari teki ihan korkeimman omakätisesti ne muotit, kun epäiltiin, että rakennusmieheltä menee vähintään viikko niiden nysväämisessä. (Oli muuten muurarikin sitä mieltä, että ei hommat oikein suju. Kas kun yksinkertaisen tason ja kaiteiden tekeminen katolle vei neljä päivää, totesi sitten, että ehkä hän tekee ne ihan sitten vaan itse,ne valumuotit, niin tulee valmista.) Siis aamulla ohje oli: telineet pois ja loppulaudoitus valmiiksi (pari neliötä puuttui katon reunasta). Tarkoitus oli, että näytän miten kattohuopa kiinnitetään, kunhan tuo laudoitus on valmis. Tämä tyyppi kun kattohuopaa ei ole aikaisemmin laittanut. Kun tulin töistä, telineet olivat katolla vieläkin, eikä se parin neliön laudoituskaan valmis ollut  siis mitä häh? Seitsemässä tunnissa ei ollut edes paria neliötä ponttilautaa saatu nakuteltua kattoon…

Siinä sitten yritin herralle kertoa, että olisi tuo ennen lumen tuloa saatava valmiiksi, mutta piru vie kun ei tuo suunvuoroa antanut. Aina kun yritin lausetta aloittaa, alkoi puhua päälle. No siinähän sitten jo meikäläiseen piru iski, ja täytyy tunnustaa, että tuli vähän karjahdeltua. Sainpas sitten sen suunvuoron, kun karjaisin, että niin kuin tässä jo viisitoista kertaa olen yrittänyt lausetta aloittaa, tuota loppua laudoitusta ei uusita. Siinäpä alkoi sitten valitus siitä, että työssä pitäisi olla pari kolme työmiestä, niin kyllä siitä valmista sitten tulisi. No huhhuh, sehän tässä on ollut ongelmana, ettei niitä työmiehinä niin vaan ole ollut saatavilla.

Oli tuo tuhrannut loput laudatkin niin, että ei niistä enää kattoon laitettaviksi ollut. Kiehuin kiukusta, pakkohan tuo on vedenpitäväksi ennen lumen tuloa saada, tuo ulkorakennuskin. Lähdinpä siitä sitten sanaa sanomatta ajelemaan paikalliseen puutavaraliikkeeseen. Tarkoituksenani oli ostaa sitä perhanan ponttilautaa, että nyt edes toinen puoli katosta valmistuisi sen pohjan osalta.

Puutavaraliikkeellä sitten löin palan ponttia myyjäpersoonan käteen ja sanoin että tommosta pitäs saada, ja apuja tarvitsisin menekin laskemisessa, kun tiedän vain kuinka monta lautakertaa tarvitaan. Tuli siinä sitten vähän avauduttua, eli kerroin koko episodin kaverille, joka päätään pyöritellen totesi vaan, että aika hurjalta kuulostaa. Kysäisin sitten siinä vielä ohimennen, sattuisiko tietämään ketään rakennusmiestä, kun nyt olisi sellaiselle tarve. Heh, tyyppi sattuikin olemaan liikkeen omistajan poika. Sanoi, että on heilläkin rakennusliike tässä toiminnassa ja kyllä luulisi timpureita löytyvän.

Lopputulema: Liikkeen omistaja oli puolen tunnin kuluessa tontilla katsastamassa työmaata ja sopimuskin tuli tehtyä saman tien. Huomenna aamusta on sitten kaksi timpuria täällä töissä. Ja mitäpä sitten totesi rakennusalan ammattilainen kattourakan kestosta… ”No tuohon nyt ei montaa päivää mene”, ja pyöritteli vielä silmiään sen oloisena, että valohoitoa tuolle on viikkokaudet annettu.

Oletettavasti tuossa on sitten katto valmiina jo ihan tällä viikolla, ellei ihmeitä satu. Niin, ja tuo aikaisemmin palkkaamani rakennusmies jo kyseli sitten että saako hän enää tullakaan. Totesin, että tulkoon tekemään rakennuksen nurkkalaudoitukset ja toimikoon vänkärinä niille oikeille kirvesmiehille. Ja sen jälkeen laitetaankin pennit jonoon eli maksellaan lopputili.

Mitä tästä opin, no ainakin sen, että jos joku rakennusalan tyyppi on työtön, se on työtön ihan syystä. Tämä tyyppi  varmaan ihan sen takia, että mitään valmista ei oikein synny.

Rillit huurussa

Tänä aamuna se sitten tapahtui, ulkoa kun sisälle tuli oli heti rillit huurussa. Nyt ne alkavat ilmeisesti sitten ne ajat, jolloin ulkolämpötilat ovat sen verran alhaisempia, että sisään tullessa saa olla tosi varovainen, ettei seiniä päin kohella.

Kasvimaalle ei kuulu kovin hyvää. Maissit ovat tuskin puolen metrin korkuisia. Niistä ei tänä vuonna satoa saada, vaikka kuinka olisi intiaanikesä tulossa, sitähän nuo uutiset ovat nyt viimeaikoina povailleet. Kasvilaatikoiden asukit kyllä tuottavat jonkinlaisen sadon. Kyssäkaaleja olen jo kerännyt ja keitellyt sosekeitoksi. Se on kyllä ehdottomasti yksi suosikeistani, siis tuo kyssäkaalisosekeitto.

Työt ja tämä remontti ovat pitäneet minut kohtuullisen kiireisenä, joten en tuonne pihahommiin ole paljon ehtinyt. Kyllä se nyt vaan taitaa olla niin, että tämän kesän puutarhahommat on tehty. Jotain raivaus- ja suojaushommia tuolla on vielä tosin tehtävä, hedelmäpuille pitää laittaa verkot ja kasvimaa pitää kääntää ennen lumen tuloa. Mutta siinä se sitten melkeinpä olikin se kausi tältä vuodelta. Toivottavasti näin huonoa kesää ei ihan heti tule.

Maa oli kuurassa seitsemän aikaan aamulla, kun koirien kanssa ulkoiltiin. Otin kameran mukaan, kun kerrankin muistin, että kuviakin pitäisi ottaa. Keskityin kasvilaatikon asukkeihin, muualta kun on rikkaruohojen seasta ihan mahdoton mitään kuvattavaa löytää.

Sen verran vilpoista oli, että ruusukaalin lehdet olivat ihan valkoiset. Onneksi nuo kaalikasvit eivät isommin piittaa, vaikka lämpötila laskisikin tuonne nollan tuntumaan. Ruusukaaleja ei varmaan tänä vuonna ehdi tulla, ellei ihmeitä satu. On tuolla tosin muutama peukalonpään kokoinen motti tulossa, mutta ei tuollaisista kyllä mihinkään ole.

Tänä vuonna on ollut aivan valtavasti etanoita. Niitä on ihan joka paikassa, eikä paljon auta, vaikka kuinka niitä keräilisi ja hukuttaisi. Olen sen suhteen jo luovuttanut. Täytyy vaan keksiä miten estää mahdollisten munien kuoriutuminen ensi kesäksi. Nehän munivat multaan, eli jotain luonnonmukaista torjuntalitkua pitäisi kehitellä.

Jos noita etanoita ei olisi niin paljon, kaaleista saisi ihan kivan sadon

Tuossakin kuvassa on varmaan kymmenen etanaa, jos oikein tarkkaan katsoo.

Parsakaalin ryökäleet aloittivat kukinnan.

Yhtään korjauskelpoista nuppua en huomannut, yhtäkkiä ne vaan olivat kirkkaankeltaisessa kukassa. Mielenkiintoista.

 
Ja tänä vuonna meille ihan oikeasti tuli yksi omena.

Viime vuonnakin puussa oli yksi omenan alku, mutta se hävisi johonkin kesän mittaan. Tänä vuonna sentään tuo ainokainen on päässyt syöntikokoon asti. Ihan nätti punainen möllikkä, kukakohan sen sitten aikanaan saa…

Niinhän siinä sitten kävi..

Työmies otti ja teki katoamistempun. Ei ollut kyllä ensimmäinen kerta, aikaisemmin olen vähän katsellut läpi sormien, kun on hävinnyt päiväksi pariksi. Vaan nyt ei ole miehestä kuulunut mitään viikkoon. Viikko sitten perjantaina maksoin palkan, kas lauantaina kun oli kuukauden viimeinen päivä. Vaan sittenpä ei äijää enää työmaalla ole näkynytkään. Jätti hommat niin pahasti kesken, että tuon eteisen lattiankin jouduin sitten vahaamaan ihan korkeimman omakätisesti itse. Ei olisi muuten päästy muuttamaan saunakammarista takaisin taloon ollenkaan. Siellä saunakammarissa kun oltiin evakossa sen aikaa, kun tuon eteisen viimeistelytyöt olivat käynnissä. Ja voin sanoa, ettei se ollut mitenkään hauskaa aikaa se. Ihan ilman mukavuuksia oltiin monta päivää pienessä huoneessa kahden ison koiran kanssa.

Vaan nyt onkin sitten tilanne sellainen, ettei ole tuolla tyypillä enää takaisin tulemista. Palkkasin jo uuden, kävi todella hyvä tuuri, että löytyi vapaana oleva työtön rakennusmies, joka sitten jo kävi viime viikon puolella paikkaamassa pahimmat puutteet, jotka edelliseltä kesken jäi. Tuolta puuttui ulko-oven listat ihan kokonaan, vyllit vaan tursusivat laudoituksen lomasta. No ne tuli korjattua sitten onneksi saman tien. Kaikki eteisen ovilistat puuttuivat myös. Niin ja lattialistatkin. Että semmosta täällä meillä on tapahtunut viimeisen viikon aikana. Onneksi nyt työt siirtyvät tuonne piharakennuksen puolelle. Uusi työmies aloittaa virallisesti maanantaina.

Lattia!!

Vihdoin ja viimein meillä on eteisessä lattia. On muuten huomattavan tärkeä asia talossa tuollainen. Tässä kun nyt on oltu viikkokausia siinä tilanteessa, että tuolla eteisessä ei ole ollut lattiasta tietoakaan. Siellä on siis ollut vain pelkät koolaukset ja lastulevystä tehdyt sillat kulkua varten. Muutama vaaratilannekin tuossa on koettu ja sydän pamppaillen siellä on saanut koirien kanssa kulkea. Hurjat hurtat kun eivät oikein tahtoneet tajuta sitä, että siellä voi tippua ja satuttaa itsensä. Mahdotonta kohellusta se niiden ulos meno on aina ollut, mutta nyt siis ainakin pääsevät koheltamaan ilman vaaraa vammoista.

Lattiaan pitää vielä yksi kerros vahaa vetäistä ja sitten se on valmis. Listat tosin vielä puuttuvat ja jotain pientä muutakin räpellystä tuolla on tiedossa, mutta pääasia on, että lattialla voi kävellä =). Eteinen muutenkin alkaa näyttää jo kohtuullisen siistiltä, ulko-ovikin kun on jo vaihdettu.

Tässä siis nämä viime viikot ovat menneet remonttihommissa ja töissä. Ei ole paljon koneelle ehtinyt, saatikka sitten blogia päivittämään. Mutta ehkä tässä pian jo pääsee normaaliin päiväjärjestykseen, toivottavasti.

Tämä remonttihan sitten paisui melkoisen suureksi, alun perin siis piti vain uusia tuo talon katto. Tähän mennessä on katon lisäksi tehty: Uudet ulkorappuset, sokkeli rapattu ja maalattu, sokkelin viereen on laitettu karkea sora, joka on erotettu nurmikosta nauhalla, sadevesijärjestelmä asennettu, nurkkalaudat maalattu, ikkunan pielet korjausmaalattu, savupiippu korjattu ja maalattu, ulko-ovi vaihdettu, talon paraatipuoli on maalattu uudelleen (varastosta löytyi yllättäin iso astia vanhaa ulkoseinämaalia, niin oli helppo vetäistä maalipinta uusiksi), WC:n lattia purettu ja tehty tilalle uusi vedenpitävä, joka on laatoitettu. WC:n seinämateriaalit ja viemäröinti on uusittu. Ulkorakennuksen viemäröinti on korjattu ja ulkorakennuksen ikkunat on osittain uusittu.

On se kiva kun on tuollainen puuhapete työmiehenä. Osaa tehdä uudet ikkunanpokatkin vanhan mallin mukaan tuosta noin vaan. Ensi viikolla remppa siirtyy onneksi tuonne ulkorakennuksen puolelle. Siellä sitten uusitaan katto ihan kokonaan mahdollisesti kattotuoleja myöten. Siellä laitetaan sokkeli kuntoon myös ja muutenkin ehostetaan, eli maalataan uudestaan. Niin ja tietysti ne ikkunat uusitaan samaan syssyyn. Saas nähdä mitä kaikkea ehditään ennen syyssateita.

Mihin se kesä katosi..?

Aletaan jo olla melkein syksyn puolella. Harmittavaa. Aika on mennyt todellakin niin, ettei ole huomannutkaan. Ja kaiken kukkuraksi, koulut alkoivat ja tässä on nyt sitten ehditty olla jo kokonainen viikko töissä.

Aika ei yksinkertaisesti riitä mihinkään, tässä on joutunut kovalla kädellä priorisoimaan. Kauheaa angstia ja avuttomuuden tunnetta on ollut ihan liian monena päivänä ja vain siksi, etten ole pystynyt kaikkea tekemään mitä pitäisi. Nyt yritän ottaa vähän rennommin ja tehdä vain tärkeimmät asiat siihen asti, kun nämä kiireellisimmät on tehty alta pois.

Remontti on edennyt sisätiloihin, eteisen lattia on ollut auki jo pari viikkoa - siellä on nyt vain uudet koolaukset ja lastulevyistä tehty silta, jota pitkin pitää tipsutella ulos. Onneksi tein päätöksen eteisen lattian uusimisesta. Sieltä nimittäin löytyi vaikka vallan mitä lattialautojen alta. Lattian alus oli täynnä lahonneita koolauksia sun muita hajupesiä. Tuo eteisalue on jo vuosia tuoksahtanut vähän oudolle ja nyt siihen sitten löytyi se syy.

Niitä rakenteita purkaessa ilmoille sitten pullahteli mahtavia pölypilviä. Kuivaa siellä nyt oli, mutta ihan ilmiselvästi se on ollut pitkiä aikoja melkoisen märkä paikka. Osa hirsirakenteestakin oli lahonnut ja nyt niitä korjatessa hirret vain varisivat hienona pölynä maahan. Onneksi ei tarvinnut alkaa uusia hirsiä etsimään, paikkaus onnistui ihan muulla puulla, kun nuo paikkaukset siis eivät näy mihinkään sieltä lattian alta.

Vessassa on ollut joskus vuosia sitten pienoinen tulva. Sen aiheuttamat tuhot olivat nähtävissä heti, kun tuo eteisen lattia avattiin. Kynnyksen alta pilkotti mustunutta tavaraa, joten ei siinä muu auttanut kuin pistää vessan lattiakin palasiksi. Eli täällä on nyt kärvistelty ilman veskiä reilun viikon verran, kun lattiaa on korjailtu. Ja kaiken lisäksi ei mennyt ihan putkeen tuo homma. Työmies on ryssinyt pahemman kerran ja itsepäisenä henkilönä teki just niin kuin halusi, eikä niin kuin minä vaadin. Ja miten sitten näin pääsi käymään - olen itse töissä, eli sillä aikaa kun olen muualla - sattuu ja tapahtuu.

Tuossa äsken heräsin ajatukseen, että helvetti - pesuallas ei osukaan enää viemärin kohdalle. Ei todellakaan ihan miellyttävin mahdollinen heräämismuoto kello puoli viisi aamulla. Minulla on jo muutaman päivän tuolla takaraivossa ollut sellainen tunne, että jotain on vielä vinossa. Ihmeellinen se on tämä ihmisten aivotoiminta. Nukkuessa asiat selkiytyvät, vaan on se melko tylsää herätä ajatukseen ja todeta, että on tehty sutta ja sekundaa.

No, tänään saa työmies luvan ihan mittanauhan kanssa esittää, miten hän on tuon altaan paikan aikonut ratkaista. Se kun ei tuonne mahdu kuin yhteen ainoaan kohtaan ja yhdellä ainoalla tavalla. Nyt tehdyn ratkaisun takia allas siis tulisi osittain vessanpöntön huutelualtaan päälle.

Saa luvan purkaa tekemänsä sössimiset. Ja sehän taas sitten tietää vielä yhtä vessatonta viikkoa, puhumattakaan sitten lisäkustannuksista.

Ihmettelyä kasvimaan laidalla

Kasvimaa ja pelto on edelleenkin veden vallassa. Nyt siellä on tosin enimmäkseen mutakuoppia, kävely siellä on yhtä tuskaa, saappaat tarttuvat kiinni ja eteneminen on todella hidasta.

Tein kuitenkin eilen aamulla pitkästä aikaa kierroksen, piti käydä katsomassa lähempää mitä kasveille kuuluu. Tässä olen muutaman viikon vain katsellut pellon reunasta tuota rikkaruohoviidakkoa.

Osa kasveista pärjää ihan hyvin, vaikka rikkakasveja on todella paljon. Kultajuurikkaat ja meirami ainakin ovat hyvässä kuosissa.

Istutin aiemmin kesällä muutaman mansikan yhteen lavakauluslaatikkoon. Mansikoitakin on jo syöty muutama kourallinen.

Olisi siellä vielä pari mansikkaa maistiaisiksi. Jokunen lintujen puoliksi syömä ja muutama ihan hyvä vielä siis löytyy.

Aamun yllätyksistä ehkä suurin oli kesäkurpitsa, joka on aloittanut kukinnan. Kaikki kesäkurpitsayksilöt ovat älyttömän pieniä verrattuna viime vuotisiin, mutta näköjään silti jaksavat kukkia.

Ihan kiva, tässä hyvällä onnella saatetaan saada muutama kesäkurpitsa tänä vuonnakin.

Toinen yllättäjä oli vahapapu.

Kitukasvuiset pavunvarret tekevät kuin tekevätkin papuja. Kai noitakin muutaman kourallisen saa.

Violetti papu on yltynyt kukkimaan todella runsaasti.

Nyt kun kasvit ovat todella pieniä ja hentoja liian märkyyden takia, kukat erottuvat todella hyvin.

 
Kyssäkaalit olisivat siinä kuosissa, että ne pitäisi jo korjata pois ja jatkojalostaa.

En vaan vielä ole päättänyt mitä niille kaikille tekisin. Ehkä taidan kokeilla kuutiona pakastamista tänä vuonna. Ovat kuulemma ihan hyviä pakastettuinakin, kun ryöppää ne ensin.

Tämä vuosi on ollut tosi huono. Säät ovat olleet todella suotuisia rikkakasveille ja tuhohyönteisille. Etanoitakin vilistää tuolla suuressa kasvilaatikossani niin paljon, etten ole aikaisemmin moista nähnyt. Suurin osa jäävuorisalaattisadostani on menetetty - kiitos noiden inhotuksien.

Sipulit ovat mädäntyneet pellolle, eli niistä on turha mitään odottaa. On siellä tosin muutama yksilö, jotka vielä sinnittelevät sen näköisinä, että saattaisi sipulin pari saada sitten syksymmällä.  Eli huonohkolta näyttää.



Monen mutkan kattoremontti, osa 6

Täällä odoteltiin kattohuopatoimitusta kieli vyön alla viikko. Mitään ei kuulunut, ei näkynyt. Kun tuo luvattu viikon aika kului umpeen, piti ottaa auto alle ja hurauttaa kaupalle ihmettelemään. No johan nyt on markkinat - olivathan ne huovat kaupalle saapuneet - mutta olivat unohtaneet toimittaa. Niinpä.

Tulihan ne tavarat sitten, kun itse kävi asiasta muistuttamassa, tosin toimitus sitten tapahtui neljän jälkeen iltapäivällä, eli eipä enää ollut tehokasta työaikaa jäljellä. Samassa kuormassa tuotiin kolmiorimoja ja telinetarpeita. Siis tarkoitus oli, että kaikki puutavarakin tulisi samassa kuormassa…. mutta…

Oli kaupalla mennyt sirkkeli sököksi, joku sulakejuttu tai jotain. Eli kolmiorimoja tuotiin ihan vain muutama kappale. Ai että minua jo otti päähän. Taas meni yksi päivä hukkaan, ja tarvikkeistakin jäi puuttumaan osa.

Jotain positiivista kuitenkin, työmies oli seuraavana aamuna paikalla ajoissa ja telineiden rakennus pääsi alkamaan. Telineet sitten valmistuivat myös kohtuuajassa. Ja sitten olikin vuorossa kattotikkaiden uusiminen - ne vanhat, olivat suorastaan hengenvaaralliset. Onneksi puutavara niihin uusiin tikkaisiin löytyi tuolta autotallista, eli ei tarvinnut tällä kertaa lähteä puuostoksille.

Vanhan huovan poisotto alkoi myös vauhdilla ja yhtä vauhdilla rupesi uutta huopaa kattoon kiinnittymään.

Vaan sittenpä tulikin vastaan seuraava mutta… Kattohuoparullia ei sitten oltu toimitettukaan sitä tarvittavaa määrää - niistä puuttui yksi. No voihan ***tti! Eipä siinä sitten taaskaan auttanut muu kuin hurautella kaupalle reklamoimaan. Menin ihan henkilökohtaisesti, kattohuopanaulat kun olivat sitten kuitenkin jääneet myös toimituksesta pois. Ostin naulat ja pyysin toimittamaan ne puuttuvat kolmiorimat ja sen yhden huoparullan.  Lupasivat sitten toimittaa puuttuvat saman tien. Eipä kulunut kovin kauaa, kun puuttuvat kolmiorimat sitten olivat tuossa pihassa, mutta… Se pahuksen huoparulla ei sitten vieläkään päässyt tänne asti - unohtivat. (Kävin sen rullan sitten myöhemmin ihan itse hakemassa, tulin siihen tulokseen, että sen tuominen on kaupan väelle ylivoimainen tehtävä.)

Mistäköhän muuten johtuu, että jos kattohuoparullan levittää maahan, koirat juoksevat ihan varmasti sen päältä. Täällä siis ei huopia voi jättää levähtämään maan tasalle ollenkaan, ne on levitettävä katolle odottamaan kiinnitystä (eli siksi tuo kuva näyttää vähän hassulta).

Mitä sitten kuuluu katolle tällä hetkellä. Työmies on työskennellyt tuolla katolla tähän mennessä 55 työtuntia. Katto on viimeistelyjä vaille valmis. Piipun läpiviennin viimeistely vielä puuttuu. Nyt jo työtahtia seuranneena voin sanoa, että nuo viimeistelyhommat tulevat viemään korkeintaan tunnin pari, ellei mitään odottamatonta satu. Työtunteja noin kokonaisuudessaan on kyllä tehty enemmän, mutta taloon on nyt tullut tehtyä paljon muutakin kuin kattoa. Tuo sää on ollut varsin epävakaista, silloin kun katolle ei ole voinut mennä on mm. korjattu sokkelia, naulattu irvistäviä lautoja seinään paremmin kiinni ym. ym. Mutta kattoon siis kokonaisuudessaan ei ole kulunut kuin reilu viikko - yhdeltä mieheltä siis.

Ai niin.. paljonko sitten maksoivat rautakaupassa kattohuovat, naulat ja kolmiorimat + telinepuutavarat, bitumit sun muut..? Tähän mennessä on rahaa palanut materiaaleihin noin 1.200,-. Loppujen lopuksi kattohommaan siis kuluu yhdeltä mieheltä yksi työviikko ja muutama työtunti päälle, eli helppo tuosta on pikaisesti laskea, paljonko sitten rahaa paloi kokonaisuudessaan katon uusimiseen. Ei todellakaan kahtatoista tonnia.
.

Monen mutkan kattoremontti, osa 5

Tämän kesän aikana on ainakin yksi asia tullut varsin selväksi, jos remonttia alkaa tekemään, monta mutkaa ja muttaa tulee varmasti vastaan. Jos yksi juttu menee putkeen joku toinen kyllä **see ihan varmasti.
Noin heinäkuun puolessa välissä oltiin siis siinä tilanteessa, että mahdollinen remontin tekijä oli olemassa. Materiaalit vain puuttuivat. Tuohon lähistölle on muutama kuukausi sitten avattu uusi rautakauppa, aamusella sitten ajeltiin sinne. Pyysin tarjouksen kattoremonttitarvikkeista. Olin kattohuovan, kolmiorimojen ja naulojen menekin laskenut jo itse siinä vaiheessa kun päätin palkata työntekijän suoraan. Mutta olisihan se mun pitänyt arvata. Eihän se setä siellä rautakaupassa uskonut, että blondi osaa tarvikemenekin laskea…. =). No - kirjallinen tarjous saatiin saman tien ja ei kun seuraavaan kauppaan.

Tuo toinen kauppa, missä myydään rakennustarvikkeita, on tuollainen vähän isompi yksikkö. Asiakaspalvelussa siellä on rutkasti toivomisen varaa. Tällä kertaa tarjous kuitenkin tehtiin siinä saman tien. Pääsin heti vertaamaan kahden eri tarjouksen välillä. Isoa eroa ei ollut, mutta jotain kuitenkin.

Ajeltiin vielä sitten siihen kolmanteen, S-ryhmän puljuun. Aika tovin siellä kiertelin, ennen kuin ensimmäisen myyjän löysin. Kysyin ystävällisesti, jos joku ehtisi rakennustarviketarjouksen antamaan. Ei ehdi - oli vastaus. Myyjä, joka niitä normaalisti tekee, oli vapaalla, joten ei onnistu. Aijjaa. Että et voi sitten ottaa ylös mitä tarvikkeita tarvitsen ja se toinen voisi laskea kun tulee töihin, ajattelin. Mutta ääneen sitten sanoinkin vaan, että ei sitten. Ja kävelin ulos. Ei väkisin, pitäkööt tarvikkeensa, onhan noita kauppoja tässä maassa muuallakin.

Kaksi tarjousta kuitenkin olin jo saanut ja helppo niistä olikin valita. Se kauppa mihin ensimmäiseksi mentiin, oli asiakasystävällisin. Siellä oli todella huippuhyvä palvelu. Ja olihan se hintakin muutaman kympin edullisempi kuin siinä isommassa. Eli tarvikkeista sitten tehtiin kaupat. Ongelmana tässä oli se, että heillä ei sitten varastossa ollut sitä väriä, mitä tuohon meidän kattoon tarvittiin. Toimitusaika…? Viikko! Eli seuraavan viikon torstaina viimeistään piti huopien olla tuossa pihassa. Ehti se myyjä jo soittaa sitten minullepäinkin - kas kun ei sitten kuitenkaan uskonut, että olen menekin laskenut oikein… Oli tilannut enemmän sitä huopaa varmuuden vuoksi. Tarkisti sitten minulta vielä, että olenko aivan varma, etten tarvitse useampaa rullaa kuin mitä tilasin. No, en todellakaan tarvitse yhtään enempää kuin tuohon kattoon menee.

Koska huopaa ei heti saanut, ei muu auttanut, kuin soitella sille työmiehelle, joka edelleenkin olisi ollut ihan heti tulossa töihin. Kysäisin siinä, että passaisiko ulkorappuset tehdä ensin, kattotarvikkeita odotellessa. Tuossa nuo ulkoraput alkoivat jo pettää, nekin kun olivat jo lähes 25 vuotta vanhat. Kokemuksista viisastuneena ajattelin, että jos tuo nyt yhden pienehkön homman tekee, niin näen miten toimii ja onko luottamista, jatkosta voi päättää myöhemmin. Sovittiin siinä puhelun aikana sitten niin, että mennään hankkimaan puutavara rappusiin yhdessä seuraavana päivänä. Okei, seuraavana päivänä mentäisiin aamukahdeksalta puutavaraliikkeeseen.

Aamu koitti sitten aikanaan ja näköjään ihmeiden aika ei ole ohi. Tämä kaveri saapui minuutilleen tuohon pihaan valmiina puutavaraostoksille. En ollut uskoa silmiäni. Mentiin siinä sitten puutavarakauppaan ja katsottiin sopivat puut ja kaupasta toimituskin luvattiin puolen tunnin kuluessa. Tarkoitus siis oli aloitella rakennushommat heti kun tontille päästäisiin. Mutta….

 
Portaiden tekoon sitten pääsikin vasta seuraavana päivänä, tyypillä kun oli pakollinen meno. No, koittihan se seuraavakin päivä ja portaat valmistuivat huippunopeasti ja ihan selvästi näki, että tyyppi osaa hommat.

Portaiden edessä olevat pihalaatatkin tuli siinä samalla sitten oikaistua ja laitettua kunnolla paikoilleen. Tuollaiset portaat niistä sitten tuli, vanhalla mallilla tehtiin uudet.

Seuraavat päivät sitten menivätkin kattohuopia odotellessa. Kaupan kanssa oli sovittu, että tuovat huovat tuohon pihaan heti kun itse ne saavat. Mutta… Totta kai, siinäkin hommassa sitten oli yksi mutta, vaan siitä sitten enemmän seuraavassa postauksessa.

Monen mutkan kattoremontti, osa 4

Koira söi eteiseen unohtuneet kengät (yleensä laitetaan kaappiin yöksi - nyt unohtui). Pakko siitä oli lähteä läheiseen isoon kaupunkiin uusia ostamaan. Siellä sitten shoppailtiin iloisesti miehen kanssa, kun sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Katohan. Oharin tehnyt yrittäjähän se siellä, siis se ihan ensimmäinen, jonka kanssa jo suullisen sopimuksenkin tein joskus huhti-toukokuulla. Tämä puhelu siis tuli noin kolme viikkoa sitten, eli elettiin melkein heinäkuun puoliväliä.

No, ymmärrettävästi olin melko yksisanainen ja enimmäkseen vain kuuntelin kun tyyppi selitti. Ihan yleisellä paikalla ja vilkkaassa kaupassa en kehdannut tyypille suoria sanoja sanoa. Annoin tyypin selittää. Ja selittihän se. Seli-seli-seli sopisiko (kun itse ei voikaan urakkaa ottaa) minun palkata työmies suoraan. Kertoi tietävänsä, että yhdellä hänellä töissä olleella ei juuri nyt olisi hommia ja tuo kaveri voisi aloittaa heti. Kysyi saako antaa minun yhteystiedot, jotta tämä mies voisi ottaa yhteyttä. Suoraan sanottuna olin utelias ja sanoin, että mikäettei anna numero ja käske soittamaan. Ajattelin, että ei sieltä mitään enää koskaan kuitenkaan kuulu, pääsenpähän eroon helposti näin. No, puhelu loppui ja me jatkoimme ostosreissua.

Vaan entäs sitten - meni vajaa tunti ja puhelin soi uudelleen. Siellä oli tämä rakennusmies, joka siis ihan oikeasti oli työtä vailla. Ihan uteliaisuudesta jututin tyyppiä ja selvisi, että tuo asustaakin ihan kävelymatkan päässä. Siis että mitä?!? Parin kilometrin päässä on lähes koko tämän ajan ollut tyyppi, joka haluaa rakennusalan töitä ja siis osaa kattojakin remontoida. *Huokaus*

Kehoitin tyyppiä käymään näyttäytymässä. En menettäisi mitään tapamaalla, mitä nyt ehkä muutaman minuutin ajastani, ajattelin. Sovittiin tapaamisaika siten, että ehdimme tehdä ostosreissumme loppuun. Sitten aikanaan iltapäivällä tuohon pihaan käveli mies pienen tytön kanssa. Oli ottanut lapsen mukaan, kun samalla reissulla menivät sitten tuohon lähi-halpiskauppaan ostoksille.

Jututin tyyppiä melko pitkään ja jälleen kerran sain ihan positiivisen kuvan, osaa tehdä ja on tehnyt erilaisia rakennusalan töitä monta vuotta, eli kokemusta pitäisi olla. Palkkatoivomus oli työehtosopimuksen mukainen, tosin jotain joustoja toivoi työajan suhteen, kun on yksinhuoltaja. Hmmm.

No, mitään en menettäisi, vaikka sanoisinkin palkkaavani hänet, ajattelin. Jos ei tule töihin niin sitten ei tule - onhan noita jo nähty. Ongelma oli tällä kertaa se, että tämä mies olisi halunnut töihin heti. Seuraavana aamuna. Sehän ei sitten onnistunut, kun kattotarvikkeita ei vielä ollut hankittuna. Eli seuraava vaihe olisi paikallisista rautakaupoista sun muista kysäistä tarjoukset ja ostaa kattohuovat. Sovittiin, että kun olen ostanut huovat, soitan hänelle. Tässä vaiheessa ajattelin asian jo niin, että jos tyyppi ei sitten tulekaan töihin, onpahan ainakin kattohuovat ja muut tarvikkeet hankittuna. Seuraava vaihe lähti käyntiin sitten rautakauppakierroksella seuraavana päivänä. Ei voi olla totta, rempan suhteen tapahtuisi jotain edistystä… ja luulisi tuon tarvikkeiden hankinnan olevan ihan läpihuutojuttu.

Tuossa vaiheessa siis ajattelin, että rempan aloituksessa on jo ollut monta mutkaa ja muttaa, nyt jo luulisi sen kohta alkavan - vaan kuinkas sitten kävikään - huomenna kerron lisää.

Monen mutkan kattoremontti, osa 3

Viimeksi tämä juttuhan jäi siihen, että cv-netistä löytyi rakennusalan henkilö, joka oli töitä vailla ja tuli sitten katsomaan tuota urakkaa. Hetki tuossa keskusteltiin, ihan ok tyypiltä vaikutti, mutta… keskustelussa selvisi sitten, että kattohomma ei onnistukaan - eteisen lattia kyllä. Että semmoista. Melkein teki jo mieli lähteä hakkaamaan päätä seinään tuossa vaiheessa. Kuitenkin pohdin kuumeisesti hetken ja tulin siihen tulokseen, että no - jos nyt edes sen lattian saisi laitettua ennen lumien tuloa - olisihan sekin jo askel eteenpäin. Ja sitä paitsi, alkoi tuo lattian kunto olla jo sitä luokkaa, että pelkäsin sen pettävän ennen pitkää (kosteusvaurio). Tuumailin siinä sitten että kun kerran nyt tekijä olisi, niin laitetaan se lattia kuntoon.

Seuraavaksi keskustelu siirtyi palkkaukseen. Olin jo etukäteen ottanut selvää rakennusalan tuntipalkoista, työkalukorvauksista ym. ihan sitä silmällä pitäen, että palkka tulisi maksettua niin kuin se kuuluukin. Mutta…

Ainiinkun mikä palkka? Selvisi, että tällä henkilöllä oli yritys, työntekijänä siis yrittäjä itse. Eli taas olin yllättäen tekemisissä firman kanssa. No, eihän siinä mitään tuumin, olkoon sitten yritys, vaikka hullulta tuntui se, että ollaan työnhakijana cv-netissä (mitäköhän työkkäri muuten tuosta sanoisi, ei varmaan mitään hyvää…) vaikka kyseessä on yrittäjä. Seuraavaksi keskustelu siirtyi tuntiveloitukseen, palkasta kun ei enää yrittäjän kanssa voinutkaan puhua. Ihan tuo mainitsemansa tuntiveloitus tuntui normaalilta, oli muutaman euron vähemmän per tunti kuin sillä ensimmäisellä firmalla, joka siis teki tuon kattotyön osalta oharit. Työn aloituksesta puhuttaessa selvisi, että se venyisi elokuun alkuun, firmalla kun oli muutama urakka kesken. Jassoo. No, hyväksytään nyt sitten tuokin. Homma ok, lupasi lähettää kirjalliset tiedot meilissä. Ja sitten taas odotettiin.

Nyt kuitenkin, kun kattohommalle ei vieläkään ollut tekijää, lähdin uudelleen saman tien cv-nettiin etsimään. Soittelin muutamalle, mutta kuinkas ollakaan, kaikilla tuntui olevan jotain pikku-urakkaa meneillään eli ihan lähiaikoina ei kenellekään sopinut. Yksi sitten löytyi tuosta neljänkymmenen kilometrin päästä. Ja nyt ihan oikeasti oli kyseessä mies, joka tulisi tuntipalkalla töihin. Palkkatoivomus oli ihan työehtosopimuksen mukainen ja siihen päälle vielä halusi kilometrikorvaukset. Nojoo.. ehkä tuo nyt vielä menisi ajattelin. Mutta…

Eipä tämäkään henkilö heti olisi ollut valmis työtä ottamaan, parin - kolmen viikon kuluttua kylläkin. Asia jäi sitten niin, että lupasi soittaa minulle, kun on täälläpäin liikkeellä, että voisi tulla paikanpäälle katsomaan. Ei käynyt päinsä ajaa tuota 40 kilometrin matkaa, ellei ollut samalla suunnalla jotain muuta. No - siinähän taas odoteltiin.

Reilun viikon kuluttua loppui odottelu eteisen lattian korjauksen tietojen osalta, sain sitten sähköpostin, missä työt oli eritelty ja hinnoiteltu. Yrittäjä ei siis ollut paperihommien kanssa mitään kiirettä pitänyt, vaikka olin pyytänyt toimimaan mahdollisimman nopeasti.

No huh-huh! Eipä se juttu sitten enää kirjoitettuna näyttänytkään samalta kuin puhuttuna. Ihan asiallinen sopimus, mutta... Tuntiveloitus oli noussut 6.90 euroa. Kas, kun ei ollut yrittäjä sitten tullut sanoneeksi tuossa pihalla keskusteltaessa, että tämä sitten on arvonlisäveroton hinta. Eli alvin kanssa tämän tyttösen tuntiveloitus pomppasi kalliimmaksi kuin sen alkuperäisen oharit tehneen yrityksen. Niin, eikäpä tuo tuossa käydessään maininnut sitäkään, että veloittaa 100 km kilometrikorvaukset, joka siis tietäisi minulle 50 euron lisäkustannusta /päivä…. *kirosana*

Peruutin koko diilin. En pelkästään siksi, että kustannukset yllättäen pomppasivat isommiksi, vaan siksi, että tuollaisesta jää todella paha maku suuhun, voiko kenenkään puheisiin enää luottaa? Suoraan sanottuna alkoi jo niin **tuttamaan, että päätin muuttaa tarvittaessa tuohon piharakennukseen talveksi, jos tämä tönö jää korjaamatta ja muuttuu asuinkelvottomaksi. Tuolla piharakennuksessa on yksi talviasuttava huone, joka on ihan kunnossa.

Eli oltiin pattitilanteessa taas. Tällä kertaa peruin itse yhden ja toisen yhteydenottoa jäin odottelemaan.

Monen mutkan kattoremontti, osa 2

Jäin siis odottelemaan sitä kattofirman edustajan tarjousta. Muutama viikko siinä taas kului, ennen kuin sen tarjouksen sähköpostiini sain, eli nyt elettiinkin jo ihan toukokuun loppua. Itse asiassa olin jo luopunut toivosta saada minkäänlaista tarjousta, aikaa kun oli jo kulunut niin kauan näiden tyyppien käynnistä. No, tarjosivathan ne sitten lopulta: 90 neliömetrin kolmiorimakatteen uusiminen vähän vajaa 12.000. Siis mitä?!?!?

Näinhän se on, yrityksillä maksaa katon teko reilun satasen/neliö. Eikähän siinä mitään, mutta… Tarjouksessa ei kuitenkaan oltu eritelty materiaalien ja töiden osuutta sen kummemmin ja muutenkin se oli tosi ylimalkainen, mistä en, itsekin tuollaisia tarjouksia kirjoitettuani pitänyt ollenkaan. Olen sitä mieltä, että materiaalit ja työt pitää tarjoukseen hinnoitella, jotta siitä saa kuvan mitä mikäkin työvaihe maksaa. Ja kaiken lisäksi takaraivossani kummitteli tuon tyypin toteamus, että hommaan kuluu 4-5 mieheltä viikko, ja se nyt jotenkin ei kuulostanut ihan oikealta… Eikä siis antanut kovin hyvää kuvaa ko. porukan touhuista, siis tuollainen tosi räikeä yliarviointi miestyövoiman tarpeesta.

Jaa-a. Istuin sitten ihan alas ja nappasin Excelin tietokoneen ruudulle auki. Viiden minuutin laskemisen jälkeen sain materiaalien kustannusarvioksi 1.800 euroa. Laskin kustannukset kalleimman mukaan, eli varmaan ne saisi halvemmallakin, pohdin. Pikainen laskutoimitus sitten työn osuudesta ja lopputulos oli se, että tuolla rahalla saisin tässä tontilla olevien kahden rakennuksen katot korjautettua - edellyttäen tietysti, että löytäisin sellaisen tekijän, joka a) ei yritä blondia kusettaa, b) tekee sen minkä lupaa c) osaa hommansa.

Eipä siinä sitten auttanut muu kuin ottaa taas Google ruudulle ja alkaa epätoivoisesti etsiä jotakuta, joka tuon työn vastaanottaisi - ja kohtuullisella hinnoittelulla. Tilannehan oli melko toivoton, kesä oli jo pitkällä ja takuuvarmasti joka ikinen kunnollinen rakennusfirma oli jo tuohon mennessä bookannut kesän työt valmiiksi. Siinähän sitä sitten soittelin, en edes pysty sanomaan kuinka monelle loppujen lopuksi, mutta monelle. Pääsääntöisesti kaikilla oli urakat sovittu jo vähintään marras-joulukuulle.

Tuossa vaiheessa alkoi olla jo niin epätoivoinen olo, että mietin jo, josko sitä itse uskaltaisi tuonne katolle mennä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä se olisi vielä kymmenen vuotta sitten meikäläiseltä onnistunut, mutta ei todellakaan enää. Eikä tuttavapiirissäkään ole ketään, jolla vasaran ja sahan käyttö olisi niin tuttua, että uskaltaisi tuollaiseen hommaan pyytää. Siis tuossa vaiheessa alkoi todellakin olla jo vitsit vähissä.

Otinpa sitten käyttöön suunnitelma B:n. Selaimen hakuruutuun osoitteeksi mol.fi ->naps -> cv-netti - naps -> linkki kun tarvitset hyvän työn tekijän -> naps. Ja eikun hakemaan. Olin tässä vaiheessa liittänyt mielessäni tuon eteisen lattialautojen uusimisen samaan urakkaan, koska lattia oli alkukesän aikana notkahtanut melkoisen reippaasti. Samallahan tulisi sitten tehtyä tuokin ennen talven tuloa, ajattelin, mikäli sen tekijän löytäisin.

Lähialueelta löytyi kuin löytyikin muutama sopiva rakennusmies, niin ja yksi nainenkin. En alunalkujaan ollut ajatellut ollenkaan, että itse työnantajaksi ryhtyisin, mutta nyt se siis näytti olevan ainoa vaihtoehto. Siinäpä sitten aloitin soittorumban taas. Soittelin sille ainoalle kauniimman sukupuolen edustajalle ensin. Kysyin ihan kylmästi heti ensimmäiseksi, joko on töitä löytynyt: ei ole, oli vastaus. Sovittiin sitten, että tulee katsomaan paikan päälle.

Ja kuinka ollakaan, sieltä sitten saavuttiin ihan saman päivän aikana paikalle. Ihan tuo vaikutti asialliselta ja muutenkin näytti olevan ok. Mutta, mutta... Niin, olin jo osannut melkein odottaa, että sieltäkin sitten tulee vastaan vähintäänkin se yksi mutta.

Kovasti on ollut kimuranttia tämä remontin kanssa, mutta kun tämä tarina on tosiaan melko pitkä, jatkan taas myöhemmin.

Monen mutkan kattoremontti, osa 1

Tässä asustellaan rintamamiestalossa, jossa edellinen katon kunnostus on tehty parikymmentä vuotta sitten. Talo on siis perus rintamamiestalo, jossa on perinteinen kolmiorimakatto. Tässä on nyt kesän mittaan tuon kattorempan osalta tapahtunut vaikka ja vallan mitä. Niin paljon ja niin kummallista, ettei yhteen juttuun mahdu. Tosiaan kyseessa on vanha rintamamiestalo, joka pientä pintaremonttia kaipaisi muutenkin, niin ja jotain vähän isompaakin tuon kattorempan lisäksi, mutta nyt aluksi oli tarkoitus korjauttaa katto, heti kesän alussa.

Olin aikaisin liikkeellä viime keväänä, kun aloin etsimään rakennusliikettä, joka tuon katon voisi kunnostaa. Jo huhtikuussa aloin soittelemaan ja tuosta lähitienoilta sitten löytyikin yksi yritys, josta tultiin jo heti samana päivänä paikanpäälle katsomaan. Sovittiin urakasta saman tien, hinta kun oli kohtuullinen ja tyyppi vaikutti muutenkin ihan asialliselta. Vaan sittenpä alkoi tapahtumaan - tai siis päinvastoin - ei alkanut -tyyppi kirjaimellisesti teki oharit. Odotin yhteydenottoja ja soittelin moneen otteeseen, halusin luonnollisesti tietää, milloin työt aloitettaisiin. Koskaan en selväsanaista vastausta saanut, lupasi ottaa asioista selvää ja soitella minullepäin ja tulla käymään, vaan eipä pitänyt sitten lupauksiaan.

Yks kaks oltiin jo toukokuussa. Siinä vaiheessa otin jo sitten yhteyttä ihan kattosaneerausfirmaan. Alkoi iskeä paniikki päälle, katto olisi saatava uusittua ennen talven tuloa hinnalla millä hyvänsä. No, aikanaan - viikkojen odottelun jälkeen tuon kattofirman edustajat tulivat paikan päälle. Kaksi tyyppiä sieltä tuli, mittailivat ja ihmettelivät miten tuo katto on tehty. Tuo on tehty aikanaan vähän eri tavalla kuin normikatto, joten ensikatsomalta se näyttää vähän oudolta. No, kerroin tyypeille tiedot katosta, milloin se on viimeksi uusittu, millä materiaaleilla jne.

Sattumalta siihen aikaan, kun tuo katto tehtiin, olin kattoalalla töissä - nii-in - kattohuopaa valmistavassa ja kattourakoita tekevässä yrityksessä - yhdessä tämän maan suurimmista. Tosin konttorin puolella =). Osasin omasta mielestäni kertoa vähän paremmin kuin normityyppi, joka ei kattojen kanssa sen isommin ole ollut tekemisissä, miten tuo on tehty ja miksi osa ratkaisuista näyttää vähän eksoottisilta. Kerroin siinä myös, miksi haluan kattomateriaaliksi ko. yrityksen tuotteet, niistä kun itsekin siis tietäisin jotain.

Kyllä hieman sitten minua nauratti, kun tämä tyyppi sitä arviota alkoi tekemään. 4-5 miestä ja vähintään viikko. Tuon kuultuani jo mietinkin, että ”Hei hetkinen - etkö ymmärtänyt, että olen itsekin muutaman tuollaisen kattotarjouksen tehnyt - (varmaan tuhatkunta) -miten niin viikko - miten tuonne 90 neliön katolle edes 4-5 miestä mahtuisi töitä tekemään”. Pidin kuitenkin turpani tukossa, annoin tyypin jatkaa arviointiaan. Tyyppi puhui kuin idiootille - läpivienti pitää tehdä niin ja näin ja tuo kohta kuistilla, missä huopa on nostettu - siihen menee aikaa päivä (kyseessä on parin metrin matka kuistia, jossa huopaa on nostettu seinälle. Siitä siis purkaessa pitää muutama rima napsaista pois, ennen kuin sen huovan saa irrotettua… joo-o. )Tuossa vaiheessa arviointia alkoi meikäläistä jo ihan suoraan sanottuna ketuttaa.

No, kuuntelin kuitenkin silmät pyöreänä mitä kaveri selosti. Ja selostihan se. Aikani kuunneltuani päädyin sitten viimein sanomaan tyypille, että josko tuosta kirjallisen tarjouksen sitten saisi, kiitos. Passasihan se, ja sitten jäinkin odottelemaan sitä tarjousta.

Eli taas oltiin pattitilanteessa, odottamassa että jotain tapahtuisi. Mitä sitten aikanaan tapahtui, siitä kertoilen huomenna

Tulvavaroitus

Pitäisi varmaan laittaa tuonne pellon reunaan kyltti, joka varoittaa tulvivasta pellosta. Vettä siellä on paikka paikoin nilkkaan asti, eli pellolla liikkuminen on mahdotonta. Tämä on ollut aivan mahdoton kesä vetisyyden suhteen, ainakin tähän asti. Enpä ihan heti muista vastaavaa nähneeni. Pelto siis tulvii ja todella reippaasti siellä sitä vettä on.

Olen yrittänyt papupenkkejä kitkeä rikkaruohoista, aina silloin kun on ollut vähänkin pidempi poutajakso.

Mutta suoraan sanottuna se on mahdotonta. Sinne uppoaa liejuun niin, ettei saappaitaan irti saa. Siis lievästi sanottuna märkää on.

Kaikki pellon kasvit, rikkaruohoja lukuun ottamatta ovat kitukasvuisia. Pavutkin ovat vain noin kolmenkymmenen sentin korkuisia minipuskia.

Huolimatta kitukasvuisuudesta pavut ovat alkaneet kukkia. Violeteissa on jo muutama nuppu, mutta ei vielä varsinaisia kukkia.

Vihreät sen sijaan jo kukkivat melko runsaasti, ottaen siis huomioon sen, että kasvit ovat todella pieniä.

Kitukasvuisuutta on huomattavissa muissakin, esimerkiksi kesäkurpitsat ovat todella pieniä vielä.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, saako noista satoa ollenkaan. Mutta onhan se tietysti niin, ettei kai mikään kasva kovin hyvin, jos juuret lilluvat vedessä. Tuonne on ollut ihan turha lannoitteitakaan laittaa, nekin vähät mitä sinne olen paiskonut, ovat varmaan saman tien valuneet jatkuvan sateen mukana pois.

Kasvilaatikoissa sen sijaan on ilmeisen optimaaliset olosuhteet, sateista huolimatta. Sadevesi näyttäisi läpäisevän tuon laatikoiden multakerroksen tosi kivasti, eli kasveilla ei näyttäisi märkyydestä olevan haittaa lainkaan.

Punaiset kyssäkaalit alkavat olla sen kokoisia jo, että nyt alkavalla viikolla päästään niitä maistelemaan. Voisi sieltä muutaman kerätä jo nyt, mutta odottelen silti pari päivää ennen kuin lähden niitä tuolta harventamaan.


Vanhimman kasvilavani asukkaat voivat loistavasti myös.

Kuvassa taustalla olevat kultajuurikkaat puskevat upean näköisiä lehtiä ja kun niitä lehtiä vähän raottaa, näkyy siellä juurella jo melkoisen mukavan kokoisia juurikkaan alkuja. Jäävuorisalaatti rehottaa kuin viimeistä päivää, pitäisi varmaan kohtapuoleen sitäkin jo harventaa.

Laatikon toisessa laidassa pillisipulit ovat alkaneet kukkimaan.

Eri porkkanalajikkeet kasvavat mukavasti myös ja onhan tuolla muutama kevätsipulikin joukossa. No, ehkä sitä edes jotain syötäväksi kelpaavaa tuolta kasvimaalta tänäkin vuonna saadaan, toivottavasti.

Märkää…

Onpa ollut uskomattoman huono kesä tähän mennessä. Nyt alkaa jo näyttää siltä, että sää jatkuu ties kuinka ja kauan tällaisena mahdottoman epävakaisena. Välillä paistaa aurinko, sitten sataa, sitten taas sataa ja jossain välissä taas aurinko pilkistää hetken. Saisi nyt vihdoinkin tulla edes sen verran kuivaa kautta, että saisi edes pihamaansa kuntoon ennen syyssateita.

Kasvimaa on edelleenkin kuin riisipelto - vettä on niin paljon, että melkein tarvitsisi veneen, jos siellä liikkua haluasi. On ollut aivan liian märkää kaikille kasveille, maissit ovat jämähtäneet sellaisiksi kolmenkymmenen sentin mittaisiksi kääpiöiksi, eivät kasva, mutta eivät ihan ole kuolleetkaan. Pavut sinnittelevät jotenkuten, mutta eivät nekään ole yhtään kasvaneet.

Uusissa kasvilaatikoissa sen sijaan kaikki on ihan hyvin. Viikon parin kuluttua voi sieltä jo ensimmäiset kyssäkaalit ottaa käyttöön.

Tänä vuonna näyttäisivät nuo punaisetkin kyssäkaalit kasvavan ihan hyvin. Viime vuonnahan punaista kyssäkaalia ei tullut yhtään, kun taimikasvatus meni ihan -ceelleen jo alkumetreillä - yksikään siemen ei itänyt.


Kaalit alkavat olla jo niin isolehtisiä, etteivät kohta enää laatikkoon mahdu. Mutta en niitä nyt alkuperäisen suunnitelman mukaan voi tuonne kasvimaalle siirtääkään, kun sinne pitäisi tosiaan melkein mennä veneellä istutuspuuhiin. :/

Vielä viikko sitten niissä ei ollut yhtään öttiäisten tekemää reikää, eilen kun tarkistin ne, tilanne olikin jo ihan toinen. Olivat jo reikäisiä ja ihan täynnä pieniä vihreitä toukkia. Suihkuttelin ne sitten aluksi mäntysuopaliuoksella, jota käytinkin sitten tosi reippaasti. Toistan tuon käsittelyn varmaan melko pian ja jos se ei auta, sitten onkin otettava järeämmät aseet käyttöön.

Vanhaan kasvilava -laatikkoon kylvämäni kasvit kasvavat myös todella hyvin. Jäävuorisalaatti alkaa olla kohta korjuukelpoista myös.

Tein pikaisen pienen kitkemisurakan eilen aamupäivällä, kun oli sopivasti sellainen kuivempi jakso menossa, mutta kyllä tuonne muutama pihasaunio vielä näyttää salaattien joukkoon jääneen. No, onpahan tuolla sitten tiedossa pikkuhommaa jatkossakin, jos nyt ei sitten ala taas satamaan.

Käenpoika viihtyy edelleenkin täällä pihapiirissä. Taitaa tosiaan olla niin, että se on kasvanut jossain tässä ihan tontilla ja nyt sitten on jätetty koheltamaan itsekseen ja opettelemaan aikuisen linnun taitoja. Eivät ne taida ne sijaisvanhemmat kovin kauan noita käenpoikasia kasvattaa, ruokkivat muutaman viikon ja jättävät sitten oman onnensa nojaan. Mietiskelin tuossa, että tämä tyyppi on varmaan rastaspariskunnan kasvattama käenpoika. Jotenkin sen tapa väijyä ötököitä tuolla ruohikossa on niin tyypillisen rastasmaista toimintaa, eli oletan sen oppineen saalistustavat sijaisvanhemmiltaan.

Aika onneton tapaus se vielä on, mutta kyllä sen hömelin touhuissa on jo huomattavissa jonkinlaista edistystä, lentämään se on jo oppinut vähän paremmin. Enää se ei sentään tipu oksilta alas niille yrittäessään. Aiemmin se tuppasi joko lentämään oksan yli tai sitten lento jäi lyhyeksi, sillä seurauksella, että se joutui tekemään korjausliikkeitä vallan mahdottomasti. Hassu touhottaja se joka tapauksessa vielä on.

Tosiaan on ollut ihan älyttömän mukavaa, että se on nyt asustellut tässä pihapiirissä näinkin pitkään, noita käkiä kun ei ihan helpolla yleensä pääse näkemään. Näillä käkityypeillä tuo suojaväri on todella hyvä, maastoutuvat niin hyvin puiden oksille, että niitä on vaikea huomata. Mutta tämän meidän käen kyllä huomaa, se kun tosiaan on koko ajan ihan tuossa pihalla ja sitten kun se reppana koheltaa niin mahdottomasti, ei sitä voi olla huomaamatta.

Takapihallani asuu käki!

Olen nyt vähän vajaan viikon seurannut takapihani uusinta asukkia. Ensimmäisen kerran kun tuon otuksen näin, en sitä tunnistanut. Tuonne se lensi takapihan ruohikkoon, viipyi siellä pitkään ja viimein sitten liihotteli läheiseen koivuun. Ehdin nähdä, että otus oli pääväriltään sinisenharmaa, mutta muita tuntomerkkejä en sitten nähnytkään, paitsi, että kaverilla oli melkoisen pitkä pyrstö. Ihmettelin aikani moista otusta ja toivoin, että näkisin se uudelleen.

No, tuo toive on nyt sitten viikon verran toteutunut ihan joka päivä ja monta kertaa. Oletan, että se on kasvattivanhempien poispotkima käenpoikanen. On veijarilla sen verran avutonta tuo lentäminen ja muutenkin se on niin kömpelön oloinen, että ihan varmasti on melko nuoresta otuksesta kyse.

Sen bravuurinumero näyttäisi olevan perhosten metsästys - ruohikossa väijyen. Tuolla se oleskelee ruhonkorsien seassa pitkiä aikoja, kuulostelee ja katselee - ja kun jonkin öttiäisen huomaa, lähtee koikkelehtimaan perään. Aika hyvin se onnistuu niitä kiinni saamaan, mutta on se vaan harvinaisen kömpelö tapaus. Ihan hauska sitä on seurata, täällä tulee vesselille naureskeltua monta kertaa, kun se vaan on niin hassu. Harmittaa, että kelit eivät ole olleet ollenkaan suotuisia valokuvien ottamista varten, tosi pilvistä ja hämärää, ellei sitten sada. Mutta kyllähän tuon käen tuostakin kuvasta tunnistaa.

Saas nähdä kauanko tuo täällä meidän takapihan asukkina viihtyy.

Kadonneiden juhannusruusujen arvoitus

Ihmettelin tässä mihin kummaan ovat lähes kaikki takapihan juhannusruusun kukat kadonneet. Pensaassa oli todella runsaasti kukkia ja se näytti vielä eilen ihan kivan näköiseltä. Tänä aamuna panin merkille, että pensas näytti jotenkin valjulta. Sitten viimein iltapäivällä huomasin, että kappas vaan, lähes kaikki kukat puuttuvat ruusupuskasta. Ensimmäisenä tietysti tuli mieleen, että kukkien terälehdet ovat tippuneet maahan, mutta vaikka kuinka tarkkaan katsoi, ei niitä näkynyt pensaan ympärillä maassakaan. Vallan outo arvoitus siis - mihin ihmeeseen katosivat ruusun kukat yhden päivän aikana.

Äsken sitten, tuolla iltapäiväkaffilla istuskellessani sain vastauksen tuohon mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen. Vilkaisin ohimennen ikkunasta ulos ja hyvä etten tippunut tuoliltani. Orava perhana pisteli onnessaan juhannusruusunkukkia poskeensa.

En siihen sitten ehtinyt kameraa hakemaan, eli en kukkaa syövästä oravasta kuvaa saanut, mutta ikuistin tuon ryökäleen kuitenkin rikospaikan lähettyvillä. Tuossa kuvassa olevassa ruusunoksassa oli vielä aamulla kymmenkunta kukkaa. Vaan eipä ole enää, varsin taidokkaasti tuo kukansyöjä niitä tuosta poimi, veti etukäpälillään oksia lähemmäs ja napsi kukat pois. Yritti se kerran siihen ruusupuskaan kiivetäkin, mutta tuli nopeasti toisiin ajatuksiin - oli varmaan turhan piikikäs ympäristö pikkuvesselin käpälille. Varsin mielenkiintoinen ruokavalio tällä otuksella.

Pari, kolme viikkoa myöhässä

Tänä vuonna näyttää siltä, että kaikki kasvit täällä ovat muutaman viikon jäljessä edellisvuosiin verrattuna. Juhannusruusut ihan rähähtivät kukkimaan, kyllä niiden kukintaa sai odottaakin, mutta nyt tuo näyttää sitten olevan tavallista runsaampi ja kauniimpi. Nuo ovat todella vanhaa kantaa, ovat tuossa samoilla paikoilla kasvaneet jo sellaiset kuutisenkymmentä vuotta.

Nyt kun sateissa siis on ollut muutama päivä taukoa ja aurinkokin paistaa ihan kiitettävästi, on tuolla pihan kukkivissa kasveissa alkanut melkoinen kuhina.

Tänä vuonna on aivan älyttömän paljon kimalaisia.

Mistäköhän mahtaa johtua… Muurahaisiakin tuntuu olevan joka paikka täynnä. Avasin tuossa viikko - pari sitten multasäkin ja jätin sen kasvihuoneen viereen. Niinpä - sielläkin on nyt sitten muurahaisten pesä, vähänkös ovat outoa sakkia nuo muurahaiset ja tosi nopeita pesänrakentajia.


Kasvimaalla kasvit tekevät hidasta kuolemaa, suurin osa niistä ainakin.

Kaikki 100 + papua, jotka tuonne kesäkuussa istutin, ovat saaneet jonkin kasvitaudin. Tuollaista jälkeä tulee kasveihin kun on liian märkää. Saas nähdä toipuvatko tuosta ollenkaan. Lehdet ovat ruskeita pilkkuja täynnä, pitäisi varmaan yrittää ottaa selvää mistä tässä on kyse ja lääkitä sen mukaisesti. Varmaan jokin sieni…? Tänä vuonna siis satotoiveita ei ole ollenkaan, ei tuolla pellolla taida olla juuri mitään, mistä sitä satoa saisi.

Kasvilaatikoissa sen sijaan kaikki sujuu niin kuin pitääkin ja oikeastaan paremmin kuin olisi voinut toivoa.

Laitoin uusiin kasvilaatikoihin kaalintaimia kasvamaan, tarkoituksenani oli ne siirtää tuonne pellolle. No niitä nyt ei pellon märästä olotilasta johtuen ole voinut siirtää, mutta hyvin nuo näyttävät kasvavan laatikossakin. Kohta alkaa tosin tila loppua, joten pakkosiirto tulee eteen ennen pitkää. Ihan kiva että edes kaaleilla menee hyvin, onpa edes jotain vihreää näkyvissä vihannesrintamalla, vaikka suurin muista kasveista kellastuukin.

Kylmää ja koleaa, märkää ja mutaista

Otsikko kyllä kertoo tasan tarkkaan millainen tämä kesä tässä osassa nelosvyöhykettä on tähän asti ollut. Puutarhasta ei riitä juttuja, kun puutarhassa yksinkertaisesti ei tapahdu mitään. On ollut todella outo kesä, en muista aikaa, milloin olisin kesäkuun lopulla kulkenut pitkähihaisessa ja silti palellut. Olisi edes jommin kummin, joko kylmää tai märkää, mutta sehän on vaan toiveajattelua tuo.

Ainoa mikä täällä kasvaa kunnolla on ruohikko. Sitä sitten saisikin olla leikkaamassa ihan alvariinsa. Tietysti - nyt kun ei ole talossa kunnollista ruohonleikkuria, nurmikko puskee mittaa sen kuin kerkiää. Tuossa taannoin ostettiin kyllä se sähkökäyttöinen leikkuri ihan varaleikkuriksi ja käytettäväksi siihen asti kunnes saadaan tuo mustakeltainen unelma kuntoon. Eli on jonkinlainen leikkuri, mutta kyllähän sen tietää, mitä se on ruohonleikkuu sähkökäyttöisellä leikkurilla. Tuollainen sopii tosi mainiosti pieniin pihoihin, mutta täällä se on vähän sellaista säätämistä niiden jatkojohtojen kanssa. Eipä siinä mitään, kyllä tuollakin tulosta saa, mutta hidasta se homma on.

Perheen nuorisoedustaja kaverinsa kanssa vietti täällä nyt tämän juhannuksen jälkeisen viikon, meni pojilla aika melkeinpä ruohonleikkuussa, aina silloin kun keli antoi myöten. Tässä sitten vielä kaiken lisäksi toivat tullessaan jonkin flunssaviruksen, täällä sitä nyt meikäläinen kärvistelee 38 asteen kuumeessa. Melkoisen vetämätön olo on kaikin puolin, ollut jo muutaman päivän.

Mikään siis ei tuolla ulkona oikein kasva, sitä ruohoa lukuun ottamatta, syreenit kyllä alkoivat viimein kukkia toissapäivänä. Juhannusruusut ovat nupulla - nii-in, ei kuki edes juhannusruusu täällä vielä. Ihan ihme kesä.

Eilen sentään paistoi aurinko ja melko pilvettömältä taivaalta. Ei tuo tosin paljon lohduta, kun lämpötila aamukahdeksalta oli +8 astetta. Pelto on yhtä mutavelliä edelleenkin. Kaikki kasvimaan kasvit näyttävät kärsivän tosi paljon tuosta märkyydestä. Maissit alkavat kellastua, pavut sinnittelevät jotenkuten ja sipulit alkavat mädäntyä. Ei hyvältä näytä, ei tosiaankaan. Sellaista täällä tällä kertaa - parempia kelejä odotellessa-