Päivät kuluu - niin ettei huomaakaan…

Joka ikinen päivä sitä havahtuu tuossa pimeäntulon aikaan siihen, että taas se päivä mennä hurahti ohi, ja mitään ei oikeastaan saanut aikaan. Ulkohommiakin tuolla vielä olisi, niitä olisi voinut tehdä ainakin kelien puolesta, vaan kun ei ole motivaatiota, niin ei ole. Ehkä suurin syy siihen, ettei mitään saa aikaan on se, että yksikätisenä touhuaminen on vähän hankalaa. Blogiin kirjoittaminenkin on ollut vähän tauolla, mutta kai se on normaaliakin tähän aikaan vuodesta kun niin isommalti ei juttuja puutarhasta ole.

Viime viikonloppu maanantaihin asti mennä hujahti todella nopeasti. Meillä oli täällä vierailevina tähtinä kaverini, kahden lagottonsa kanssa. Siinä sitä oli koirilla tekemistä ihan koko viikonlopun, milloin mitäkin nuo touhottivat - yhdessä tai erikseen. Itse sitten olen touhottanut myös mitä milloinkin - eli kiirettä olevinaan pitää ja kauheasti olisi tekemistä, aika ei tahdo riittää mihinkään. Kelit ovat nyt sitten viilenneet ja luntakin tänne tuprutti sentin verran, tosin se on jo sitten tämän päivä kuluessa sulanut pois, kun oli lämpötila hetkisen plussan puolella.

Kaikki koirat viihtyivät keskenään ihan hyvin, mitä nyt Rocky vähän isotteli aina välillä. Joku ihme uhmaikä sillä on menossa.

Kasvimaan reunalta ilmeisesti löytyi jotain syötäväksi kelpaavaa, viihtyivät siellä massutellen melkoisen pitkään.

Viikonlopun aikana se sitten jäätyi jo tuo järvikin. Ja se jää sitten jaksoi koiruuksia ihmetyttää.

Ensin piti tassulla koittaa ja raapia.

Sitten uskaltauduttiin jo vähän pitemmälle.

Vaan ei ollut ilmeisesti hyvä kohta mennä jäälle tuossa, kun piti paikkaa vaihtaa muutamaan otteeseen.

Ja sitten taas alkoi jään kokeilu ja raapiminen uudestaan.

Kesti hetken ennen kuin sinne sitten uskalsi mennä.

Jää kai sitten ritisi ja ratisi sen verran että piti ottaa vähän takapakkia…

Tämä kuvissa esiintyvä vesseli säästyi jääseikkailultaan kuivin jaloin. Toinen lagotoista molskahti jään läpi niin että paukkui. Tapahtui niin nopeasti ja nopeasti koira tuli sieltä vedestä ylöskin, etten sitten ehtinyt kuvaa ottaa. Siinä vaan seisoin ja tuijotin kamera kädessä, taidan olla vähän hidas nykyisin. =)
Onneksi omat sakemannini eivät tuonne jäälle edes yrittäneet. Sen verran heikkoa tuo jää vielä oli, että juuri ja juuri lagoton kantaa, muttei olisi kyllä kestänyt huomattavasti painavampia lajitovereita ollenkaan.

Tänä aamuna herättiin vesisateeseen, aikamoinen tuulikin tuolla ulkosalla on. Ei sinne taida viitsiä lähteä touhuamaan, jos vaikka niitä parempia kelejä odottelisi…