Syksyn viettoa pilkkopimeässä

Viikko on vierähtänyt ihan huomaamatta, aika menee osittain ihmetellessä syksyn pituutta ja talventuloa odotellessa. Toisin täällä maalla on paljon kaikkea tekemistä, vaikka puutarhan hoitaminen onkin ohi tältä vuodelta. Päivät vaan hujahtavat ohi, valoisaa on hetken aikaa ja sitten taas palataan pimeään.

Luonnonvalon puutteesta huolimatta kaikenlaista pientä ja vähän isompaa puuhaa riittää. Tässä olen viikon mittaan urakoinut ompelemalla Ronjalle lisää juoksuhousuja. Tänä vuonna niitä kuluukin mahdoton määrä, vaihtamassa kun saa olla ihan koko ajan. Vaihtamassa siksi, että taloudessa nykyisin asuva uroskoira Rocky kun tuppaa sen nenunsa kanssa koko ajan toisen takapuolelle. Jos pöksyjä vaihtaa kohtuullisen usein, malttaa poikakin pysyä paremmin omissa oloissaan. Rocky-poika on kyllä ihan pentu vielä, mutta on pojalla jo silti ihan ison pojan elkeet.

Molemmat koirat ovat olleet ihan onnessaan, kun tultiin takaisin tänne maalle. Onhan täällä pikkukoirien aivan toista olla ja mellestää kuin siellä pääkaupunkiseudulla. Ihan heti ei tila lopu, vaikka juoksisi kuinka. Otin koiruuksista taas muutaman valokuvan, sen kunniaksi, että Rockykin nyt sitten saavutti kuuden kuukauden iän.

Niin - tuo jättiläinen tuossa vasemmalla on puolivuotias sakemanninpentuni. Oikealla oleva Ronja-neiti, ei hänkään ole sieltä pienimmästä päästä. Ronjan säkäkorkeushan on 63 senttiä, joka on sakemanninartulle aika paljon. Tässä vaan on kauhulla seurattu, kun pikkupentu hurahti kertaheitolla Ronjaa suuremmaksi jo vähän ennen puolivuotispäiväänsä. Ja hulvatonta vauhtia tuo kasvaa, saas nähdä mihin mittoihin poika sitten päätyy.

On se jännää miten tähän aikaan vuodesta ei ole vielä tottunut siihen, että pimeä alkaa tulla jo neljän maissa iltapäivällä. Sitten pimeän tultua ei osaakaan enää oikein mitään tehdä, sitä vaan tulee oltua ja ihmeteltyä. Kuviakin piti ottaa enemmän, mutta taas se pimeä yllätti. Pihallakaan ei mitään voi tehdä, kyllä siellä pihavalaistus on, mutta ei sen valossa juuri mitään ihmeempiä pysty tekemään.

Koirien kanssa on melko hurjaa mennä tuonne ulos iltaisin. Mustanpuhuvat elikot kun sulautuvat tosi hyvin tuonne pilkkopimeään. Onnistuin tekemään molemmille otsalamppupannat, joten pystyn jotenkin edes seuraamaan missä päin ne viipottavat. Heti kun ensilumi tulee, helpottaa se huomattavasti, näyttää ainakin vähän valoisammalta, eivätkä koiratkaan huku maisemaan enää.