Halvatun harakat

Saavuttiin sitten kotieläinlauman kanssa tänne nelosvyöhykkeelle eilen. Kumma juttu, muutaman viikon kun on tontilta pois, alkavat nuo villit elukat pitää pitojaan pihapiirissä. Ensimmäinen havainto tilanvaltaajista oli tuohon pihaan ajaessa. Tuolla polulla seisoi supikoira, kaikessa rauhassa vaan tuijotteli meitä, kun ohi ajettiin. Luulin jo noista supikoirista päässeeni eroon, mutta taitavat ryökäleet sittenkin vielä olla maisemissa.

Seuraavaksi kiroilinkin tuossa pihassa harakoille, joita oli tuossa lintulaudan ympärillä kolmisenkymmentä. Perhana - ei se ole ihme, jos siemeniä kuluu, kun noita isoja lintuja on noinkin paljon. Harakat eivät tähän pihaan tule, jos täällä on porukkaa paikalla, mutta näköjään heti kun talo jää vähäksi aikaa tyhjilleen ne pahalaiset saapuvat paikalle. Korppejakin kuului tuossa metsässä olevan - en nähnyt kuin yhden vilaukselta, mutta metelistä päätellen niitä oli vähintään kaksi, mahdollisesti jopa useampikin.

En sitten edes sisään ehtinyt kun oli jo seuraava sadattelun paikka. On meinaan rusakko tai joku muu jäniksensukuinen otus pitänyt tuota rappusten edustaa vessanaan. Eipä nuo jäniseläimen papanat meikäläistä haittaisi, mutta koiranpahukset pistelevät niitä vähän liiankin iloisesti poskeensa.
Liiterissä oli mahdoton siivo - joku - mikälie otus on siellä pitänyt pitojaan, sotkien ja syöden auringonkukansiemeniä. Kynnyksen vieressä oli kuollut vihervarpunen, se tuskin oli asialla ollut, epäilen vahvasti oravaa.

Oltiin täällä perillä melko myöhään iltapäivällä, joten illan hämärtyessä seurailin sitten sen supikoiran kohellusta lintulaudan alla. Sieltä se pisteli poskeensa auringonkukansiemeniä, siis niitä maahan tippuneita. Koputtelin ikkunaankin, jotta älyäisi lähteä matkoihinsa, mutta eipä tuo tuntunut herra supia vaivaavan pätkääkään. Vaan saipas jalat alleen, kun päästin koirat ulos.

Tänään sitten päivän mittaan olen hätistellyt niitä harakoita tuosta lintulaudalta pois jo useampaan kertaan. Yksi niistä jopa tuli tuohon ikkunalaudalle tuijottamaan sisään. Tuli ikkunalle siitä huolimatta, että istuin siinä ikkunan vieressä. Alkavat käydä vähän turhan tuttavallisiksi, nuo elikot. No, ehkä tuo villieläinpopulaatio taas alkaa karttaa tätä pihapiiriä, kun nyt kuitenkin säännöllisesti siellä koirien kanssa liikutaan. Toisaalta on ihan kiva noita villejä vipeltäjiä seurailla, mutta on niistä sitten toisaalta kaikenlaista harmiakin. Supikoirista haluaisin päästä eroon kokonaan, viime syksyn syyhypunkkirumba Ronjan kanssa oli sen verran hankala, että haluaisin moiset taudinkantajat huitin hiivattiin täältä, vallankin nyt kun noita koiria on kaksi. Tosin pidän molemmat koirat nyt ennaltaehkäisevästi Stronghold kuurilla koko syksyn, joten tuskin tänä vuonna punkkeja saadaan.

Vaan on se silti kiva olla täällä maalla taas. Halvatun harakoista huolimatta.