torstai 24. maaliskuuta 2011

R.I.P karviaismarjapensaat… ?

Lunta oli tupruttanut reilut viisi senttiä yön aikana. Auraajakin oli käynyt tuossa pihassa kääntymässä traktorinsa kanssa ja aurannut ihan mukavasti, ainakin ensi katsomalta. Laitoin kahvin tippumaan ja lähdin koiruuden kanssa pihalle. Ja enpä muuta voinut kuin kiroilla ihan ääneen varmaan pari kolme minuuttia. P*KELE. Oli aurannut s**na marjapuskat nurin.

Tämä on niitä elämää suurempia asioita, joita ei voi ymmärtää. Nimittäin miksi ei mene jakeluun se, että normaalien ihmisten pihapiirissä - toisin kuin aurausyrittäjän - voi olla kasveja, nurmikkoa ja jopa marjapensaitakin. Vielä kerran P*KELE! Viimeksi kun kesällä esitin toivomuksen, ettei sitten seuraavana talvena aurattaisi pihan hiekkoja ja soria 30 metrin päähän nurmikkoalueelle, kaveri tuumasi, että koko pihanhan voisi laittaa soralle. AI että mitä *ttiä?!?! En aio pihaani muuttaa, jotta se olisi auraajalle sopiva. Tuossa mahtuu soraosuudella jäteautokin kääntymään, ja parkkiin mahtuu tarvittaessa 9 pikkuautoa - eli ei aivan pienimmästä päästä. Lumetkin voi työntää traktorilla pellolle.

On tuossa talon edessä peltoa vähintään hehtaari, kyllä sinne lunta mahtuu vaikka koko hiivatin kaupungin lumikuormat toisi... Vaan ei - pitää ajaa karviaispuskat nurin. Kun ei piittaa..?!? vai mistäkö tuo johtuu?! Noh, tämmöistä tänään aamutuimaan. Toivottavasti ei tule soitettua kyseiselle yrittäjälle, siitähän ei hyvää seuraisi - olen minä sen verran pahasuinen akka kun sille päälle satun. Mutta laitoinpa nyt jutun tänne ihan kuvan kera. Ihan siltä varalta, että tuolta lumen alta sitten keväällä paljastuisi enemmänkin tuhoja. Nii-in aion vaatia korvauksia, kunhan tuhon laajuus selviää.

Tuossa postilaatikon kohdalla kulkee aurausalueen raja. Siinä heti takana ovat olleet marjapensaani.

Nyt on paha mennä sanomaan, mitä kaikkea tuolta lumen alta on rikki mennyt. Ne tuhot paljastuvat sitten aikanaan.

Aamun kiroiluolotilasta toivuttuani, tein loput lumityöt, kolasin ne alueet, jotka auraaja oli jättänyt auraamatta. Sitten kiskoin sen kasvihuoneen oven auki. Vähän se vielä rikkoutui lisää, alalaita on nyt ihan kokonaan irti, ainoa mikä pitää ovea kasassa on muovi. Pääsin sitten viimein sinne sisään katsastamaan, mitä kaikkea sinne syksyllä ennen ensilumia unohtui. Syksy täällä oli yhtä hässäkkää, aikaa meni aika paljon tuon koiranpennun kanssa, joten kasvari jäi vähän oman onnensa nojaan. Sinne tuli sullottua kaikki ruukut ja työvälineet suloisesti sikin sokin, ajatuksella - siivoan ja järjestän tuon vähän myöhemmin. Vaan kuinka ollakaan, sitä sitten oltiin jo marraskuussa, aika oli mennyt ihan huomaamatta ja kasvihuoneen ovi oli vaivihkaa jäätynyt maahan kiinni. Eli ei sinne sitten päässytkään. Olihan tuolla vaikka vallan mitä. Yksi muovinen piparilaatikollinen siemeniäkin löytyi. Osa niistä oli minigrip pusseissa, joten ihan käyttökelpoisia vielä. Osa taas sitten ei ollut. Ja nepä ovatkin kostuneet, ja tarttuneet toisiinsa. Tässä nyt sitten askarrellaan jonkin aikaa siemenpussien kanssa, toiveena on, että saisin ne irrotettua toisistaan, koska siellä näyttäisi olevan sellaisia siemeniä, joita en tänä vuonna vielä mistään ole löytänyt. Toisena toiveena on, että ne itävät, sitten kun saan ne pelastettua.

Myöhemmin taas koiran kanssa ulkoillessa tuli testattua kameraakin, nythän näpsin kuvia minkä kerkiän, onhan tuon uuden kameran käyttö jollain tavalla opittava.

Tuossa pihalla ihmettelin hetken, miksi linnut kerääntyivät ulkorakennuksen katolle. Niitä olikin aikamoinen parvi, keltasirkkuja, hemppoja, talitiaisia ja sinitiaisia. Piti sitten moisesta ihmeestä kuvia ruveta ottamaan, mutta niinhän siinä sitten kävi, että heti kun kameran kuvausasentoon nostin, koko parvi pöllähti tiehensä. Paitsi yksi urhea yksilö joka jäi katolle pällistelemään.


Jonkinlaisen kuvan siitä sitten sain, onnistuu tuosta ainakin lajimääritys.

Ja mitä se siellä katolla oikein teki.


Söi kuusen siemeniä! Minulta ihan hetki meni miettiessä, että mitä ihmettä siellä voi olla, mutta totta kai - tuossa takana on muutama mahtavan kokoinen kuusi ja näyttävät ripotelleen siemenensä suoraan tuohon katolle.

Puutarhapuolella tänään: Iltapäivän aluksi pääsi rosmariinin siemenet multaan. Se pahalainen sitten itää seuraavat 4-6 viikkoa - jos itää. Nähtäväksi jää. Viime vuonna ei onnistunut, oliskohan tänä vuonna sitten jo aika onnistua…

4 kommenttia:

  1. Olen huomannut tänään paljon lintuja omalla syöttöpaikallani, jopa viherpeippoja oli iso parvi, vaikka talvella vain YKSI kävi silloin tällöin.

    Nelosvyöhykkeen jutut kelpaavat mainiosti; itse kirjoittelen kolmosvyöhykkeeltä ja osan kasveista kasvatan kakkosvyöhykkeellä (ei maantieteellisesti, mutta kasvullisesti).

    VastaaPoista
  2. Näyttäisi siltä, että lintuja liikkuu nyt enemmän, mahtaisiko tuo lisääntynyt auringonvalo vaikuttaa asiaan..

    Jep, odottelin kokonaisen vuoden, että kaveri jatkaa kirjoittamista, ennen kuin muutin tuon esittelytekstin, ajatuksenahan tuo oli vallan mainio alunperin - vertailla mitä saa kasvamaan ja mitä ei.

    Jäin ihan miettimään mitä tarkoitat tuolla kakkosvyöhykkeellä kasvattamista - kasvullisesti? Nyt ei blondilla täällä leikkaa... :)

    VastaaPoista
  3. Tarkoitan kakkosvyöhykejutulla kasvullisesti sitä, että maantieteellisesti paikka on kolmosvyöhykettä, mutta siellä on niin edullisia kasvuolosuhteita, että voi kasvattaa kakkosvyöhykkeellä viihtyviä kasveja ja tuntuu, että siellä aurinkokin paistaa aina, oli kesä tai talvi! Liekö yhtään asiaa selventänyt...

    VastaaPoista
  4. Joo - selvis ... nyt vaan tuli entistä blondimpi olo - olisihan tuo nyt pitänyt tajuta... =)

    VastaaPoista