perjantai 25. maaliskuuta 2011

Pikkulintuinvaasio

Ja lintuhöpinät sen kun jatkuvat vaan. Tässä vaiheessa vuotta puutarhassa ei paljon muuta tapahdu, paitsi mitä nyt noita lintulautavieraita käy.

Eilen oli varsin mielenkiintoinen päivä. Sääolosuhteet muuttuivat muutamassa minuutissa helakasta auringonpaisteesta älyttömään lumimyräkkään. En ihan heti muista tällaista nähneeni. Ensin aurinkoa sitten lumituiskua ja tuulta varttitunti ja sitten taas vaihtui aurinkoiseksi. Siinä se sitten vaihteli se sää koko iltapäivän. Välillä lumi lensi ihan vaakatasossa - niin kova oli tuuli. Sitten se lumentulo lopahti, mutta tuuli jatkoi tuiverrustaan kun aurinko pilkisti taas esiin. Oli jännä seurata lumipyörteitä tuolla järven jäällä.

Linnut eivät tuosta sään vaihtelusta tuntuneet olevan moksiskaan. Yleensähän niitä ei lintulaudalla huonommalla säällä ole täällä näkynyt, mutta nyt niitä oli tuossa pilvin pimein.



Mahtavan kokoinen keltasirkkuparvi pysytteli pihapiirissä lähes koko päivän. Parveen oli liittynyt muitakin lajeja. Mukana hääräsi parisenkymmentä viherpeippoa.
 

Pari kolme hemppoa oli eksynyt mukaan myös ja vihervarpusiakin lehahti paikalle muutama, harmi etten saanut niistä kuvia.


Tällä kertaa parven mukana oli myös pari peippostakin. Toissapäivänähän niitä oli kolme. Onnistuin nappaamaan kuviakin.


Peipponen on kyllä melko tavallinen lintu, enkä varmaan lajista kuvia muuten ottaisi, mutta nyt on melko varhainen kevät vielä ja en aikaisemmin ole talvipukuisesta peiposta kuvia saanut. Nyt niitä sitten pitikin räpsiä oikein olan takaa.


Tänään herrat ovat jo viritelleet vähän laulunpoikastakin. Näyttäisi olevan toveruksilla reviiritaistokin meneillään, ottivat oikein kunnolla tuossa lintulaudan luona yhteen.

Kuvien laatu nyt taaskaan ei ole paras mahdollinen, mutta yllättävän hyvä kuitenkin ottaen huomioon, että ne on otettu ikkunan läpi


Viherpeipot ruokailevat ihan mielellään lintulaudallakin, toisin kuin keltasirkut. On täällä kyllä yksi urhea keltasirkku, joka uskaltautuu tuohon laudalle ruokailemaan. Tai ylipäätään osaa mennä tuohon laudalle.

Joskus kauan aikaa sitten harrastin enemmänkin lintubongausta ja silloin tuli tutustuttua eri lajien tuntomerkkeihin, elintapoihin, sukuihin jne. Koulussa tehtiin ihan linturetkiäkin ornitologin johdolla. Muistan silloin innostuneeni aivan älyttömästi linnuista. Into vaan loppui sitten siihen, kun en ruskeita ja harmaita pikkulintuja koskaan oppinut erottamaan toisistaan.

Yritin tuossa palauttaa mieleeni mihin sukuun nuo edellä mainitut samassa parvessa liikkuvat otukset kuuluvat, oli sellainen hämärä muistikuva, että ovat läheisempääkin sukua keskenään kuin luulisi. Piti ihan tarkistaa. Samaan lahkoonhan nuo kaikki kuuluvat, nimittäin varpuslintuihin. Siitä sitten jakaantuvat peippoihin ja sirkkuihin. En muistanutkaan, että vihervarpunen kuuluu peippoihin. Mielenkiintoista.

Pihapiirissä siis pyöri eilen valtavasti näitä tavanomaisia lintulautavieraita. Tänä aamuna sitten paikalle pelmahti muutama muukin vanha tuttavuus.



Käpytikkakoiras tuli pyörähtämään. Se on ollut tänä talvena harvinaisempi vieras, mutta silloin kun se tuohon takapihalle tulee, viipyy se kyllä ihan kiitettävän kauan. Nytkin se käväisi keltasirkkuparven keskellä maassa syömässä siemeniä, mitä ihmettä en aikaisemmin ole nähnyt. Kauaa se ei kyllä maassa viihtynyt, siirtyi sitten tuohon pieneen koivuun, johon olen ripustanut muutaman ruokinta-automaatin ja talipalloja.



Keltasirkut tuntuvat olevan todella innoissaan, kun kävin viemässä liiteriin unohtuneen kauralyhteen takapihalle.


Yksi keltasirkuista sijoitti itsensä melkein lyhteen sisään. Viipyi varmaan puoli tuntia, ei lähtenyt parven mukana edes karkuun - luotti suojaväriinsä ilmeisesti. Taisi se siinä ottaa torkutkin, ainakin siltä se näytti. Kaipa siinä oli lämmin ja mukava torkkupaikka.

Muutama punatulkkukin kävi pyörähtämässä. Niitä ei kovin montaa tämän talven aikana ole näkynytkään.


Kovin ovat arkoja nämä yksilöt, verrattuna viimevuotisiin.

Tänään täällä on pörrännyt sisällä se kevään ensimmäinen kärpänen. Kyllä se kesä sieltä tulee, öttiäisetkin heräävät jo.

2 kommenttia:

  1. Tutunnäköisiä ruokavieraita on lintulaudallasi. Minulla ei ole koskaan käynyt tuo punertava peipponen. Punatulkkupariskunta vieraili muutamaan otteeseen ja erityisen iloinen olin Ystävänpäivänä eka kerran tulleesta punatulkkupariskunnasta! On se upea lintu.

    Minulle tämä talvi on ensi kerta, kun syötän lintuja. Olen pitänyt hommaa höyrähtäneiden juttuna, joten ilmeisesti nyt on itsellekin käynyt niin.

    VastaaPoista
  2. Meillä kun on kaksi sisäkissaa, niin niille tuo lintulauta ja sen seuraaminen on tosi tärkeää aktiviteettia. Ja onhan tuo itsellekin mukava noita lintujen ja muiden otusten kohelluksia seurata.

    VastaaPoista