Tuossa piipahti parvi tilhiä pihapiirissä. Kävivät pikaisesti tuolla takapihan baarissa tankkaamassa. Tai pitäisikö sanoa, että kävivät takapihan baarin tyhjentämässä - näin nimittäin kävi.
En ole tässä tontilla koskaan aikaisemmin heitä nähnyt. Muualla kyllä, ihan joka talvi, mutta jostain syystä ovat tämän tienoon kiertäneet.
No, heitä sitten pelmahti sellainen vaatimaton parvi tuohon ruokailemaan.
Ehdin laskea vähän päälle kahteensataan ja todeta, että ainakin yhtä paljon jäi laskematta. Eli semmoinen pikku parvi.
Ja totta kai, ilma oli harmaa ja pimeä ja turhuinen, eli kunnon kuvista saattoi vaan haaveilla. Pari kuvaa ehdin ottaa, ennen kuin sitten lensivät pois. Ei ollut tuollaiselle parvelle riittävästi tarjoomuksia, kun en moiseen invaasioon ollut osannut varautua.
On sitten jääneet nämä blogipäivitykset vähän vähiin tänä talvena. Kaikenlaista tässä on tapahtunut ja kiirettä pitanyt. Ja kasvihuonekin otti ja romahti… mutta siitä sitten enemmän joskus toiste. Nyt on pakko mennä ulkoiluttamaan nuo koirat.
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
tiistai 6. tammikuuta 2015
Voihan valo - tai siis sen puute
Kevättä kohti mennään ja kovaa vauhtia, valoa vaan ei edelleenkään ole riittävästi. Työpäivinä valon puutteen huomaa siinä, että töihin lähtiessä on pimeää ja kotio tullessa sama juttu.
Nyt joululomalla olen taas istuskellut keittiön ikkunan ääressä ruokintapaikkaa tarkkaillen. Kamera on ollut pöydällä, siltä varalta jos…. Tuossa takapihalla on lounasbaarissa käynyt melkoinen kuhina päivittäin. Samat vanhat konkarit siinä näyttäisi käyvän, tosin tänä talvena täällä on rastaita ollut enemmän kuin ennen.
Kuvia en juurikaan ole ottanut, valoa on ollut aivan liian vähän. Tähän aikaan vuodesta aurinkokin on niin matalalla, että lintubaariin ei siitäkään valoa riitä, vaikka sää olisikin selkeä. Mutta eilen oli ihan pakko ottaa kuvia, vaikka hämärää olikin. Kuvien laatu on nyt sitten mitä on, mutta….
Rasvapötkölle lensi tuollainen! Voi että, olisi edes tullut aamupäivällä kylään, niin olisi valoakin ollut vähän enemmän.
Ehdin hänestä muutaman kuvan ottaa. Parempi kai muutama heikkolaatuinen kuva, kuin ei kuvia ollenkaan.
Niin, tämähän on harmaapäätikka. Naaras. Melko harvalukuisena asustaa tässä maassa, lintuatlaksen mukaan näitä olisi vain 3000-4000 paria.
Ihme paikka tämä, näitä harvinaisempia otuksia tässä piisaa. Ihan huvikseni eilen laskeskelin lajimääriä, mitä siis tässä ihan pihapiirissä olen nähnyt. Melkoinen määrä sanoisin, 73 eri lintulajia ihan vaan pihalta bongattuna on aika hyvin.
Joukossa on sitten ollut niitä melko harvinaisia ja muutama ihan superyllärikin on mukana ollut. Pääosin harvinaisuudet ovat vesilintuja, niitä näkee tuossa keväällä valtavat määrät. Ja koska tuo järvi on parinkymmenen metrin päässä talosta, kuuluvat vesilinnut siis myös näihin ”keittiön ikkunasta bongattuihin”.
Uivelo (kannan kooksi arvioitu 2000-3000 paria) tuossa järvellä pysähtyy muuttomatkallaan joka vuosi. Myös mustakurkku-uikku (1200-1700 paria) on tuolla jokakeväinen näky. Tuossa järvellä muuttoaikaan pysähtyy myös muutama kaakkuri (1500-2000). Pikkusieppo käy tuossa meidän metsikössä pesimässä (2000-6000 paria). Minulla oli onni nähdä emolinnut ja poikaset kerralla, eli 7 kappaletta tuli siis bongatuksi kerralla.
Vähän yleisempiä ovat olleet: lapasorsa (11.000), härkälintu (6000-8000), mustalintu (1500 paria, 1990-luvun lopussa), uudempaa tietoa en löytänyt, mutta luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi nykyään. Kuikka kuuluu myös niihin jokakeväsiiin vieraisiin. Parhaimmillaan tuossa on ollut 9 kuikkaa lepäilemässä keväällä (11000-13000). Kaikki nuo tilastotiedot nappasin Suomen lintuatlaksesta, joten oletan niiden olevan kohtuullisen paikkansapitäviä.
Aika onnekasta minulle, on meinaan kuitenkin melko iso alue tässä maassa lintujen liikkua. Se, että osuvat juuri tähän meikäläisen pihapiiriin bongattavaksi on kyllä tosi hieno juttu. :)
Nyt joululomalla olen taas istuskellut keittiön ikkunan ääressä ruokintapaikkaa tarkkaillen. Kamera on ollut pöydällä, siltä varalta jos…. Tuossa takapihalla on lounasbaarissa käynyt melkoinen kuhina päivittäin. Samat vanhat konkarit siinä näyttäisi käyvän, tosin tänä talvena täällä on rastaita ollut enemmän kuin ennen.
Kuvia en juurikaan ole ottanut, valoa on ollut aivan liian vähän. Tähän aikaan vuodesta aurinkokin on niin matalalla, että lintubaariin ei siitäkään valoa riitä, vaikka sää olisikin selkeä. Mutta eilen oli ihan pakko ottaa kuvia, vaikka hämärää olikin. Kuvien laatu on nyt sitten mitä on, mutta….
Rasvapötkölle lensi tuollainen! Voi että, olisi edes tullut aamupäivällä kylään, niin olisi valoakin ollut vähän enemmän.
Ehdin hänestä muutaman kuvan ottaa. Parempi kai muutama heikkolaatuinen kuva, kuin ei kuvia ollenkaan.
Niin, tämähän on harmaapäätikka. Naaras. Melko harvalukuisena asustaa tässä maassa, lintuatlaksen mukaan näitä olisi vain 3000-4000 paria.
Ihme paikka tämä, näitä harvinaisempia otuksia tässä piisaa. Ihan huvikseni eilen laskeskelin lajimääriä, mitä siis tässä ihan pihapiirissä olen nähnyt. Melkoinen määrä sanoisin, 73 eri lintulajia ihan vaan pihalta bongattuna on aika hyvin.
Joukossa on sitten ollut niitä melko harvinaisia ja muutama ihan superyllärikin on mukana ollut. Pääosin harvinaisuudet ovat vesilintuja, niitä näkee tuossa keväällä valtavat määrät. Ja koska tuo järvi on parinkymmenen metrin päässä talosta, kuuluvat vesilinnut siis myös näihin ”keittiön ikkunasta bongattuihin”.
Uivelo (kannan kooksi arvioitu 2000-3000 paria) tuossa järvellä pysähtyy muuttomatkallaan joka vuosi. Myös mustakurkku-uikku (1200-1700 paria) on tuolla jokakeväinen näky. Tuossa järvellä muuttoaikaan pysähtyy myös muutama kaakkuri (1500-2000). Pikkusieppo käy tuossa meidän metsikössä pesimässä (2000-6000 paria). Minulla oli onni nähdä emolinnut ja poikaset kerralla, eli 7 kappaletta tuli siis bongatuksi kerralla.
Vähän yleisempiä ovat olleet: lapasorsa (11.000), härkälintu (6000-8000), mustalintu (1500 paria, 1990-luvun lopussa), uudempaa tietoa en löytänyt, mutta luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi nykyään. Kuikka kuuluu myös niihin jokakeväsiiin vieraisiin. Parhaimmillaan tuossa on ollut 9 kuikkaa lepäilemässä keväällä (11000-13000). Kaikki nuo tilastotiedot nappasin Suomen lintuatlaksesta, joten oletan niiden olevan kohtuullisen paikkansapitäviä.
Aika onnekasta minulle, on meinaan kuitenkin melko iso alue tässä maassa lintujen liikkua. Se, että osuvat juuri tähän meikäläisen pihapiiriin bongattavaksi on kyllä tosi hieno juttu. :)
Tunnisteet:
linnut
lauantai 6. joulukuuta 2014
Mielenkiintoinen sääilmiö
Ei ihan heti muistu mieleen vastaavanlaista joulukuussa. Olipa erittäin tiheä sumu, ja sitä sitten kesti ihan koko päivän.
Nappasin kuvan kännykällä puolen päivän aikaan, kun huhhailin ulkosalla lounastauolla.
Näkyvyys oli jo kohtalainen, aikaisemmin aamulla töihin ajellessa hyvä kun 10-20 metriä eteensä näki. Tällaisia kelejä jos pitelee, ei tarvitse kauhuleffoja katsella, päivän kauhukokemukset tulee ihan duunimatkalla.
Nappasin kuvan kännykällä puolen päivän aikaan, kun huhhailin ulkosalla lounastauolla.
Näkyvyys oli jo kohtalainen, aikaisemmin aamulla töihin ajellessa hyvä kun 10-20 metriä eteensä näki. Tällaisia kelejä jos pitelee, ei tarvitse kauhuleffoja katsella, päivän kauhukokemukset tulee ihan duunimatkalla.
Tunnisteet:
sää
lauantai 29. marraskuuta 2014
Yliystävällinen hömötintti
Raivattiin viikonloppuna tuosta etupihalta sireenipuskaa, se kun oli kasvanut aivan liian isoksi ja useamman neliömetrin laajuiseksi pöheiköksi. Osa rungoista oli tosi paksuja ja niitä sitten hiki hatussa sahailtiin ja sadateltiin homman hankaluutta.
Tuloksena oli älyttömän iso pino oksia ja runkoja. Niitä sitten ukkokullan kanssa raahattiin vähän sivummalle ja mietin mitä ihmettä niistä voisi tehdä. Polttopuiksi eivät oikein sovellu ja ei ole sitä hakettajaakaan tullut vielä hankittua. Sitten iski älynväläys. Muutaman voisi viedä takapihan baariin istumapuiksi linnuille.
Olen viritellyt takapihalle parin heinäseipään avulla ruokintapisteen, jossa roikkuu talipallo- ja pähkinätelineitä, yhteensä 8 kappaletta. Heinäseipäät olivat kallistuneet vähän sinne sun tänne ja olivat vähintäänkin epäesteettisen näköisiä. Pari- kolme metriä pitkillä sireeninrungoilla ne sai suoristettua aika kivasti.
Siinä sitten hetki ihmeteltiin, miten homma hoidetaan. Seisoskelin jonkin aikaa ja pidin sellaista pitkää runkoa vieressäni pystyssä. Ja kappas! Hömelö hömötiainen tuli istuskelemaan siihen, ihan pääni viereen. Oli poijjaalla paljon asiaa. Siinä se keikisteli ja jutteli ihan kuin vanhalle kaverille. Outo otus, kun ei älynnyt pelätä yhtään.
Taas yksi niistä tilanteista, joissa olisi pitänyt olla kamera mukana. Sain siitä sitten myöhemmin kyllä kuvan, kun se oli pähkinöitä syömässä, mutta olisi siitä jutustelutilanteesta kyllä parempi kuva tullut. Harmittaa, sitä vaan ei osaa kameraa mukanaan pitää, vaikka pitäisi.
Tuloksena oli älyttömän iso pino oksia ja runkoja. Niitä sitten ukkokullan kanssa raahattiin vähän sivummalle ja mietin mitä ihmettä niistä voisi tehdä. Polttopuiksi eivät oikein sovellu ja ei ole sitä hakettajaakaan tullut vielä hankittua. Sitten iski älynväläys. Muutaman voisi viedä takapihan baariin istumapuiksi linnuille.
Olen viritellyt takapihalle parin heinäseipään avulla ruokintapisteen, jossa roikkuu talipallo- ja pähkinätelineitä, yhteensä 8 kappaletta. Heinäseipäät olivat kallistuneet vähän sinne sun tänne ja olivat vähintäänkin epäesteettisen näköisiä. Pari- kolme metriä pitkillä sireeninrungoilla ne sai suoristettua aika kivasti.
Siinä sitten hetki ihmeteltiin, miten homma hoidetaan. Seisoskelin jonkin aikaa ja pidin sellaista pitkää runkoa vieressäni pystyssä. Ja kappas! Hömelö hömötiainen tuli istuskelemaan siihen, ihan pääni viereen. Oli poijjaalla paljon asiaa. Siinä se keikisteli ja jutteli ihan kuin vanhalle kaverille. Outo otus, kun ei älynnyt pelätä yhtään.
Taas yksi niistä tilanteista, joissa olisi pitänyt olla kamera mukana. Sain siitä sitten myöhemmin kyllä kuvan, kun se oli pähkinöitä syömässä, mutta olisi siitä jutustelutilanteesta kyllä parempi kuva tullut. Harmittaa, sitä vaan ei osaa kameraa mukanaan pitää, vaikka pitäisi.
Tunnisteet:
linnut
perjantai 28. marraskuuta 2014
Maistuis varmaan sullekin…
Tässä muutaman viimeisen viikon aikana täällä nelosvyöhykkeellä satoi jo pariin otteeseen sen verran lunta, että kuvittelin lumipeitteen jo pysyväksi. Sitten ilmat taas lämpenivät ja lumet sulivat pois. Pari viimeistä päivää ollaan oltu reippaasti plussan puolella, jopa niin paljon, että tekisi ihan mieli painua puutarhahommiin.
Lumen tultua pihapiirissä pyörivä lintupopulaatio triplaantui. Tiaisten lisäksi tuossa ruokailee muitakin tirppoja pilvin pimein. Sitten lumi otti ja meni pois ja suurin osa linnuista häippäsi myös jonnekin muualle. Keleistä huolimatta tuossa pyörii vielä viitisenkymmentä sirkuttajaa silti. Viihdytän itseäni joskus istuskellen ikkunan ääressä ja laskien lintuja. Yleensä laskut menevät sekaisin kun pääsen jonnekin neljän ja viidenkymmenen paikkeille. Ovat melkoisen liikkuvaista porukkaa, mikä tietty sitten vaikeuttaa laskemista.
Kotosalla ollessa on ollut aikaa istuskella keittiön pöydän ääressä lintujen ruokintapaikan tapahtumia seuraillen. Ihan tuo on ollut pitkästä aikaa kivaa, viime talvenahan työt tuppasivat estämään lintuseurailun, paitsi viikonloppuina tietenkin. Ja kun on viikot duunissa, tahtoo ne viikonloput sitten mennä kotihommia paiskien, joten ei kauhean paljon tullut seurailtua mitä ulkosalla tapahtuu.
Tässä olen syksyn mittan siis seuraillut lintujen touhuja, vaan sitten tuli yllättäin kutsu taas töihin ja siellä sitä sitten ilmeisesti kärvistellään tammikuun loppuun asti. Siihen loppui lintubongailut. Alkusyksyn olen tehnyt keikkatöitä, yksi kurssi tosin kestää tuonne toukokuulle asti. Aikaa on riittänyt kaikenlaiseen, kun muutama hassu tunti per viikko on tullut duunia paiskittua.
Mutta linnuistahan mun piti juttua vääntää, tai oikeastaan lintujen talviruokinnasta.
Tänä syksynä on tullut hankittua aikamoinen määrä erilaisia ulkolintujen siemensekoituksia, talipalloja sun muita. Ihan mielenkiinnosta otin kokeiluun monta eri laatua, näkeepähän sitten käytännnössä, mikä maistuu ja mikä ei. (Viime talven talipallohankinnat meni vähän pipariksi - viimeiset syötiin loppuun vasta juhannuksena - ja vissiin ihan sen takia, kun muutakaan ruokaa ei kai kylmyydestä johtuen oikein saatavilla ollut.)
Ja tosiaan talipallukoissa on eroa ja paljon- ainakin lintusten mielestä. Osa syödään samantien ja osa on sellaisia, että niitä maistetaan ja vaihdetaan toisen merkkiseen tuotteeseen mitä pikimmin.
No mitäs meillä sitten on tarjoiltu… Tuolla on tällä hetkellä kaikein kaikkiaan neljää eri merkkistä tuotetta. Kahta eri talipallolaatua Lidlistä, Bernerin maahantuomaa palloa, Rainbown pallukoita ja Real Birdin tuotteita. Näitä nyt ovat saaneet pihabaarin asiakkaat valintansa mukaa nautiskella. Ja erot ovat todella selvät siinä, mikä tirpoille kelpaa ja mikä ei.
Lidlistä hankin Erdtmanns palloja pari pussia, kahta eri varianttia, Saksalaisia näyttäisivät olevan: Otin kokeiluun kolmesta vaihtoehdosta Erdtmanns plus frucht ja Erdtmanns plus nuss -paketit. Hedelmäinen versio maistuu tirpoille paremmin, mutta käyvät ne satunnaisesti noita pähkinäversioitakin maistelemassa. Tuoteseloste jäi lukematta ja pakkaukset on heitetty jo roskiin. Netistäkään kyseiselle tuotteelle ei sen tarkempaa infoa löydy, mutta haitanneeko tuo - kun kerran on syötävän hyväksi todistettu, kelpaa linnuille ihan hyvin.
Eli näitä eivät meidän ruokinnalla käyvät vierasta ollenkaan, syövät jos muille automaateille ei mahdu.
Harmittavan hyvin nämä tuotteet on pakattu - muoviin ja vielä siihen ärsyttävään vihreään verkkoon. Siinä muutama tovi vierähti, kun pallosia revittiin tarjolle laittokuntoon, muovit ja verkot pois tietty.
On tuossa ollut tarjolla Rainbow palloja myös.
Näiden pallukoiden ainesosat ovat: vehnä, naudantali, auringonkukansiemen, durra, jauhettu osterinkuori, pähkinärouhe.
Ihan normaaleilta aineksilta näyttävät, mutta mistä sitten johtunee- ei oikein tahdo tirpoille maistua tämä tuote.
Hankin myös yhden Bernerin maahantuoman nelikulmaisen sankon, joka sisältää 35 kappaletta vihreään verkkoon yksittäispakattuja palloja. Pallojen alkuperämaa on Bulgaria. Tuoteseloste pakkauksen etiketissä kertoo näin: ”Rehuaine koostumus: Naudantali, auringonkukansiemen, rehukalkki, kylvösiemen. Ei sisällä hiekkaa, sahanpuruja tai muita täyteaineita. ”
Eipä tullut ostaessa luettua tuota tuoteselostetta. Aika hälyttävää - ”Ei sisällä hiekkaa tai sahanpuruja”… näinköhän nuo sitten ovat joidenkin tuotteiden vakiainesosia.
Nämäkin on pakattu varsin mallikkaasti sankon lisäksi yksittäin vihreään verkkoon. On tässä tullut sitten muutama verkko revittyä, kun noita on tarjolle asetellut.
Vaan kyllä se niin on tämänkin tuotteen kanssa, Ei oikein maistu linnuille.
Ihan ehdoton ykkössuosikki ainakin meidän pihapiirissä on Real Bird talipallot. Tuoteseloste näissä on hieman puutteellinen: Viljaa, Rasvoja, Öljyjä, Kivennäisiä ja Siemeniä. Olisi ihan kiva tietää mitä viljaa, mitä rasvaa ja mitä öljyä nämä sisältävät.
Ilmeisesti nämä ovat sitten parasta mahdollista tarjottavaa, ainakin tirppojen mielestä. Ja itse ounastelen suosion johtuvan siitä, että nämä noista muista poiketen sisältävät öljyjä - mahdollisesti sellaisia, jotka tekevät pallukan koostumuksen pehmeämmäksi. Talipallopalaset vaan lentelevät ympäriinsä kun näitä tuolla popsivat poskeensa. Muut tarjolla olevat pallot säilyttävät muotonsa hyvin verrattuna näihin, eli ovat selvästi kovempia koostumukseltaan.
Näistä tarjoomuksista olen nyt seuranta-ajan jälkeen tehnyt seuraavan johtopäätöksen: Ykköspaikalle nousee Real Birdin pallukat, hyvänä kakkosena sitten nuo Lidlissä myynnissä olevat Erdtmanns tuotteet. Ja perää pitävät Rainbow’n pallukat ja Bernerin ei sahanpurua tai hiekkaa sisältävät pallot.
Mitä tästä opin…- no ainakin sen, että vaikka kyseessä on ulkolintujen ruoka, luen tästä eteenpäin sen tuoteselosteen ja teen ostopäätöksen sen perusteella. Ettei vaan tule ostettua hiekkaa ja sahanpuruja :D
Lumen tultua pihapiirissä pyörivä lintupopulaatio triplaantui. Tiaisten lisäksi tuossa ruokailee muitakin tirppoja pilvin pimein. Sitten lumi otti ja meni pois ja suurin osa linnuista häippäsi myös jonnekin muualle. Keleistä huolimatta tuossa pyörii vielä viitisenkymmentä sirkuttajaa silti. Viihdytän itseäni joskus istuskellen ikkunan ääressä ja laskien lintuja. Yleensä laskut menevät sekaisin kun pääsen jonnekin neljän ja viidenkymmenen paikkeille. Ovat melkoisen liikkuvaista porukkaa, mikä tietty sitten vaikeuttaa laskemista.
Kotosalla ollessa on ollut aikaa istuskella keittiön pöydän ääressä lintujen ruokintapaikan tapahtumia seuraillen. Ihan tuo on ollut pitkästä aikaa kivaa, viime talvenahan työt tuppasivat estämään lintuseurailun, paitsi viikonloppuina tietenkin. Ja kun on viikot duunissa, tahtoo ne viikonloput sitten mennä kotihommia paiskien, joten ei kauhean paljon tullut seurailtua mitä ulkosalla tapahtuu.
Tässä olen syksyn mittan siis seuraillut lintujen touhuja, vaan sitten tuli yllättäin kutsu taas töihin ja siellä sitä sitten ilmeisesti kärvistellään tammikuun loppuun asti. Siihen loppui lintubongailut. Alkusyksyn olen tehnyt keikkatöitä, yksi kurssi tosin kestää tuonne toukokuulle asti. Aikaa on riittänyt kaikenlaiseen, kun muutama hassu tunti per viikko on tullut duunia paiskittua.
Mutta linnuistahan mun piti juttua vääntää, tai oikeastaan lintujen talviruokinnasta.
Tänä syksynä on tullut hankittua aikamoinen määrä erilaisia ulkolintujen siemensekoituksia, talipalloja sun muita. Ihan mielenkiinnosta otin kokeiluun monta eri laatua, näkeepähän sitten käytännnössä, mikä maistuu ja mikä ei. (Viime talven talipallohankinnat meni vähän pipariksi - viimeiset syötiin loppuun vasta juhannuksena - ja vissiin ihan sen takia, kun muutakaan ruokaa ei kai kylmyydestä johtuen oikein saatavilla ollut.)
Ja tosiaan talipallukoissa on eroa ja paljon- ainakin lintusten mielestä. Osa syödään samantien ja osa on sellaisia, että niitä maistetaan ja vaihdetaan toisen merkkiseen tuotteeseen mitä pikimmin.
No mitäs meillä sitten on tarjoiltu… Tuolla on tällä hetkellä kaikein kaikkiaan neljää eri merkkistä tuotetta. Kahta eri talipallolaatua Lidlistä, Bernerin maahantuomaa palloa, Rainbown pallukoita ja Real Birdin tuotteita. Näitä nyt ovat saaneet pihabaarin asiakkaat valintansa mukaa nautiskella. Ja erot ovat todella selvät siinä, mikä tirpoille kelpaa ja mikä ei.
Lidlistä hankin Erdtmanns palloja pari pussia, kahta eri varianttia, Saksalaisia näyttäisivät olevan: Otin kokeiluun kolmesta vaihtoehdosta Erdtmanns plus frucht ja Erdtmanns plus nuss -paketit. Hedelmäinen versio maistuu tirpoille paremmin, mutta käyvät ne satunnaisesti noita pähkinäversioitakin maistelemassa. Tuoteseloste jäi lukematta ja pakkaukset on heitetty jo roskiin. Netistäkään kyseiselle tuotteelle ei sen tarkempaa infoa löydy, mutta haitanneeko tuo - kun kerran on syötävän hyväksi todistettu, kelpaa linnuille ihan hyvin.
Eli näitä eivät meidän ruokinnalla käyvät vierasta ollenkaan, syövät jos muille automaateille ei mahdu.
Harmittavan hyvin nämä tuotteet on pakattu - muoviin ja vielä siihen ärsyttävään vihreään verkkoon. Siinä muutama tovi vierähti, kun pallosia revittiin tarjolle laittokuntoon, muovit ja verkot pois tietty.
On tuossa ollut tarjolla Rainbow palloja myös.
Näiden pallukoiden ainesosat ovat: vehnä, naudantali, auringonkukansiemen, durra, jauhettu osterinkuori, pähkinärouhe.
Ihan normaaleilta aineksilta näyttävät, mutta mistä sitten johtunee- ei oikein tahdo tirpoille maistua tämä tuote.
Hankin myös yhden Bernerin maahantuoman nelikulmaisen sankon, joka sisältää 35 kappaletta vihreään verkkoon yksittäispakattuja palloja. Pallojen alkuperämaa on Bulgaria. Tuoteseloste pakkauksen etiketissä kertoo näin: ”Rehuaine koostumus: Naudantali, auringonkukansiemen, rehukalkki, kylvösiemen. Ei sisällä hiekkaa, sahanpuruja tai muita täyteaineita. ”
Eipä tullut ostaessa luettua tuota tuoteselostetta. Aika hälyttävää - ”Ei sisällä hiekkaa tai sahanpuruja”… näinköhän nuo sitten ovat joidenkin tuotteiden vakiainesosia.
Nämäkin on pakattu varsin mallikkaasti sankon lisäksi yksittäin vihreään verkkoon. On tässä tullut sitten muutama verkko revittyä, kun noita on tarjolle asetellut.
Vaan kyllä se niin on tämänkin tuotteen kanssa, Ei oikein maistu linnuille.
Ihan ehdoton ykkössuosikki ainakin meidän pihapiirissä on Real Bird talipallot. Tuoteseloste näissä on hieman puutteellinen: Viljaa, Rasvoja, Öljyjä, Kivennäisiä ja Siemeniä. Olisi ihan kiva tietää mitä viljaa, mitä rasvaa ja mitä öljyä nämä sisältävät.
Ilmeisesti nämä ovat sitten parasta mahdollista tarjottavaa, ainakin tirppojen mielestä. Ja itse ounastelen suosion johtuvan siitä, että nämä noista muista poiketen sisältävät öljyjä - mahdollisesti sellaisia, jotka tekevät pallukan koostumuksen pehmeämmäksi. Talipallopalaset vaan lentelevät ympäriinsä kun näitä tuolla popsivat poskeensa. Muut tarjolla olevat pallot säilyttävät muotonsa hyvin verrattuna näihin, eli ovat selvästi kovempia koostumukseltaan.
Näistä tarjoomuksista olen nyt seuranta-ajan jälkeen tehnyt seuraavan johtopäätöksen: Ykköspaikalle nousee Real Birdin pallukat, hyvänä kakkosena sitten nuo Lidlissä myynnissä olevat Erdtmanns tuotteet. Ja perää pitävät Rainbow’n pallukat ja Bernerin ei sahanpurua tai hiekkaa sisältävät pallot.
Mitä tästä opin…- no ainakin sen, että vaikka kyseessä on ulkolintujen ruoka, luen tästä eteenpäin sen tuoteselosteen ja teen ostopäätöksen sen perusteella. Ettei vaan tule ostettua hiekkaa ja sahanpuruja :D
Tunnisteet:
linnut,
talviruokinta
torstai 27. marraskuuta 2014
On se vaan hurjan näköinen
Töyhtötiainen, sievä kun mikä, ainakin sivulta ja edestä. Mutta annas olla, kun otat kuvan takaa…
.. se onkin kohtuullisen pelottavan näköinen otus..
.. se onkin kohtuullisen pelottavan näköinen otus..
Tunnisteet:
linnut
torstai 23. lokakuuta 2014
Pieleen meni mutta menköön...!
Satokausi, jos tuota tänä vuonna edes voi satokaudeksi sanoa, on ohi, tänään vein viimeiset valkosipulit sisätiloihin jatkamaan kuivumista.
Mitä jäi käteen puutarhailusta vuonna 2014 .... Ihan valtava v*****s. Muutamasta kesäkurpitsasta ja sipulikasveista saatiin satoa, purjotkin korjatessa olivat ranteen paksuisia, mutta siihen se sitten rajoittuikin. Kurpitsatkin mätänivät peltoon ja maissit saavuttivat huikean puolen metrin pituuden. Kirvat popsivat paprikat kasvihuoneessa poskeensa ja etanat sitten kasvilaatikoissa kaiken muun mahdollisen. Että semmoinen vuosi tämä.
Meinasin jo lyödä hanskat tiskiin puutarhailun osalta ihan lopullisesti. Ei tullut edes blogia päivitettyä - kun ei vaan ollut mitään kirjoitettavaa. No, nyt on toivuttu ainakin jollain tasolla tämän vuoden pettymyksistä. Ja nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, kun siirrytään seurailemaan pihapiirissä vierailevia otuksia.
Takapihan baari on jo auki ja siellä käy valtava kuhina. Olen taas istuskellut ikkunan ääressä seuraamassa tirppojen touhuamista. Aika paljon on myös tullut tuolla ulkosalla myös lorveksittua, ihan vaan muuten vaan. Tänä vuonna töyhtötiaiset sitten viimein tulivat takaisin.
Johan tuo oli aikakin, on meinaan liki 30 vuotta siitä, kun tuollaisen olen tässä pihapiirissä viimeksi bongannut.
Mitä jäi käteen puutarhailusta vuonna 2014 .... Ihan valtava v*****s. Muutamasta kesäkurpitsasta ja sipulikasveista saatiin satoa, purjotkin korjatessa olivat ranteen paksuisia, mutta siihen se sitten rajoittuikin. Kurpitsatkin mätänivät peltoon ja maissit saavuttivat huikean puolen metrin pituuden. Kirvat popsivat paprikat kasvihuoneessa poskeensa ja etanat sitten kasvilaatikoissa kaiken muun mahdollisen. Että semmoinen vuosi tämä.
Meinasin jo lyödä hanskat tiskiin puutarhailun osalta ihan lopullisesti. Ei tullut edes blogia päivitettyä - kun ei vaan ollut mitään kirjoitettavaa. No, nyt on toivuttu ainakin jollain tasolla tämän vuoden pettymyksistä. Ja nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, kun siirrytään seurailemaan pihapiirissä vierailevia otuksia.
Takapihan baari on jo auki ja siellä käy valtava kuhina. Olen taas istuskellut ikkunan ääressä seuraamassa tirppojen touhuamista. Aika paljon on myös tullut tuolla ulkosalla myös lorveksittua, ihan vaan muuten vaan. Tänä vuonna töyhtötiaiset sitten viimein tulivat takaisin.
Johan tuo oli aikakin, on meinaan liki 30 vuotta siitä, kun tuollaisen olen tässä pihapiirissä viimeksi bongannut.
Tunnisteet:
linnut
lauantai 9. elokuuta 2014
99,975
Hurjaa - blogin laskuri raksuttaa kohta 100.000 käyntikertaa. Meinasi mennä ihan huomaamatta ohi…
En yleensä itse käy tässä blogissa varsinaisesti kuikuilemassa, Jutut tulee vaan paiskattua julkaistavaksi pääsääntöisesti suoraan Wordistä ja kaikki kommentitkin tulevat RSS-syötteenä syötteenlukijaan, joten omat käyntikerrat ovat melko harvassa. Nyt sitten satuin vilkaisemaan tilannetta ja näyttäisi tuo laskuri olevan tosiaan reippaasti yli 99.000. Lukijoitakin on jo 31 - vau!
Mitäs tuohon osaisi sanoa… tässä vaan istuu suunnilleen monttu auki ja ihmettelee moisia määriä…:D
Tervetuloa vaan kaikki uudet lukijat, joille en aikaisemmin ole huomannut mitään sanoa. =)
Pitäisi varmaan tarkistella tilanteita vähän useammin.
En yleensä itse käy tässä blogissa varsinaisesti kuikuilemassa, Jutut tulee vaan paiskattua julkaistavaksi pääsääntöisesti suoraan Wordistä ja kaikki kommentitkin tulevat RSS-syötteenä syötteenlukijaan, joten omat käyntikerrat ovat melko harvassa. Nyt sitten satuin vilkaisemaan tilannetta ja näyttäisi tuo laskuri olevan tosiaan reippaasti yli 99.000. Lukijoitakin on jo 31 - vau!
Mitäs tuohon osaisi sanoa… tässä vaan istuu suunnilleen monttu auki ja ihmettelee moisia määriä…:D
Tervetuloa vaan kaikki uudet lukijat, joille en aikaisemmin ole huomannut mitään sanoa. =)
Pitäisi varmaan tarkistella tilanteita vähän useammin.
perjantai 8. elokuuta 2014
Kahdenkymmenen sentin maissit
Kirjaimellisesti, siis ei hinnaltaan vaan pituudeltaan. En tosin mittaillut kuin silmämääräisesti, mutta tosiaan ei niillä mittaa ole kuin reilun vaaksan verran. Heinäkuun lopussa maissilla oli pituutta viistoista senttiä. Ei hyvä.
Kuva otettu 19.7. normaalivuonna täällä meillä maissi suunnilleen jo puskee tähkää ja on miehenkorkuista - vaan ei tänä vuonna - eipä.
Ovat ne neljässä viikossa muutaman sentin kasvaneet - jee… :/. Tuolla ne ovat perunoiden takana, ne meidän muutaman sentin maissit, kaikki sataparikymmentä mitä lie - paljon kuitenkin. Kaikki mukavat hassunhauskat rikkaruohosetkin ovat pitempiä - ne kaikki, jotka riehaantuivat viime sateen jälkeen kasvamaan. Vielä viikko sittenhän tuo oli ihan kivasti kitketty koko alue, vaan ei enää.
Ihan takimmaisena tuolla kasvaa sitten vapaaehtoisena juolavehnää - sekin perhana vähintään tuplasti tuon maissin kokoista. Ei varmaan tartte arvata jotta harmittaako. Ihan takuulla.
Taidanpa repästä ja mennä kiskomaan maissit pois - tilalle tulee kasvihuone, johon sitten syssymmällä, kun tulee kylmä saan raijjata kaikki muut kasvit, jotka ovat vielä alkutekijöissään tässä vaiheessa.
Kuva otettu 19.7. normaalivuonna täällä meillä maissi suunnilleen jo puskee tähkää ja on miehenkorkuista - vaan ei tänä vuonna - eipä.
Ovat ne neljässä viikossa muutaman sentin kasvaneet - jee… :/. Tuolla ne ovat perunoiden takana, ne meidän muutaman sentin maissit, kaikki sataparikymmentä mitä lie - paljon kuitenkin. Kaikki mukavat hassunhauskat rikkaruohosetkin ovat pitempiä - ne kaikki, jotka riehaantuivat viime sateen jälkeen kasvamaan. Vielä viikko sittenhän tuo oli ihan kivasti kitketty koko alue, vaan ei enää.
Ihan takimmaisena tuolla kasvaa sitten vapaaehtoisena juolavehnää - sekin perhana vähintään tuplasti tuon maissin kokoista. Ei varmaan tartte arvata jotta harmittaako. Ihan takuulla.
Taidanpa repästä ja mennä kiskomaan maissit pois - tilalle tulee kasvihuone, johon sitten syssymmällä, kun tulee kylmä saan raijjata kaikki muut kasvit, jotka ovat vielä alkutekijöissään tässä vaiheessa.
Tunnisteet:
maissi
lauantai 19. heinäkuuta 2014
Sijoitusongelmia
Huonosti alkanut kasvukausi kasvimaalla ja yllättäen myös kasvarissa vaikuttaa edelleenkin lähinnä siten, että kaikki kasvamassa olevat hyötykasvit ovat tosi pieniä ja onnettoman näköisiä vieläkin. Siis tosi pieniä, vaikka heinäkuu alkaa olla jo lopuillaan. No eipä niille mitään voi oikeastaan tehdä kuin antaa olla ja odottaa. Kastella silloin tällöin ja antaa vähän lisäravintoa tarvittaessa.
Kasvimaalle aidan viereen riviin istuttamani tomaatit ovat tosin alkaneet kukkia.
On se vaan nätti kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo tomaatinkukka. Näkyisi siellä olevan jo muutama raakilekin, ehkäpä sieltä muutaman tomaatin ehtii saada.
Kasvihuoneessa alkaa myös vihertää, niin ja vähän punertaakin.
Kirsikkatomaatissa alkaa olla jo korjuukelpoisia pallukoita. Ihan kiva.
Paprikoitakin on odotettavissa, vaikka näidenkin kasvuun lähtö oli melkoista vuoristorataa.
Minttuplantaasikin kukoistaa, kasvihuoneessa. Turhaan noita tuolla kasvarissa pidän, nehän tulevat toimeen ihan avomaallakin. Mutta kun tässä en vielä ole keksinyt mihin ne laittaisin. Sijoitusongelmia siis :D.
Kasvimaalle aidan viereen riviin istuttamani tomaatit ovat tosin alkaneet kukkia.
On se vaan nätti kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo tomaatinkukka. Näkyisi siellä olevan jo muutama raakilekin, ehkäpä sieltä muutaman tomaatin ehtii saada.
Kasvihuoneessa alkaa myös vihertää, niin ja vähän punertaakin.
Kirsikkatomaatissa alkaa olla jo korjuukelpoisia pallukoita. Ihan kiva.
Paprikoitakin on odotettavissa, vaikka näidenkin kasvuun lähtö oli melkoista vuoristorataa.
Minttuplantaasikin kukoistaa, kasvihuoneessa. Turhaan noita tuolla kasvarissa pidän, nehän tulevat toimeen ihan avomaallakin. Mutta kun tässä en vielä ole keksinyt mihin ne laittaisin. Sijoitusongelmia siis :D.
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Ruusujen aika
Näin heinäkuussa täällä tontilla kukkivat melkeinpä vain ruusut. Pionien aika on ohi ja syksyiset perennat vasta alkavat pikkuhiljaa herätä siihen todellisuuteen, että kukkia pitäisi jossain vaiheessa, jos meinaa tänä vuonna kukkia ollenkaan. Huomasin juuri, että jostain syystä kukkavalikoima täällä on jännästi painottunut alkukesän ja loppukesän kukkijoihin. Siinä on sellainen muutaman viikon väli, jolloin kukkivia ei ole ollenkaan. Täytynee paneutua asiaan ja hankkia jokunen, joka tuossakin välissä vähän väriä pihamaalle toisi.
Äitini joskus aikoinaan raijjasi Karjalan matkalta ruusun pistokkaita. Ne hän kaivoi mukaan otettavaksi omalta kotipihaltaan siellä. Ihme, että pihapiirin löysi, taloa ei enää sodan jäljiltä ollut, mutta ruusuja kuulemma oli ollut sitten sitäkin enemmän. Kyllä hän sieltä muitakin kasveja toi, mutta niistä täällä ei enää näy jälkeäkään.
Vuosia tuosta ruusujenkuljetuksesta on kulunut jo melkoisesti ja ne ovat täällä lähinnä kituneet, muutaman kukan per vuosi saaneet aikaan ja kasvu muutenkin on ollut melko olematonta.
Nyt kuitenkin viimeiset pari vuotta nuo kaikki kolme pihan eri puolille istutettua valamonruusua (lajike on vähän hakusessa, mutta epäilisin että valamonruusu on kyseessä) ovat kasvaneet kuin viimeistä päivää ja kukkivat kuin mielipuolet. Ilmeisesti tykkäävät siitä, kun kukaan ei hoida eikä häiritse… :D Nyt alkaa olla jo kyllä aika noita vähän häiritä - leikata pitää, kun alkavat tehdä turhan suurta aluevaltausta.
Ehkä sitten jossain välissä ensi kuussa, kunhan lopettavat kukkimisen. Vai millonkas ne ruusut voi leikata? Mulla on tuo kukkatietämys vähän niin ja näin ….
Äitini joskus aikoinaan raijjasi Karjalan matkalta ruusun pistokkaita. Ne hän kaivoi mukaan otettavaksi omalta kotipihaltaan siellä. Ihme, että pihapiirin löysi, taloa ei enää sodan jäljiltä ollut, mutta ruusuja kuulemma oli ollut sitten sitäkin enemmän. Kyllä hän sieltä muitakin kasveja toi, mutta niistä täällä ei enää näy jälkeäkään.
Vuosia tuosta ruusujenkuljetuksesta on kulunut jo melkoisesti ja ne ovat täällä lähinnä kituneet, muutaman kukan per vuosi saaneet aikaan ja kasvu muutenkin on ollut melko olematonta.
Nyt kuitenkin viimeiset pari vuotta nuo kaikki kolme pihan eri puolille istutettua valamonruusua (lajike on vähän hakusessa, mutta epäilisin että valamonruusu on kyseessä) ovat kasvaneet kuin viimeistä päivää ja kukkivat kuin mielipuolet. Ilmeisesti tykkäävät siitä, kun kukaan ei hoida eikä häiritse… :D Nyt alkaa olla jo kyllä aika noita vähän häiritä - leikata pitää, kun alkavat tehdä turhan suurta aluevaltausta.
Ehkä sitten jossain välissä ensi kuussa, kunhan lopettavat kukkimisen. Vai millonkas ne ruusut voi leikata? Mulla on tuo kukkatietämys vähän niin ja näin ….
Tunnisteet:
kukat
torstai 17. heinäkuuta 2014
Kurpitsat kettuilee
Pellolle istutetut kurpitsat ovat jotenkin jälkeenjäänyttä porukkaa tänä vuonna.
Tavallisestihan tähän aikaan kurpitsansukuiset kiivaasti levittäytyvät pitkin peltoa ja vähintäänkin kukkivat kuin viimeistä päivää tai sitten kasvattavat pikkukurpitsoja.
Vaan eipä tänä vuonna tahdo toimia mikään. Ensin eivät mahtuneet kasvihuoneessa kasvamaan, pellolle siirrettynä tykkäsivät, että on ihan liian kylmää ja lopettivat kasvunsa pitkäksi aikaa. Kovasti tuntuivat ottavan nokkiinsa ihan kaikesta, pellolle istutuksesta, kastelusta, viileistä ilmoista, ihan kaikesta.
Ja nyt kun sitten olisi sopivan lämmintä ja muutenkin edulliset kasvuolosuhteet, päättivät nuo ryökäleet kehittää jonkin ravintoainepuutostilan tai jotain.
Kummallisesti kellastuivat he, eivätkä siis edes isommin kasvaneet. Kyseessä lienee typen tai magnesiumin puute. Toki olen heille normiannoksen merilevä-kanankakka lannoitetta antanut, ihan saman verran kuin aikaisempinakin vuosina, vaan eipä näy kelpaavan / riittävän. Sitten suivaannuin ja aloin heitä lääkitä nokkoskeitteellä - siinähän sitä typpeä on ja tietty paljon muitakin ravinteita. Ronskimmanpuoleisesti sitä saivat. Ihan kunnon tököttiä ja laimentamattomana.
Ja kuinkas ollakaan, kului kaksi päivää ja tilanne olikin yllättäen jo seuraavan kuvan mukainen.
Toki ne kellastuneet lehdet ovat siellä vieläkin, mutta uudet lehdet peittävät ne jo melko tehokkaasti. Nähtäväksi tosin jää ehtiikö tehdä minkäänmallista kurpitsaa tämä yksilö, aletaan jo olla niin syksypuolella tätä kasvukautta, että melko hilkulla tulee olemaan sadon saaminen.
Tavallisestihan tähän aikaan kurpitsansukuiset kiivaasti levittäytyvät pitkin peltoa ja vähintäänkin kukkivat kuin viimeistä päivää tai sitten kasvattavat pikkukurpitsoja.
Vaan eipä tänä vuonna tahdo toimia mikään. Ensin eivät mahtuneet kasvihuoneessa kasvamaan, pellolle siirrettynä tykkäsivät, että on ihan liian kylmää ja lopettivat kasvunsa pitkäksi aikaa. Kovasti tuntuivat ottavan nokkiinsa ihan kaikesta, pellolle istutuksesta, kastelusta, viileistä ilmoista, ihan kaikesta.
Ja nyt kun sitten olisi sopivan lämmintä ja muutenkin edulliset kasvuolosuhteet, päättivät nuo ryökäleet kehittää jonkin ravintoainepuutostilan tai jotain.
Kummallisesti kellastuivat he, eivätkä siis edes isommin kasvaneet. Kyseessä lienee typen tai magnesiumin puute. Toki olen heille normiannoksen merilevä-kanankakka lannoitetta antanut, ihan saman verran kuin aikaisempinakin vuosina, vaan eipä näy kelpaavan / riittävän. Sitten suivaannuin ja aloin heitä lääkitä nokkoskeitteellä - siinähän sitä typpeä on ja tietty paljon muitakin ravinteita. Ronskimmanpuoleisesti sitä saivat. Ihan kunnon tököttiä ja laimentamattomana.
Ja kuinkas ollakaan, kului kaksi päivää ja tilanne olikin yllättäen jo seuraavan kuvan mukainen.
Toki ne kellastuneet lehdet ovat siellä vieläkin, mutta uudet lehdet peittävät ne jo melko tehokkaasti. Nähtäväksi tosin jää ehtiikö tehdä minkäänmallista kurpitsaa tämä yksilö, aletaan jo olla niin syksypuolella tätä kasvukautta, että melko hilkulla tulee olemaan sadon saaminen.
Tunnisteet:
kurpitsat
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Kaikkea kivaa kasvilaatikossa
Vanhin kasvilaatikkoni, useamman vuoden jo tuolla pellon laidalla kököttänyt viritys pitää pintansa ja tuottaa joka vuosi ihan hyvän sadon. Riippuen tietysti siitä, mitä siihen milloinkin olen istuttanut.
Tänä vuonna öttiäiset pääsivät rellestämään kylvöksilläni ja muutama rivi retiisejä meni toukkien ruokana piloillle. Kunhan kerkeän revin ne pois ja pistän syksyn kasvit tilalle. En tosin vielä ole päättänyt mitä siihen laitan. Kiinankaalia varmaan, niitä on tuolla muutama taimi kasvihuoneessa jo odottamassa pellolle pääsyä.
Kiinankaaleja kasvatin ihan ensimmäisenä puutarhailuvuotenani, silloin kaikki tapahtui vähän jälkijunassa ja istutin mitä sattuu ja vähän milloin sattuu. Kiinankaalit kuitenkin onnistuin istuttamaan ihan just oikeaan aikaan joskus heinäkuussa ja satoa tuli ihan pilvin pimein. Enpä sen koomin niiden kanssa ole onnistunutkaan.
Vaihtoehtoja tuolla kasvihuoneessa kyllä on, taimia täällä riittää, kas kun tuli kylvettyä lähes kaikkea tuplasti, kun ensimmäiset kylvökset eivät itäneet. Vaan sittemmin kun kelit paranivat, nehän ottivat ja itivät sitten lähes kaikki. Jotta joo-o - taimissa löytyy :D
Tänä vuonna öttiäiset pääsivät rellestämään kylvöksilläni ja muutama rivi retiisejä meni toukkien ruokana piloillle. Kunhan kerkeän revin ne pois ja pistän syksyn kasvit tilalle. En tosin vielä ole päättänyt mitä siihen laitan. Kiinankaalia varmaan, niitä on tuolla muutama taimi kasvihuoneessa jo odottamassa pellolle pääsyä.
Kiinankaaleja kasvatin ihan ensimmäisenä puutarhailuvuotenani, silloin kaikki tapahtui vähän jälkijunassa ja istutin mitä sattuu ja vähän milloin sattuu. Kiinankaalit kuitenkin onnistuin istuttamaan ihan just oikeaan aikaan joskus heinäkuussa ja satoa tuli ihan pilvin pimein. Enpä sen koomin niiden kanssa ole onnistunutkaan.
Vaihtoehtoja tuolla kasvihuoneessa kyllä on, taimia täällä riittää, kas kun tuli kylvettyä lähes kaikkea tuplasti, kun ensimmäiset kylvökset eivät itäneet. Vaan sittemmin kun kelit paranivat, nehän ottivat ja itivät sitten lähes kaikki. Jotta joo-o - taimissa löytyy :D
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Omenia?
Joskohan sitä tänä vuonna saisi muutaman omenan.
Pikainen tarkistuslaskenta tuolla meidän ainokaisella omenapuulla tuotti tulokseksi ainakin 6 raakiletta.
Osa niistä on jo ihan omenan näköisiä, osa vielä sellaisia kummallisia kurtturuttuja.
Omenapuista ja niiden hoidosta en tiedä yhtikäs mittään. Varmaan alkaisi olla ajankohtaista aiheen opiskelu, johan tuo puu on tuossa pari vuotta ollut.
Ja tähän mennessä tuo omppupuu on tuottanut tasan yhden omenan. Oiskohan tuo tuottoisampi, jos sitä jotenkin vaikka hoitaisi….
Pikainen tarkistuslaskenta tuolla meidän ainokaisella omenapuulla tuotti tulokseksi ainakin 6 raakiletta.
Osa niistä on jo ihan omenan näköisiä, osa vielä sellaisia kummallisia kurtturuttuja.
Omenapuista ja niiden hoidosta en tiedä yhtikäs mittään. Varmaan alkaisi olla ajankohtaista aiheen opiskelu, johan tuo puu on tuossa pari vuotta ollut.
Ja tähän mennessä tuo omppupuu on tuottanut tasan yhden omenan. Oiskohan tuo tuottoisampi, jos sitä jotenkin vaikka hoitaisi….
Tunnisteet:
Hedelmäpuut
maanantai 14. heinäkuuta 2014
Sadevesitynnyri
Hommasin sadevesitynnyrin, taas kerran näitä sarjassamme piti ostaa, kun kerta halvalla sai. Maksoi alle kaksikymppiä ja sellaiseen hintaan meikäläinenkin moisen jo raaski hankkia.
Ihan kiitettävän kokoinen astiahan tuo on, vetää semmoiset hulppeat 210 litraa.
Sijoitin sen nyt aluksi tuonne kasvimaan nurkalle. Käytännössä sitten näkee, josko tuo paikka sitten on se paras mahdollinen.
On siinä ollut koiruuksilla ihmettelemistä. Miten jaksaakin tuollainen muovihökötys niin kiinnostaa. Pitäisköhän hakea toinen samanlainen...
Ihan kiitettävän kokoinen astiahan tuo on, vetää semmoiset hulppeat 210 litraa.
Sijoitin sen nyt aluksi tuonne kasvimaan nurkalle. Käytännössä sitten näkee, josko tuo paikka sitten on se paras mahdollinen.
On siinä ollut koiruuksilla ihmettelemistä. Miten jaksaakin tuollainen muovihökötys niin kiinnostaa. Pitäisköhän hakea toinen samanlainen...
Tunnisteet:
hankinnat
lauantai 12. heinäkuuta 2014
Sama pää kesät talvet….
Kävin kaupassa. Ruokaostoksilla ihan vaan.
Ai mitäkö ostin.. ? Ihan tavallisia elintarvikkeita, ihan perusjuttuja, mitä nyt kuka tahansa keittiössä tarvitsee.
:D
Olishan noita tuolla pellollakin ollut.
Ai mitäkö ostin.. ? Ihan tavallisia elintarvikkeita, ihan perusjuttuja, mitä nyt kuka tahansa keittiössä tarvitsee.
:D
Olishan noita tuolla pellollakin ollut.
Tunnisteet:
mokat
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Kaikenmaailman sipuleita - puutarhailijan moka no 1
Tämän vuoden ehkä suurin moka oli pikkusipuleiden hankkiminen. Kahteen kertaan. :D Eiku kolmeen….
Ostin ensimmäisen satsin heti huhtikuussa, kun ensimmäisessä kaupassa niitä näin tarjolla. Pussillisen keltasipuleita, punasipuleita ja salottisipuleita, siis vain yhden pienen pussukan kutakin lajia.
Sitten unohdin, että ostin niitä jo. Eipähän siinä mitään, mutta kun otin ja ostin lisää. Keltasipuleita, punasipuleita, hopeasipuleita ja valkosipuleita. Yhden pussillisen jokaista lajia.
Sitten ne olivatkin jo jossain kaupassa puoleen hintaan. Pakkohan niitä puoleen hintaan oli ostaa - kun ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tapahtuneista sipuliostoksista tänä vuonna. Eli ostin vielä varmuuden vuoksi pari pussillista valkosipuleita ja pussillisen hopeasipuleita.
Ai ettäkö ostin liikaa - no ihan varmasti! :)
Nyt on sitten sipuleita. Aika hurja määrä niitä tuolla on, kasvilaatikot täynnä ja kasvimaallakin 8 penkillistä. Vieläköhän niitä jostain jemmasta löytyy… tällä tuurilla ihan varmasti..
Että semmosta kivaa täällä tällä kertaa.
Ostin ensimmäisen satsin heti huhtikuussa, kun ensimmäisessä kaupassa niitä näin tarjolla. Pussillisen keltasipuleita, punasipuleita ja salottisipuleita, siis vain yhden pienen pussukan kutakin lajia.
Sitten unohdin, että ostin niitä jo. Eipähän siinä mitään, mutta kun otin ja ostin lisää. Keltasipuleita, punasipuleita, hopeasipuleita ja valkosipuleita. Yhden pussillisen jokaista lajia.
Sitten ne olivatkin jo jossain kaupassa puoleen hintaan. Pakkohan niitä puoleen hintaan oli ostaa - kun ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tapahtuneista sipuliostoksista tänä vuonna. Eli ostin vielä varmuuden vuoksi pari pussillista valkosipuleita ja pussillisen hopeasipuleita.
Ai ettäkö ostin liikaa - no ihan varmasti! :)
Nyt on sitten sipuleita. Aika hurja määrä niitä tuolla on, kasvilaatikot täynnä ja kasvimaallakin 8 penkillistä. Vieläköhän niitä jostain jemmasta löytyy… tällä tuurilla ihan varmasti..
Että semmosta kivaa täällä tällä kertaa.
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Tilanpuutetta kasvimaalla
Kasvimaa on mutavelliä, sinne taas uppoaa nilkkojaan myöten. Onneksi tuli tehtyä muutama puupolku, niitä pitkin sentään siellä pääsee edes vähän liikkumaan.
Sipulit ovat ottaneet jonkinlaisen kasvuspurtin samoin rikkaruohot. Kummatkohan voittavat - rikkaruohot vissiin, pahoin pelkään.
Kasvimaalla ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään kokonaiseen kuukauteen. Ainoat kasvit, jotka siellä ovat kasvaneet ovat sipulit. Kaikki muut nyhjöttävät penkeissään surkean näköisinä. Ei siellä kukaan vielä hengiltä ole päässyt, mutta läheltä liippaa.
Kun lähes kaikki kasvimaalle istuttamani alkoi näyttää siltä, että kuihtuvat pois, laitoin tietty uusia itämään. Kappas vaan - nyt sitä sitten on tulossa tuplasti kaikkea, kun nyt näyttää sittenkin siltä, että tuolla pellolla olevat toipuvat. Saas nähdä mahtuvatko kaikki tuonne pellolle, vai joudunko luopumaan osasta.
Ei vaan, ehkä tässä olisi aiheellista painua kitkemään, ei tuollaista rikkaruohomättäkköä kukaan jaksa katsella.
Sipulit ovat ottaneet jonkinlaisen kasvuspurtin samoin rikkaruohot. Kummatkohan voittavat - rikkaruohot vissiin, pahoin pelkään.
Kasvimaalla ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään kokonaiseen kuukauteen. Ainoat kasvit, jotka siellä ovat kasvaneet ovat sipulit. Kaikki muut nyhjöttävät penkeissään surkean näköisinä. Ei siellä kukaan vielä hengiltä ole päässyt, mutta läheltä liippaa.
Kun lähes kaikki kasvimaalle istuttamani alkoi näyttää siltä, että kuihtuvat pois, laitoin tietty uusia itämään. Kappas vaan - nyt sitä sitten on tulossa tuplasti kaikkea, kun nyt näyttää sittenkin siltä, että tuolla pellolla olevat toipuvat. Saas nähdä mahtuvatko kaikki tuonne pellolle, vai joudunko luopumaan osasta.
Ei vaan, ehkä tässä olisi aiheellista painua kitkemään, ei tuollaista rikkaruohomättäkköä kukaan jaksa katsella.
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Lämmintä! :D
Melkein helle, ja jo oli aikakin. Mikään ei ole kasvanut viikkokausiin, paitsi luonnonkukat ja rikkaruohot - niin ja tietysti ruohikko.
Jopa kasvihuoneessa olevat kasvit jymähtivät kasvussaan siihen pisteeseen missä olivat viimeisten lämpöisten päivien aikana. Harmittavan pitkään sitä viileää kautta sitten kestikin.
Olen joka vuosi kasvattanut yrttejä vanhan kasvihuoneen seinällä, tänä vuonna siellä kasvaa kolmea eri basilikaa ja kahta eri timjamia.
Basilikat tekivät hidasta kuolemaa.
Surkean näköistä sakkia, sano. Toivottavasti nyt jollain ilveellä toipuvat ja alkavat vihdoinkin kasvaa.
Kasvihuoneen tomaatit innostuivat tekemään kukkia ja muutama raakilekin siellä näyttäisi olevan.
Aika surkean näköisiä ovat kyllä nekin. Ei ole kasvuolosuhteet olleet otolliset ja sen kyllä huomaa.
Aika outo tapaus kasvaa kasvihuoneen seinustalla, siis ulkopuolella.
Ulkosalla koko ajan ollut kirsikkatomaatti kukkii kuin viimeistä päivää.
Aika erikoinen tapaus, en edes muista mitä lajiketta se on.
Täytyypä koittaa kaivaa sen nimi jostain muistiinpanoista, osaa sitten ensi vuonna kasvattaa tätä samaa, ilmeisen säänkestävää lajia.
Munakoisot alkavat kukkia, paprikoissa on jo pieniä paprikan alkuja.. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Tietty parempi olisi, jos olisi sitten piiitkä ja lämmin syksy.
Jopa kasvihuoneessa olevat kasvit jymähtivät kasvussaan siihen pisteeseen missä olivat viimeisten lämpöisten päivien aikana. Harmittavan pitkään sitä viileää kautta sitten kestikin.
Olen joka vuosi kasvattanut yrttejä vanhan kasvihuoneen seinällä, tänä vuonna siellä kasvaa kolmea eri basilikaa ja kahta eri timjamia.
Basilikat tekivät hidasta kuolemaa.
Surkean näköistä sakkia, sano. Toivottavasti nyt jollain ilveellä toipuvat ja alkavat vihdoinkin kasvaa.
Kasvihuoneen tomaatit innostuivat tekemään kukkia ja muutama raakilekin siellä näyttäisi olevan.
Aika surkean näköisiä ovat kyllä nekin. Ei ole kasvuolosuhteet olleet otolliset ja sen kyllä huomaa.
Aika outo tapaus kasvaa kasvihuoneen seinustalla, siis ulkopuolella.
Ulkosalla koko ajan ollut kirsikkatomaatti kukkii kuin viimeistä päivää.
Aika erikoinen tapaus, en edes muista mitä lajiketta se on.
Täytyypä koittaa kaivaa sen nimi jostain muistiinpanoista, osaa sitten ensi vuonna kasvattaa tätä samaa, ilmeisen säänkestävää lajia.
Munakoisot alkavat kukkia, paprikoissa on jo pieniä paprikan alkuja.. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Tietty parempi olisi, jos olisi sitten piiitkä ja lämmin syksy.
Tunnisteet:
kasvihuone,
tomaatit,
yrtit
lauantai 5. heinäkuuta 2014
Inhokki
Yksi vierasperäinen laji, mitä inhoan yli kaiken, on lupiini. Eipä taida olla muuta kasvia, mitä inhoaisin niin paljon. Mistä ihmeestä niitä aina tänne tulee? Uskomaton inhokki, leviää kuin tauti ja on melkoisen vaikea hävittää.
Muistan hyvin joskus vuosia vuosia sitten, kun mummoni vielä asusteli täällä, miten tuolla kasvoi lupiineja vähän joka nurkalla. Siihen aikaan, se oli olevinaan jotenkin niin hieno ja haluttu kasvi. Naapurista ihan tulivat kysymään, saisivatko itselleenkin ottaa, täällä kun kasvoi niitä valkoisiakin aika paljon. Se valkoinen kun oli vähän harvinaisempi tapaus, ainakin silloin.
Sitten jossain vaiheessa täällä aloitettiin lupiininhävitysurakka, ja vähitellen ne saatiinkin tontilta pois ihan kokonaan. Ja nyt - vuosikymmenten jälkeen tuolla taas kasvaa niitä. Ihan samassa paikassa, missä ne ennenkin eniten rehottivat. Ei ole todellista!
Ainoa järkevä selitys tuolle on se, että siellä on siemeniä muhinut mullassa iät ja ajat ja nyt sitten viimein päättivät ottaa ja itää. Lupiini vissiin ei oikein ilmateitse leviä, kun se ei tietääkseni myrkyllisyytensä takia edes ole minkään eläinlajin ravintokasvikaan. Tässä lähellä, siis yli puolen kilometrin säteellä ei ole yhtään lupiinia, joten ilmeisesti nuo tosiaan ovat sitten sitä vanhaa kantaa.
Onhan täällä tosin muutama muukin inhokki, mutta nyt taidan vain keskittyä tuohon aktiivisesti kukkivaan.
Ei vaan, jos tästä lähtis lupiinintappohommiin.
Tunnisteet:
kukat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
































