Syyslomaa

Tämän viikon olen viettänyt syyslomaa. Tällainen viikon syysloma tuntuu ruhtinaallisen pitkältä, vallankin kun sitä vertaa Pääkaupunkiseudun koulujen parin päivän lomaan. Viimeksi kun edellisessä työpaikassani syyslomaa vietin, sitä oli muistaakseni ihan kokonainen päivä. Joten yksi plussa lisää tähän maaseudulla asustamiseen ja työskentelemiseen. Vaikka en tältä seudulta ole vielä tietojenkäsittelyyn liittyvää työpaikkaa löytänyt, ei se ole kumma kyllä haitannut pätkääkään. Myös se, että sitten päädyin peruskouluun, on ollut aivan mahtavaa. Enpä olisi uskonut. Mutta jos jotain, niin tässä iässä sitä arvostaa niitä kokemuksia, joista voi sanoa: ensimmäisen kerran elämässäni… Aika harvassa ne ovat ainakin minulla olleet viime vuosina, sellaiset. Mutta tämän syksyn aikana on tullut tehtyä eka kertaa vaikka vallan mitä. Peruskoulun opettajia sijaistaessa, musiikista kotitalouden kautta biologiaan - ekaluokkalaisista ysiluokkaan, tulee tehtyä noita eka kertaa juttuja paljon. Tuossa mielessä on ollut aivan mahtava syksy.

Syksyn etenemistä on nyt tämän viikon aikana tullut seurattua samaan malliin kuin sapattivapaan aikanakin. Kun on päivällä ollut aikaa, sitä tulee istuskeltua keittiön ikkunan ääressä päivittäin muutama tovi ja seurattua takapihan tapahtumia.

Olen katsellut vipeltäjien touhuja ja vähän vertaillut sitä, miten ne syyspuvuissaan sulautuvat maastoon. Joku onnistuu paremmin ja joku vähän huonommin. Avasin takapihan lounasbaarin jo jokin aika sitten. Alkoi käydä jo hermoille se tinttien ikkunaan naputtelu. Naputtelu loppui sitten kuin seinään, kun apetta ilmestyi ruokinta-automaatteihin. Tuossa käy nyt jo muutama oravakin taas tutkailemassa ruokatarjontaa.

Ovat jo melko pitkällä talviturkin vaihdossa nuo vesselit, jotka tässä käyvät. Näitä hemmoja ei edes sade haittaa, tulevat ruokailemaan ihan joka päivä. Tässä vaiheessa kun talviturkin vaihto on kesken, nämä otukset sulautuvat ruskanruskeaan ja sammalenvihreään taustaan loistavasti.

Suurin porukka, joka tuossa päivittäin käy tällä hetkellä, ovat viherpeipot.

On näilläkin suojaväri kuin syksyä varten luotu.

Niin koirailla….

kuin naaraillakin.
 

Vielä paremmin tippuneiden lehtien ja kellastuvan ruohon sekaan hukkuvat pikkuvarpuset.

Niitä ei tuolta maasta tahdo huomata ollenkaan.

Tänään olisi suhteellisen kuiva päivä taas vaihteeksi. Ei ainakaan isommin sada. Pitäisi varmaan lähteä luomaan tyhjästä sen pilalle tallatun kukkapenkin tilalle uusi.

Ostin muutaman kukkasipulipaketin, Lidlistä. Ovat tuollaisia suoraan ruukkuun laitettavia virityksiä.

Näitä tällaisia sipuleita olen aina halunnut..

Niin ja lisää tulppaaneja ja narsisseja.

Pakkohan näitä oli ottaa, olivat nimittäin alennuksessa 2 euroa paketti. Olisin ottanut enemmänkin, mutta kun mies oli mukana marisemassa, ettei niin paljoa aina tarvitse. Neljä kuitenkin sain ostettua ilman perheriitaa.

Nämä tosiaan aion upottaa suoraan sinne penkkiin, pääsenpähän helpolla ja ei kulu turhan paljon aikaakaan. Pitäisi vaan löytää se motivaatio, ja raahautua tuonne pihan puolelle hommiin.