maanantai 17. lokakuuta 2011

Syksyn viettoa pääkaupunkiseudulla

Sinne jäi puutarha hetkeksi oman onnensa nojaan nelosvyöhykkeelle, kun köröttelin tuossa viikko sitten viikonloppuna koiruuksien kanssa tänne pääkaupunkiseudun kotiin. Paljon jäi syystöitä tontilla tekemättä, mutta ehtiihän noita vielä lumentuloon asti hommailla, sitten kun sinnepäin taas palataan. Nyt on meneillään taas se aika vuodesta, jolloin täällä pääkaupunkiseudulla on viimeistään muutama päivä tai viikko vietettävä, kaikenlaisia pakollisia asioita hoitamassa. Osan hommista olen jo ehtinyt tehdä, kävin jopa erikoislääkärillä tuon olkapään takia.

Tuli sitten valittua sellainen lääkäri, joka on vallan erikoistunut olkapäävammoihin. Olen tuon kipuilevan käden kanssa nyt muutaman kuukauden sinnitellyt, joten päätin mennä ihan varta vasten spesialistille sitten saman tien, kun kerran täällä pääkaupunkiseudulla olen. Leikkaus tässä nyt sitten on kuin onkin edessä, ei tuo tule itsekseen paranemaan, päinvastoin. Kunnollisia kipulääkkeitäkin sitten sain - viimeinkin. Siis sellaisia, jotka ihan oikeasti vievät sen kivun pois.

Siellä maaseudullahan tuntui olevan mahdotonta saada kipulääkereseptiä. Kesällä kun tämän vamman sain, paikkakunnan TK:n lääkäri vaan totesi ykskantaan "ota buranaa". Niinpä.

Aikaa on vietetty täälläpäin shoppaillen ja puutarhan tuotteita jatkojalostaen. Pääsääntöisesti on keitelty kurpitsoista sosetta ja leivottu kurpitsaleipää. Niin ja pikkuherra Rockyä on sosiaalistettu ihan joka käänteessä. Sen reppanan kesä ja alkusyksy kun meni siellä maaseudulla niin, ettei koiria tai ihmisiä paljon nähnyt ja senhän nyt sitten huomaa herran käytöksessä. Onneksi on tuo otus vielä sen verran nuori, että tottuu uusiin asioihin kohtuullisen nopeasti.

4 kommenttia:

  1. Kyllähän erikoislääkäri on aina erikoislääkäri. Harmi vaan, että sulle on tulossa isohko leikkaus.

    On kamala tuuli, tuntuu, että katon repii irti.
    t. Hellu

    VastaaPoista
  2. Ei se leikkaus mua huoleta, mutta kun se toipuminen /sairausloma on kuulemma kahdesta neljään kuukautta... (!!!!) pistää vähän miettimään sitä, miten yksikätisenä pärjää.

    Eikä tuossa vielä mitään, en sitten ottanut sitä leikkausta sieltä yksityispuolelta - viiden-kuuden tonnin hinta tuntui pikkuisen liian suolaiselta. Ihan oikeasti kuvittelin sen maksavan noin puolet tuosta ja siksi menin yksityiselle, että pääsisi nopeammin hoitoon. Olisihan ne leikanneet viikon kuluessa, mutta kuustonnia !!?!? Nyt sitten oon leikkausjonossa Peijaksen sairaalaan ja tietysti kestää vaikka kuinka ja kauan ennen kuin sinne pääsee. Vaan eipä auta valittaa.. Sainpa odotusajaksi ainakin niin vahvat kipulääkkeet, että täällä ollaan ihan pöllyssä joka päivä =)

    Pääsis vaan lähtemään täältä sinne nelosvyöhykkeelle jonottamaan... pitää vaan valita sellainen päivä, kun käpälä ei oo kovin kipeä, että voi ajella ilman kipulääkkeitä - ne on tosiaan sellasia, ettei niiden kanssa auton rattiin oo kyllä nemistä.. =)

    VastaaPoista
  3. Tietäähän sen, mitä niissä tehokkaissa särkylääkkeissä on. Kannattaa varmaan syödä niitä vain sietämättömään kipuun. Eikös Kela korvaa jonkin verran tuosta yksityispuolen leikkauksesta? t. Hellu

    VastaaPoista
  4. Opiaattejahan näissä - ja ei noita kovin montaa päivässä mahakaan kestä ottaa...

    Kelan korvaus olisi ollut jotain niin naurettavaa, ettei kannattanut edes ajatella.

    VastaaPoista