Päättymätön tarina

Tänä vuonna on pähkäilty useammankin ns. päättymättömältä tuntuvan jutun kanssa. Yksi niistä on ollut tuo keittiön vesivahingon jälkeinen remontti.

Tuossa puolessa välissä syksyä tuntui todellakin siltä, että se rempparumba ei loppuisi koskaan. Keittiön putket sanoivat työsopimuksensa irti jo heinäkuulla, tai ainakin heinäkuulla sen vuodon huomasin, kun lattialle alkoi tiskipöydän alta vaivihkaa ilmaantua pieniä vesilammikoita.
Vakuutusyhtiö määräsi saneerausliikkeen, mistä piti korjaus tilata. Hommat lähtivät käyntiin sutjakkaasti, mutta sittemmin se homma tyssäsi vaikka vallan mihin. Lopputulema on, että koko helkkarin lattioiden tuhertaminen kesti melkein 14 viikkoa. Tuo korjattava ala ei edes ole kovin suuri, keittiö ja eteinen yhteensä noin 20-25 neliötä.

Muut korjaustyöt keittiöön kalusteineen tilasin paikalliselta rakennusliikkeeltä. Loppuhommat sujuivatkin viikossa - kalusteasennukset sun muut. Oli ammattitaitonen timpuri tekemässä ja sen huomasi.

Päättymätön tarina kakkonen, onkin sitten ihan omakohtainen juttu. Aloin oireilla aika pahasti siinä vaiheessa, kun nuo lattiat revittiin auki. Kuivaus puhaltimilla kesti ja kesti, kas kun kuivattivat tolvanat sellaisetkin rakenteet, jotka oli määrä purkaa. Olotilani paheni pikkuhiljaa hiipimällä ja sitten oltiinkin jo siinä vaiheessa, että jouduin pitkälle sairauslomalle. Ja sitä onkin sitten riittänyt - sairauslomaa.

Puutarha on sitten se murheenkryyni numero kolme. Sinnehän se tämänvuoden sato mätäni peltoon. Suurimmaksi osaksi. Syystyöt jäivät tekemättä ja tosiaan siellä on vieläkin suurin osa juureksista maassa. Olen tuossa lumen alta muutaman kerran porkkanoita ja muuta kivaa käynyt kaivelemassa, vielä ovat olleet käyttökelpoisia ja se lohduttaa vähän.

Kyllä ketuttaa niin maan vietävästi, oli hyvä vuosi - satoa olisi tullut roppakaupalla, vaan minkäs teet, pakko oli peltoon jättää.

Pihamaa näyttäisi myös kuuluvan sarjaan päättymättömät tarinat. Remppamiehillä kun tuntuu olevan sellainen universaali tapa, että roskat ja laudankappaleet sekä kaikki muu mahdollinen ja mahdoton paiskotaan vaan minne sattuu pitkin pihaa. Joskus paiskoivat jopa sellaiset tavarat pihalle, joita en jätteeksi itse lukisi. Tuolla on vieläkin vaikka ja vallan mitä lumen alla odottamassa pois raijjaamista. Puutarhakalusteetkin vielä iloisesti ottavat tuntumaa lumipeitteeseen. Sattuneesta syystä, siis omasta huonosta hapetuksesta johtuen, en ole tuota pihamaata kovin paljoa saanut vielä raivattua.

Jotain positiivistakin sentään on. Nyt on keittiö, keittiössä on uusittu seinät, uusi lattia, upouudet kalusteet ja uusitut sähköt. Sain viimeinkin tuohon keittiön nurkkaan vuosikausia haikailemani nurkkakaapin.

Eteinenkin on valmis ja vintinrappujen alla olevan komeronkin lattia uusittiin. Enää puuttuisi vain kattolistojen käsittely keittiössä, muutama ikkunankarmi pitäisi myös maalata sekä eteisen lattialistat, nekin pitäisi käsitellä jollain. Mutta kaikki tämä jää hamaan tulevaisuuteen, itse ne aion sutia valmiiksi, joskus sitten, kunhan kerkiän ja kunhan jaksan. :)