Olen syksyn mittaan puuhastellut kasvimaan aitaprojektin kanssa pitkään ja hartaasti. Reilun metrin mittaisia aitaelementtejä on syntynyt parikymmentä ja noin puolen metrin mittaisia suunnilleen saman verran. Ei siitä aidasta malliesimerkkiä tule, eikä ihan varmaan kaikkein kauneintakaan, mutta tuleepahan jonkinlainen aita kuitenkin.
Kaikki alkoi siitä, kun kesällä tuli vastaan se, että olisi pitänyt väsätä jonkinlaista tukirakennelmaa salkopavuille. Pahaksi onneksi kaikki puutavara mitä täältä kotosalta varastosta löytyi, oli aivan liian järeää siihen tarkoitukseen eli ei muuta kuin rimaostoksille, ajattelin. Menin paikalliseen puutavaraliikkeeseen ostaakseni muutaman metrin rimaa, vaan kuinka ollakaan, eipä sitä sitten liikkeestä löytynyt. Sama ongelma sielläkin, kaikki varastossa olevat puut olivat aivan liian paksua ja jämäkkää ko. tarkoitukseen. Kun selitin myyjälle, mihin puuta tarvitsen, hän ehdotti, että ”mitens olis noi Pirkat”. Öh…? Mitkä Pirkat…?
Kävi sitten ilmi, että kutsuvat niitä palikanpätkiä, joita käytetään puupinossa kerrosten välissä poikittain, Pirkoiksi. Ne ovat sellaisia melko lyhyitä, pisimmillään vähän reilun metrin mittaisia. Siellä niitä oli iso kasa kestopuupinojen vieressä. Vähän olivat turhan lyhyitä siihen tarkoitukseen, mihin alun perin rimoja olin hakemassa ja kaiken kukkuraksi kestopuuta, eli niitähän ei voi kasvien tukipuiksi laittaa. Vaan siinäpä sitten alkoi aivoissa käydä raksutus.. ”Hetkinen - tuossahan olisi vallan mainioita tarpeita kasvimaan ympärille aidaksi… Eikä maksaisi, kuin rakentamisen vaivan…” Kas, kun yrittäjälle, ne Pirkat ovat ongelmajätettä. Niitä ilmeisesti kertyy melkoinen määrä vuosittain ja ne täytyy hävittää sitten ongelmajätteenä. Ihan ovat kuulemma vain onnellisia, jos joku ne rimanpätkät rahtaa pois. Eipä tuota tarvinnut kauan miettiä, siinä sitten lastasin auton täyteen ja huristelin kotio. Sittemmin olen jo pariin otteeseen niitä käynyt hakemassa lisääkin.
Tällä hetkellä tuolla kasvimaan ympärillä oleva aita alkaa jo hajota käsiin. Ja korvaavan aidan ei edes tarvitse olla kovin korkea, eikä järeä. Siellä kun on tälläkin hetkellä vaikka mitä kummallista aidan virkaa tekemässä. Tuon aidan tarkoitushan on vain olla lähinnä psykologinen este koirille. Eivät ne siitä ole koskaan yli yrittäneet ja toistaiseksi eivät ole yrittäneet läpikään mennä. Aita siis on siinä siksi, että koiruudet eivät kävisi pissimässä papupenkkeihini.
Nuo saamani rimanpätkät ovat eri värisiä, osa on ruskeita, osa vihreitä ja osa vähän jotain siltä väliltä. Eli kaikki perinteiset kestopuuvärit löytyy. Näytti vähän koomiselta, kun sen ensimmäisen elementin kasasin, kirjavankukertavaa oli. Olen nyt sittemmin sutaissut ne pätkät tummanmustanruskealla puuöljyllä ja ihan mukavan näköisiä niistä tuli. En ole niitä kovin laadukkaasti maalannut, se saa olla just niin rustiikkisen näköinen, kun siitä vähän sinnepäin sutimalla tulee.
Aitaa on syntynyt reilut parikymmentä metriä ja lisää tulee pikkuhiljaa. Jokaisen isomman elementin väliin tulee noin puolen metrin levyinen pätkä, jolla osat kiinnittyvät toisiinsa.
Kokeeksi kasasin pienen pätkän muutaman aitatolpan kanssa, ihan siitä hyvä tulee, vaikka nuo elementit tuossa kuvassa vähän vinossa vinksottavatkin. En kiinnittänyt niitä toisiinsa vielä mitenkään, eli siis pysyvät pystyssä ihan välikappaleen avulla kiinnittämättäkin. Noita on helppo vielä fiksailla, jos nuo aidan aukot osoittautuvat liian suuriksi, niihin on todella nopeaa naputella muutama rimanpätkä lisää.
Nuo aidanpalat ovat pieniä ja kevyitä, ne on tosi helppo kuskata talveksi varastoon. Ja sitten keväällä taas rahdata pellolle ja kasata aitaa sinne, missä sitä tarvitaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun pelto kynnetään, on tuolta aita aina poistettava, siksi tämä elementtiratkaisu on vallan mainio. On meinaan ollut joka vuosi vähän hankalanpuoleista poistaa 50 metriä yhtenäistä verkkoaitaa. Siinä on tarvittu useampi käsipari aina avuksi. Pienehköistä elementeistä kootun aidan luulisi purkavan ja kasaavan yksinkin.
Kustannuksia tuolle aidalle tulee vain ja ainoastaan naulojen ja puuöljyn osalta. Eli tällä hetkellä aita on maksanut alle 30 senttiä metri. Eli ei paha hinta ollenkaan, vallankin jos ajattelee mitä maksaa, jos laittaa uutta verkkoaitaa… 25 metriä kustantaa suunnilleen satasen.
Tässä nyt vaan odottelen kevättä, että pääsen testaamaan tuon ihan käytännössä.
Mainiota kierrättämistä. Puutavarafirma olisi toimittanut pirkot jonnekin ongelmajätteen hävityslaitokselle. Aitaelementeistä tulee hyvännäköisiä ja ideaa parantaa edullinen hinta.
VastaaPoistaKierrätys on kova juttu. Ja saavathan nuo palikat olla täällä nyt jonkinlaisessa hyötykäytössä varmaan parisenkymmentä vuotta - kestävät kyllä, kestopuuta kun ovat, ennenkuin sitten jossain vaiheessa ne joudun hävittämään.
VastaaPoistaTässä nyt hinkuan noita lisää ja paljon, mielessä on jo miljoona projektia, mitä voisi tuollaisesta puutavarasta toteuttaa, säleikköjä, ruukunpäällyksiä, kukkapenkinreunuksia... Eli pieni sisäinen timpurini otti ja heräsi... :D