Pellolta pelastettuja

Keittiöttömänä olo on kamalaa, vallankin jos on kasvimaa täynnä kaikenlaista, josta pitäisi ruokaa laittaa ennen kuin sato menee pilalle. Heti kun keittiö oli siinä kunnossa, että siellä jotain voi tehdä, aloin pikkuhiljaa raijata kasviksia käyttöön.

Pelastin pari ämpärillistä valkosipuleita tuolta pellolta sisätiloihin vähän ennen lumen tuloa muutama päivä sitten. Päihitin lumisateen nippa nappa, jos puoli tuntia myöhemmin olisin nostourakan aloittanut, sinne olisivat jäänet valkosiblatkin lumen alle.

Kasvatin näitä ensimmäistä kertaa ikinä.  Hyvin voivat ja kuivuvat ihan kivasti toistaiseksi tuolla keittiön nurkassa. Jossain vaiheessa täytynee asetella ne kuivumaan vähän konservatiivisemmin, eli roikkumispaikka on vähän tässä hakusessa, kun ulkovarastoonkaan niitä ei sattuneesta syystä enää voi viedä.

Keväällä istutin näitä kolmeen eri paikkaan, ihan kokeilumielessä, jotta näkisin mikä niillä toimii ja mikä ei. No, nyt sitten tiedetään, että täällä meillä eivät menesty pellolla. Penkillinen sipuleita pellolla tuotti vain muutaman kynnen. Loput olivat pelkkää vartta.
Kasvilaatikoissa kasvatetut sensijaan tekivät vallan mahdottoman kokoisia kynsiä. Vähän liiankin isoja, koska nuo kynnet pitää pilkkoa kolmeen neljään osaan, jos meinaa valkosipulipuristimella niitä murskata.

Mutta hyviä ovat, siitä ei pääse mihinkään. Ja satavarmasti kasvattelen näitä tulevinakin vuosina, mikäli nyt ei mitään ihmeitä satu.