Ihan monta riviä kasvoi mukavasti ja ihan ilman tuholaisia tai tauteja. En niitä isommin hoidellut, mutta kivasti näyttivät voivan ihan koko kesän ilmankin. Mies sitten eräänä lokakuun alkupäivänä otti ja kävi kaivelemassa sieltä pellolta kottikärryllisen perunoita pois.
Aika ihme, että saatiin kottikärryllinen perunasatoa, vallankin kun tuo sato tuli jääkaappin unohtuneesta pussinpohjallisesta rupuisia perunoita. Niistä, jotka joskus kesäkuun puolivälissä paremman tekemisen puutteessa istutin peltoon, kun en raaskinut kompostiinkaan niitä heittää. Oli meinaan tehneet sen verran komiat idut, jotta ajattelin sitten kasvattaa myöhäistä perunaakin.
Oli muuten todella mukavan näköistä mukulaa kottikärry täynnä. Vähän olivat multaisia ja kostean oloisia, mutta muuten näyttivät olevan ihan OK perunoita. Tosi tyytyväinen olin, kun ajattelin nyt sitten kuitenkin kasvattaneeni itselleni talven perunat.
Samoihin aikoihin kun tuo perunannosto tapahtui oli täällä meneillään melkoinen hässäkkä. Työmiestä tuli ja meni, itse kun tulin töistä meni ne loppuiltapäivät ja alkuillat aina melkeinpä selvitellessä kaikenmaailman sotkuja, mitä päivän aikana täällä oli saatu aikaiseksi. Eli otin ja unohdin koko perunat. Mieskin sitten poistui täältä nelosvyöhykkeen muonavahvuudesta, takaisin sinne pääkaupunkiseudun kotiin ja palasi töihin myös. Johan tuo täällä kuukauden verran olikin, eli jo oli aika hänenkin nenäänsä työmaallaan näyttää…
Jokunen päivä sitten käväisin tuolla kasvilaatikolla kaivamassa muutaman purjon lumen alta esiin, ajattelin keitellä purjo-perunasosekeiton itselleni. Vaan missäpäs olivat perunat. Ihan piti istahtaa ja miettiä tovi. Ne muutamat kesäkurpitsat ja kurpitsat ovat säilössä saunakammarissa samoin kaksi säkillistä puna- ja keltasipuleita. Mutta ei siellä mitään perunoita ole näkynyt.
En sitten siinä miettiessäni millään saanut mieleeni, mitä mies oli perunoille tehnyt. Piti ihan soittaa ja kysäistä, että mihinkäs sinä ne perunat piilotit, kun eivät olleet saunakammarissa muun sadon seurana. Ai että sitten vastauksen kuultuani jo kiroilutti pitkään ja hartaasti.
Ei ole meillä perunoita enää - ei. Herra Hollannikas kun oli jättänyt kottikärryllisen perunoita ”autotalliin” kuivamaan. Niin ja tietysti unohti asiasta mainita minulle. Eipä olleet kovin suojassa meikäläisen perunat, meillä tuo autotalli kun ei kovin kummoinen viritys ole, on siinä toki katto ja seinät ja puoliovikin löytyy, mutta melkoisen vapaa pääsy sinne sisälle on ihan ihmisen kokoisilla otuksillakin.
Olenkin jo jonkin aikaa ihmetellyt jyrsijäpopulaation lisääntymistä täällä pihapiirissä. No, kai niitä tulee kun jätetään kymmeniä kiloja perunoita popsittavaksi. Oli ne kuitenkin sen verran höveleitä olleet, että olivat jättäneet minulle kolme kappaletta maistiaisiksi. Vaan eipä noita mieli tehnyt käyttöön ottaa, oli meinaan sen verran rotanpapanoissa koko perhanan kottikärryt.
Oli muuten ihan hyvää se omista purjoista keitetty sosekeitto. Vähän enemmänkin kuin vähän tosin harmitti, kun piti ihan vasiten lähteä perunoita ostamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti