Sataa, sataa ropisee,
pilipili pom, pilipili pom
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, uh-huh-huh.
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, huh!
Taimihakkurini Gizmo ei pidä vedestä. Ei sen puoleen eipä hän pidä kosteasta ilmastakaan. Kunnon sisäkissana poika viettää aikaansa rappusilla - tiukasti siinä ainoassa kohdassa, mikä on kuiva.
Kyllä uteliaisuus aina välillä voittaa ja sitten täytyy mennä pihan puolelle tassuja räpsyttämään - on ihan liian märkää!
Ensin sataa vettä ja sitten on sumuista, lämpöasteita +5 (toissapäivänä +8). Kaksi päivää jo tällaista, vaan tästäpä se lähtee! Lumi katoaa ihan silmissä ja mitä enemmän sataa vettä, sitä nopeammin se sulaa. Metrisistä kinoksista on enää rippeet jäljellä. Etualla vanha kunnnon 60-vuotias punainen viinimarjapensaskin on kuoriutunut lumen alta. Surkean ruskeanharmaanlikaista kuitenkin on. Nuo värit vielä jotenkin korostuvat sateisella ilmalla.
Nyt sitä sitten näkee jo, mitä olisi pitänyt syksyllä tehdä - leikata pensaita. Tosin viinimarjapensaat voi kyllä leikata keväälläkin, kunhan ehtii sen tehdä ennen kuin ensimmäiset silmut puhkeavat. Vaan toisaalta miksipä sitä leikkaamaan, kun se kasvaa ja kukoistaa tuollaisenakin. Niin ja tuottaa. En ole missään nähnyt näin tuottoisaa pensasta. Lieneekö syynä se, että kyseessä on todellinen perinnelajike. Tuossa se on kasvanut yli 60 vuotta ja jos minusta kiinni on, kasvaa seuraavatkin.
Ihan vielä ei pääse istuttamaan uutta kasvustoa. Mutta kyllä se siitä - ollaanhan jo huhtikuussa.
Ihan vielä ei pääse istuttamaan uutta kasvustoa. Mutta kyllä se siitä - ollaanhan jo huhtikuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti