Ihmettelin siinä, miksi rannan tuntumassa näkyy kummallisia laineita. Vähän niin kuin isomman vesilintuesiintymän aiheuttamia, mutta ei sitten kuitenkaan. Laineet tulivat takavasemmalta, en sitten viitsinyt peppuani penkistä nostaa ja päätäni vinoon vääntää, kun ajattelin, että siellä nyt taas sorsapoijaat ottavat toisistaan mittaa.
Kiinnitin sitten huomioni västäräkkiin. Tuossa nimittäin pörhistelee västäräkkipariskunta, joka mielestäni ansaitsisi vähintäänkin urhoollisuusmitalin. Ovat nimittän väkertäneet taas tuohon rannassa olevaan telkänpönttöön pesänsä. (Kuva viime vuodelta, poikaset viihtyivät tuossa pihapiirissä muutaman viikon.)
Siinä sitten hetken seurailin västäräkkeja ja kuinka ollakaan, sitten se tuli näköpiiriin se laineiden aiheuttaja. Ja niinpä, saukkohan se. Kymmenen metrin päässä ikkunasta mennä viipotti saukko. Vähänkös olen tyytyväinen, ei sitä ihan joka iikka saukkoa keittiönsä ikunasta bongaa.
On tässä ollut parin päivän sisään toinenkin harvinaisuus pihapiirissä, nimittäin sepelrastas. En siitäkään kuvaa saanut, kun ei sattunut olemaan kamera lähettyvillä, mutta satavarmastin sen tunnistin, on sekin sellainen otus, mistä ei voi erehtyä.
Muuten täällä vain pistäytyy noita samoja vanhoja naamoja muuttomatkallaan. Tuohon pysähtyy melkoinen määrä kaikenlaisia vesilintuja näin keväisin, viipyvät pisimmillään päivän tai pari ja jatkavat sitten matkaa.
Ihan vain muutama pariskunta tuohon pesimään jää, eli tuo järventapainen tuossa vieressa toimii ihan vain muuttomatkoilla levähdyspaikkana.
