perjantai 8. maaliskuuta 2013

Puukiipijä

Näin talvilomalla on ollut aikaa seurata hieman enemmän pihapiirin tapahtumia. Tuossa on nyt tullut istuskeltua ylipitkiä sukkia kutomassa ikkunan luona. Siinä sitten aina välillä tulee tuijoteltua ruokintapaikan tapahtumia. Toisen puoleen reiteen ulottuvan sukan sain tehtyä kahdessa päivässä. Tätä toista nyt varmaan sitten väkerrän vähän pitempään. Pää on kuin emmental juusto, en sitten laittanut kavennuksia ylös mihinkään. Enpä niitä kavennuskerroksia enää muista eli laskuhommiksi meni, ja se kestää…

Takapihan ruokintapaikalla on eilen ja tänään käynyt melkoinen kuhina. Sää on ollut kohtalainen, lunta tupruttelee jonkin verran aina silloin tällöin, mutta onneksi tuo aurinkokin näyttäytyy aina jossain välissä. Tietysti kuvia en ole onnistunut auringonpaisteella ottamaan, lumisateella kuvista tulee vähän suttuisia. Harmi, mutta minkäs teet, jos kuvattavaa ei vaan ole, silloin kun tuo aurinko paistaa.

Tämän talven vieraileva tähtönen, puukiipijä on nyt oppinut käymään lintulaudalla muiden vierailijoiden tapaan. Aikaisemminhan se vain söi maahan pudonneita rippeitä.



Uudemmalla lintulaudalla se jostain syystä ei viihdy kovin pitkään.

Vanhemmalla se viihtyy paremmin, tutkii paikkoja, välillä piipahtaa laudan uumenissa ja välillä syödä mussuttaa siemeniä.


Aika pieni tämä vesseli on, mutta on sillä mahdottoman isot varpaat ja nokka suhteessa muuhun kroppaan. 


Aika julman näköinenkin se on, en ennen ole huomannutkaan.


Sillä on nuo mustat silmänympärykset, jotka tosiaan tekevät siitä melkoisen ilkimyksen näköisen.

Hauska vesseli seurattavaksi, ei siinä mitään. Wikipedia tiesi kertoa näiden käyvän syömässä talvisin ruokintapaikoilla rasvaa. No joo - tämä yksilö kyllä pistelee pelkkiä siemeniä, ehkä se jossain vaiheessa älyää nuo talipallotkin syömäkelpoisiksi.

Taimikasvattamo täällä on täydessä vauhdissa. Lähes kaikki tomaatit, joita kylvin, ovat itäneet. Jopa ne neljä vuotta vanhat päärynätomaatin siemenet, joiden luulin jo olevan aivan liian iäkkäitä lähteäkseen kasvamaan. Tässä vielä odottelen noita hitaampia lajeja, minkäänlaista elonmerkkiä ei noissa ruukuissa vielä näy. Ilmeisesti täällä on himpun verran liian viileää esimerkiksi munakoison itämiseen. Täytyykin tänään paiskata potit tuonne uunin päälle, siellä pitäisi lämpötilan olla sopivampi.

3 kommenttia:

  1. Kiitos lintuesittelystä, enpä ole tuotakaan nähnyt, ainakaan en ole tunnistanut.

    VastaaPoista
  2. Puukiipijä kuuluu tikkoihin ja joskus harvoin meillä näkyy..harmi
    Kaarnanpalaksi meillä kutsutaan.
    Hyviä kuvia sait.

    VastaaPoista
  3. Seurailen lintuja vanhasta tottumuksesta - tuli joskus hamassa nuoruudessa harrastettua bongailua vähän laajamittaisemminkin. Enää en kyllä mihinkään korpeen lähtisi tarpomaan jonkin erikoisuuden perään. Onneksi noita on ihan riittävästi tässä lähitienoillakin.

    VastaaPoista