tiistai 25. syyskuuta 2012

Kovan onnen remontti - jatkuu vaan..

On ollut mahdoton vuosi. Remontin olisi pitänyt olla alkuperäisen suunnitelman mukaan valmis jo kuukausi sitten. Mutta toiveajatteluahan se oli, ensin teki rakennusliike oharin, urakka piti aloittaa jo heti kevätkesästä. Sitten sain palkatuksi sen virolaisen puuha-peten, joka teki kyllä hurjasti töitä aina silloin kun oli paikalla ja jolle sitten jouduin antamaan potkut kun vissiin jäi ryyppy päälle. Talon katto ja vähän sisätöitä kuitenkin tuli valmiiksi.



Palkkasin heti saman tien uuden rakennusmiehen, joka kävi paikkaamassa pahimmat kesken jääneet hommat ja jatkoi sitten tuon ulkorakennuksen katon kanssa. Minulla ilmeisesti on ollut tavallista huonompi tuuri näiden rakentajien kanssa. Nythän on niin, että tämä tyyppi on tuhrannut kolme viikkoa sen yhden katonpuolikkaan kanssa. Kattoon on pitänyt uusia kattoparruja ja laittaa raakapontti päälle. Ensin tietysti revittiin vanha kattohuopa pois. Niin - tyyppi on tuhertanut kolme viikkoa sellaisessa hommassa, joka periaatteessa olisi pitänyt valmistua viikossa.


Kattoparruja on uusittu ja räystäslautoja, aika paljon on jouduttu metsän puoleiselle sivulle uutta tekemään, isot kuuset kun olivat kasvattaneet oksansa kattoa pitkin, ja huopa oli mennyt rikki. Lahovaurioita oli melkoisesti.



Tänään sitten meni meikäläisellä hermot. Aamulla töihin lähtiessäni, annoin ohjeet, että purkaa katolta telineet, jotka sinne tehtiin muuraria varten. Siellä oli myös savupiipun reunuksen valumuotit vielä paikoillaan. Muurari teki ihan korkeimman omakätisesti ne muotit, kun epäiltiin, että rakennusmieheltä menee vähintään viikko niiden nysväämisessä. (Oli muuten muurarikin sitä mieltä, että ei hommat oikein suju. Kas kun yksinkertaisen tason ja kaiteiden tekeminen katolle vei neljä päivää, totesi sitten, että ehkä hän tekee ne ihan sitten vaan itse,ne valumuotit, niin tulee valmista.) Siis aamulla ohje oli: telineet pois ja loppulaudoitus valmiiksi (pari neliötä puuttui katon reunasta). Tarkoitus oli, että näytän miten kattohuopa kiinnitetään, kunhan tuo laudoitus on valmis. Tämä tyyppi kun kattohuopaa ei ole aikaisemmin laittanut. Kun tulin töistä, telineet olivat katolla vieläkin, eikä se parin neliön laudoituskaan valmis ollut  siis mitä häh? Seitsemässä tunnissa ei ollut edes paria neliötä ponttilautaa saatu nakuteltua kattoon…

Siinä sitten yritin herralle kertoa, että olisi tuo ennen lumen tuloa saatava valmiiksi, mutta piru vie kun ei tuo suunvuoroa antanut. Aina kun yritin lausetta aloittaa, alkoi puhua päälle. No siinähän sitten jo meikäläiseen piru iski, ja täytyy tunnustaa, että tuli vähän karjahdeltua. Sainpas sitten sen suunvuoron, kun karjaisin, että niin kuin tässä jo viisitoista kertaa olen yrittänyt lausetta aloittaa, tuota loppua laudoitusta ei uusita. Siinäpä alkoi sitten valitus siitä, että työssä pitäisi olla pari kolme työmiestä, niin kyllä siitä valmista sitten tulisi. No huhhuh, sehän tässä on ollut ongelmana, ettei niitä työmiehinä niin vaan ole ollut saatavilla.

Oli tuo tuhrannut loput laudatkin niin, että ei niistä enää kattoon laitettaviksi ollut. Kiehuin kiukusta, pakkohan tuo on vedenpitäväksi ennen lumen tuloa saada, tuo ulkorakennuskin. Lähdinpä siitä sitten sanaa sanomatta ajelemaan paikalliseen puutavaraliikkeeseen. Tarkoituksenani oli ostaa sitä perhanan ponttilautaa, että nyt edes toinen puoli katosta valmistuisi sen pohjan osalta.



Puutavaraliikkeellä sitten löin palan ponttia myyjäpersoonan käteen ja sanoin että tommosta pitäs saada, ja apuja tarvitsisin menekin laskemisessa, kun tiedän vain kuinka monta lautakertaa tarvitaan. Tuli siinä sitten vähän avauduttua, eli kerroin koko episodin kaverille, joka päätään pyöritellen totesi vaan, että aika hurjalta kuulostaa. Kysäisin sitten siinä vielä ohimennen, sattuisiko tietämään ketään rakennusmiestä, kun nyt olisi sellaiselle tarve. Heh, tyyppi sattuikin olemaan liikkeen omistajan poika. Sanoi, että on heilläkin rakennusliike tässä toiminnassa ja kyllä luulisi timpureita löytyvän.

Lopputulema: Liikkeen omistaja oli puolen tunnin kuluessa tontilla katsastamassa työmaata ja sopimuskin tuli tehtyä saman tien. Huomenna aamusta on sitten kaksi timpuria täällä töissä. Ja mitäpä sitten totesi rakennusalan ammattilainen kattourakan kestosta… ”No tuohon nyt ei montaa päivää mene”, ja pyöritteli vielä silmiään sen oloisena, että valohoitoa tuolle on viikkokaudet annettu.

Oletettavasti tuossa on sitten katto valmiina jo ihan tällä viikolla, ellei ihmeitä satu. Niin, ja tuo aikaisemmin palkkaamani rakennusmies jo kyseli sitten että saako hän enää tullakaan. Totesin, että tulkoon tekemään rakennuksen nurkkalaudoitukset ja toimikoon vänkärinä niille oikeille kirvesmiehille. Ja sen jälkeen laitetaankin pennit jonoon eli maksellaan lopputili.

Mitä tästä opin, no ainakin sen, että jos joku rakennusalan tyyppi on työtön, se on työtön ihan syystä. Tämä tyyppi  varmaan ihan sen takia, että mitään valmista ei oikein synny.

2 kommenttia:

  1. Oi voi! Toivottavasti katto nyt valmistuu. Sinulla on ollut tosi huono onni matkassa.

    VastaaPoista
  2. Tänään alkoi jo näkyä valoa tunnelin päässä. Jos kaikki menee hyvin se taitaa sittenkin valmistua tämän vuoden puolella =)

    VastaaPoista