Reissussa - kuuden pysähdyksen taktiikalla

Tulipahan käytyä.

Matkustelin kolmisen viikkoa sitten Pääkaupunkiseudulle koirien kera. Kissat menivät jo edeltä ukkokullan kanssa, joten autossa oli tilaa vaikka muille jakaa. Kummasti kahden isohkon kissankuljetuslaatikon puuttuminen matkatavaroista lisää autossa matkustusmukavuutta. Meillä kun täytyy olla molemmille kissavesseleille oma boxi - eivät suostu sovussa olemaan, jos yhteen joutuvat ahtautumaan.

Sitä sitten tehtiin matkaa koirien kanssa perjantaina etelään, kelit olivat mitä olivat, vettä tihuutteli ja tiet olivat märät. Meikäläisen kunto ei taaskaan antanut periksi ajaa pitempään kuin vajaat 50 kilometriä, ennen kuin oli pakko pysähtyä jaloittelemaan. Ei siinä kipulääkkeetkään auttaneet ja kolmiolääkkeitä ei uskalla ottaa, kun auton rattiin menee.  Eli tuon vajaan 400 kilometrin matkalla pysähdyttiin 6 kertaa.

Matka oli pakko tehdä, kun oli aika lauantaina paikallisessa sairaalassa magneettikuvaukseen. Kuvauksen jälkeen venttailtiin reilu viikko ja sitten oli tapaaminen samassa sairaalassa ortopedin kanssa. Tyly tuomio. Leikkaus tulee satavarmasti. On meinaan sen verran huonossa kunnossa tuo käsi, että jos nyt ei leikata - se ennen pitkää menee siihen kuntoon, että sitä ei sitten käytetä enää ollenkaan. Että semmoista.

Paluumatka tänne nelosvyöhykkeelle sitten tehtiin ihan samalla taktiikalla kuin menomatkakin: Siis kuuden pysähdyksen taktiikalla, pitkään ja hartaasti ja helvetillisessä kelissä, niin ja ilman kissoja. Kissat sitten tulevat seuraavassa kuormassa jouluksi. Kahdesti ajoin harhaankin. Ensimmäisen kerran Heinolan jälkeen, piti kääntyä ja meikä posotteli suoraan sillä seurauksella, että matka sitten tehtiin Mikkelin kautta. Toisen kerran ajaa posottelin risteyksestä ohi vähän pohjoisempana. Perhana - sitä sitten ajettiin pikkukaupungin läpi parhaaseen ruuhka-aikaan. Aikaahan siinä kului hukkaan niin vaan helkutisti ja kaikista matkalla tehdyistä töppäilyistä johtuen sitten perille päästiin vasta pimeän aikaan.

Nyt luultavasti tulee sitten blogiinkin kirjoiteltua, täällä maaseudulla ollessa riittää juttuja tänne blogiinkin - jos ei muusta niin noista villeistä vipeltäjistä, joita tuolla pihamaalla pörrää melkoinen määrä aina näin talvisaikaan.