Täällä on nyt oltu maaseudun rauhassa muutama päivä. Sanomattakin lienee selvää, että koiruudet ovat olleet melko ekstaasissa kun pääsivät takaisin tänne. Eihän niiden elossa siellä Pääkaupunkiseudulla muuta eroa tähän maalaisoloon ole, kuin ulkoilutuskerrat. Niitä siellä on olosuhteiden pakosta muutama vähemmän kuin täällä maalla.
Heti nuo otukset pistivät leikiksi kun tänne päästiin. Ovat muutaman viikon ottaneetkin vähän leppoisammin, joten nyt jo oli aikakin vähän painia.
Kovasti siinä äristiin ja muristiin - nyt kun kukaan ei edes kieltänyt.
Niin on tässä joutunut niiden leikki-intoa ja painimista rajoittamaan viime viikkoina. Ovat sen verran kookkaita koiria, että käypi meikäläisen hassusti, jos talutushihnassa ollessaan alkavat painimaan, saatikka sitten vetämään.
Täällä piti tietysti myös tutkia kaikki paikat ja hajujäljet.
Tuolla takapihalla on ihan polku, oletettavasti supikoiran - sen verran pieniä polulla olevat jäljet olivat. Aika tiuhaan tahtiin se otus on tuosta ohi mennyt, kun kerran oli ihan polunkin tallonut.
Jäätä piti tietysti käydä ihmettelemässä myös. Ja joutsenet aiheuttivat jonkinasteisen saalistusvietin heräämisen molemmissa, mutta onneksi se meni ohi nopeasti, eihän paimenkoiralle tuollainen saalistuskäyttäytyminen ole soveliasta ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti