Eipä juuri talvelta näytä…

Tänne nelosvyöhykkeelle palattuani heräsin seuraavana aamuna flunssaisena. Ai hitto kun kiva - tai siis ei. Vaan ei auta valittaa, on täällä maalla sentään vähän lunta ja joulukin varmaan tuntuu vähän jouluisemmalta. Tosin on täällä vielä sellaisia syksyn merkkejä maisemissa, joita en aikaisempina vuosina sentään enää joulukuussa ole nähnyt. Joutsenet ovat pysäköineet tuohon järvelle.

On siellä sen verran sulaa vielä, että joutuvat ihan etsimällä etsimään jäälauttoja lepopaikoikseen.
Kaksi perhekuntaa siellä näyttäisi olevan, yksi pariskunta neljän poikasen kanssa ja sitten vielä kaksi aikuista.

Niin tosiaan, en ole koskaan aikaisemmin laulujoutsenia joulukuun lopulla täällä nähnyt.
Onhan täällä edelleenkin kaikenlaisia kummajaisia ja outouksia maisemissa, aamulla yritin epätoivoisesti ottaa kuvia tuossa rannantuntumassa jään reunalla touhottavasta koskikarasta.

Kamerapahus vaan ei suostunut yhteistyöhön. Tarkentelin mielestäni todella hyvin ja sitten kun painoin laukaisinta se saamarin laite tarkensi ihan itse automaattisesti päin helevettiä.

Olin mielestäni laittanut sen automatiikan pois päältä, mutta jostain syystä se vain kuitenkin tarkensi automaattisesti joka kerta. Tuossa yläpuolella oiva esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun laite ottaa ylivallan. Samperin kone kun tarkensi tuossa noihin puunoksiin. No, näkyy siellä nyt ainakin jonkinmoinen koskikaran silhuetti. Vähänkös ottaa päähän - koskikarasta minulla ei kuvia aikaisemmilta vuosilta olekaan.