lauantai 15. maaliskuuta 2014

Voihan maaliskuu

Tuntuu ihan siltä kuin elettäisiin vähintäänkin huhtikuun loppua, mikä näin maaliskuun puolessa välissä on ihan älytöntä. Lunta on tuskin nimeksi, muutama pälvi siellä ja täällä. Kasvit alkavat puskea maan pinnalle ja muuttolintujen meteli tuolla järvellä lähentelee desibeleiltään jo niitä rajoja, jolloin se alkaa ärsyttämään.

Tämä on ollut todella kummallinen talvi. Ennen kokematonta tällainen täällä nelosvyöhykkeellä, eipä ole moista ainakaan minulle tullut vastaan.  Kaiken huipuksi kuulemma etelässä saivat viime yönä aikamoisen pläjäyksen lunta niskaansa, yleensähän se tuppaa olemaan vähän toisin päin.

Kevättä pukkaa kiivaasti, järvikin tuossa on jo viimeisen  viikon aikana täyttynyt muuttomatkalla olevista linnuista.



Tuossa on koiruuksien kanssa jouduttu muutamaan otteeseen noille uhomaan, jotta tää on meidän reviiri tämä. Ovat nimittäin melkoisen päällekäyviä tänä vuonna nuo.  Onneksi ihmistä vähän näyttävät varovan, eli meikäläiselle eivät isommin uhittele, mutta koiraparat ovat vähän helisemässä niiden kanssa. Ihan pelottavalta näyttää, kun koirat menevät vähänkin lähemmäs rantaa ja puoli pataljoonaa tuollaisia isoja möhkäleitä lähtee hyökkimään kohti. Kovasti toitottavat ja uhkailevat. Ei näin röyhkeitä joutsenia täällä aiemmin ole ollut, tulevat siis todella lähelle. Toistaiseksi olen hätistänyt koirat kauemmaksi siinä vaiheessa, kun joutsenpopulaatio on edennyt lähitaisteluetäisyydelle, eli noin reilun viiden metrin päähän rannasta. 

Kevään merkkejä näkyvissä  siis: muuttolinnut ja raparperi.




Varma kevään merkki on myös se, että täällä ikkunalaudat ovat täyttyneet purkeista tasaiseen tahtiin. Taimipurkkeja alkaa olla jo vanhaan malliin, vähän liikaakin. Tänä vuonna täällä panostetaan taas vaihteeksi tomaatteihin. Niitä on tullut kylvettyä useampaa lajia ja lähes kaikki ovat jo lupaavalla taimella. Muutamat eivät ilmeisesti suvaitse itää lainkaan, mutta nähtäväksi jää miten niiden kanssa käy.

Kevään merkki vielä sekin, että täällä kahlataan nilkkoja myöten koirankarvassa. Ei nyt ihan konkreettisesti, mutta kyllä kaksi isoa koiraa ja karvanlähtö on ihan mahdotonta. Ei riitä kerran päivässä imurointi, vaikka kuinka noiden otusten irtokarvoja tuntitolkulla pois harjaisi.

Niin, ja kai se on kevään merkki sekin, että tämä blogikin kevään myötä taitaa taas heräillä. Eipä tässä sen kummempia tällä erää, kai se vaan ois painuttava pehkuihin, jotta huomenna jaksaa taas taistella koirankarvojen ja joutsenien kanssa. = )

3 kommenttia:

  1. Meillä oli piha myös jo melkein sula. Toki maa oli vielä jäässä, mutta lumet pois. Eilen satoi koko päivän ja tänään tulee näköjään lisää. Nyt näyttää ulkona enemmän maaliskuun puoliväliltä. Tämä II-vyöhykkeellä Lahden seudulla. En koskaan peittele talveksi mitään kasveja, koska tuo Salpausselkä tuossa vieressä takaa runsaat lumet tänne. Saa nähdä mitä kaikkea on tämän kummallisen talven jäljiltä paleltunut.

    VastaaPoista
  2. Täällä tuli myös vähän lunta viime yönä, mutta nyt alkuiltapäivästä se on jo onneksi sulanut pois. Enpä minäkään ole koskaan mitään peitellyt, eli sama homma täällä, pahoin pelkään että paleltuneita sitten keväämmällä löytyy.

    VastaaPoista
  3. Meille tosiaan satoi toissayönä lunta ihan kunnolla. Viime yönä oli pakkasta, joka on säilönyt lumen varsin hyvin. Nyt ollaan sitten ehkä siinä normaalissa keväässä - ainakin lumen suhteen. No, suojaapa sentään varhaisia kevääseen herääjiä.

    VastaaPoista