Aprillipääsiäinen

Tänä vuonna sitten sattui aprillipäivä pääsiäsipyhiksi, enkä ole ensimmäistäkään aprillipilaa vielä nähnyt. Eikä niitä sitten varmaan itsekään erehdy tekemään, kun olla möllöttelee vaan kotosalla.

On viimeinkin huhtikuun ensimmäinen päivä ja seinänvierustat ovat sulaneet lumesta. Kyllä se siitä kai pikkuhiljaa kesäksi muuttuu. Vielä ei isommin kevään merkkejä tuolla ole havaittavissa, mitä nyt muutama kevätauringosta innostunut otus pörrää pitkin pihaa. Tässä odottelen lisää muuttolintuja, viime vuonna tähän aikaan ruokailupaikalla pyöri jo useampikin laji. Edes mustarastaita ei vielä ole näkynyt.

Oravilla sen sijaan tuntuisi olevan kevättouhut mielessä. Tänään niitä on tuolla pomppinut pihamaalla useampi yksilö. Ensin niitä ei kuukausiin näe ainuttakaan ja sitten yhden päivän aikana monta.

Aina välillä käväisevät lintulaudalla täyttämässä tankin ja sitten taas menoksi. Aika huimaa takaa-ajoa niillä on ollut ihan koko päivän. Nämä keväiset hippaleikit ovat jokakeväinen ilmiö. Kohta varmaan taas rouva orava alkaa käydä päivittäin tuossa ruokabaarilla, niinhän se teki viime vuonnakin. Viime keväänä tuli seurattua sen massun pyöristymistä ja aikanaan se sitten toi ne poikasensakin tuohon ruokailemaan. Saas nähdä käykö näin tänä vuonnakin.

Linnunlaulua kuuluu vähän sieltä sun täältä, pääasiassa eri tiaiset tuolla kuuluisivat olevan äänessä, niin ja variksen sukuiset raakkujat myös. Tuonne niitä taas on alkanut kertyä sulapaikan viereen järvelle. Aurinko paistaa ja on tosi keväinen keli, ihan kiva näin.
Tässä pääsiäisen aikaan ei ole ehtinyt ihmeitä aikaiseksi saada, mitä nyt on tullut huushollia imuroitua kaksi - kolme kertaa päivässä. Neljä karvaista kotieläintä on mahtava irtokarvan lähde näin kevätaikaan.

Kasvirintamalle ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Paitsi, että päätin sitten kokeilla kikka kakkosta lehtisellerin suhteen. Kokeilun laitoin tuossa muutama viikko sitten vesiastiaan. Jääkaapissa sattui olemaan nuupahtaneet lehtisellerin jämät, vinkin niiden hyödyntämimseen nappasin yhdestä amerikkalaisesta blogista. Napsin selleristä uloimmat varret pois ja paiskasin loput vesikannuun. Se on ollut nyt tuolla ikkunalla vedessä ja saanut aikaiseksi juuretkin. Niin ja uutta kasvuakin on havaittavissa aika lailla. Pelkällä vedellähän se ei tietenkään kasva, mutta olen laittanut muutaman tipan merileväuutetta aina silloin tällöin veteen, sen jälkeen kun se sai tehtyä juuret itselleen. Hyvin toimii ainakin toistaiseksi.

Huono kuva, vastavaloon otettu, mutta saa tuosta nyt sen verran selvää, että näkee mistä on kysymys. Ajattelin tuota yrittää pitää hengissä niin kauan, että voin sen tuonne ulkosalle istuttaa. Näin nyt tulee turvatuksi edes pieni lehtisellerisato tänä vuonna. Täällä kun tuppaa joka vuosi kasvukausi selleriltä loppumaan kesken ja sato jäämään minimaaliseksi. Nyt ainakin jotain saa, toivottavasti.

Mieskin sitten lähti kotimaahansa pääsiäiseksi. Odottelen täällä kieli vyön alla mitä kaikkea sieltä tänä vuonna sitten tuliaisiksi tuodaan. Viimeksi vuosi sitten pyysin tuomaan violetin kyssäkaalin siemeniä, kun täältä niitä ei lähikaupoista löytynyt. No niinhän siinä kävi, että ukkokulta toi ison pussillisen lantun siemeniä. Hassu väärinkäsitys - lanttu kun on kolraap hollanniksi ja kyssäkaali taas kolrabi. Mielenkiinnolla tässä siis oottelen, mimmottisen sekaannuksen tänä vuonna saa aikaan.