Tikkana paikalla

Tuossa hetki sitten pihalta kuului vieno ”kiip piip” ääni. Ei se mikään kovaääninen otus ole mietin, eikä varmaan kovin isokaan. Olin sitten sen verran utelias, että menin kuitenkin katsomaan. Siellä se oli kukkapenkissä, iso, musta lintu.

No voihan hyvät hyssykät. Enpä ole ennen parin kolmen metrin päässä palokärjen kanssa silmäkkäin ollutkaan. On se muuten sitten julmetun iso tikka.

En ollut osannut varautua siihen, että joudun tuollaiseen lähitaisteluasetelmaan rynnätessäni pihapiiriin. Siinä oli tilanne sitten sellainen, että herra palokärki oli ihan liian lähellä. Ettäs kerrankin näin päin, kamera ei tarkentanut pitkällä putkella kunnolla, kun kohde oli turhan lähellä.

En siinä isommin sitten ensin liikkunut kun tajusin olevani melkein nokkimisetäisyydellä. Sen verran kuitenkin kameraa hivutin tähtäysasentoon, että sain kuin sainkin muutaman kuvan, ennen kuin herra Kärki hermostui. Sitä nyt tässä ihmettelen, miten kummassa se päästikin minut niin lähelle.

Siinä se ensin vaan olla nökötti ja kallisteli päätään ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan. Tuijotteli minua sen näköisenä, ettei oikein osannut päättää olinko vaarallinen vai en. Sitten se varmaan päätti, että nyt riitti, otti ja lensi tuonne pihamäntyyn. Vaan oli se mukavaa, ei sitä joka päivä tuollaista tikkalintua noin lähietäisyydeltä pääse tiirailemaan.