Jyrsijöitä ja muuttolintuja

Kevätaika on sitten alkanut, toissapäivänä bongasin ensimmäisen joutsenparin järvellä. Oliko kyseessä täällä lähistöllä talvehtinut pari vai jo etelänreissulta palannut pariskunta, sitä ei voi tietää. Ensimmäiset on nyt kuitenkin nähty tälle vuodelle.

Näistä talvehtivista lajeista ei täällä muutamaan päivään taaskaan ole mitään kerrottavaa, kas niitä kun ei ole isommin tuossa ruokintapaikalla näkynyt. Viime vuonna kului kolme isoa säkillistä auringonkukansiemeniä, tänä vuonna ei ole tarjoiltu puolta säkillistäkään. Näin se näköjään vaihtelee tuo eläinpopulaatio tässä tontilla. Viime talvena tuossa oli mahdoton määrä keltasirkkuja ihan joka päivä. Tänä vuonna tuossa vierailee yksi.

Tuossa heräiltyäni, taas kerran ennen aamukuutta istuskelin aamukaffella ja katselin auringonnousua, bongasin yhden yksilön tontin jyrsijäpopulaatiosta. Kamerassa säädöt tietysti päin hemmettiä ja nyt kun ei ole enää kovin kylmäkään, pikkuvesseli osottautui vallan haastavaksi kuvattavaksi. On se vaan vikkelä veijari, onneksi sentään jossain vaiheessa aina pysähtyy miettimään. Saa siinä kameran kanssa olla melkoisen tarkkana, että edes jonkinlaisen kuvan saa.

Olen siis seuraillut enimmäkseen takapihan jyrsijäpopulaation touhuja. Näyttäisi siltä, että tuolla on muutama eri laji edustettuna, varmuudella ainakin kaksi, mahdollisesti kolme. Lähinnä eroavat toisistaan värin, korvien koon ja hännän pituuden suhteen. Nyt kun vielä noista erinäköistä saisi yhteispotretin, niin voisi verrata ja päätellä kuka kuuluu mihinkin heimoon. = )

Taimikasvatus on melko hyvällä mallilla, harmi vaan, että tilaa täällä on liian vähän. Täytyy varmaan alkaa lämmittää tuolla toisessa rakennuksessakin ja laittaa osa taimista sinne kasvamaan. Tomaatit ovat jo sen kokoisia, että ne pitäisi koulia. Paprikat vasta aloittelevat kasvuaan, ensimmäiset sirkkalehdet on nyt saatu mullan päälle.

Lueskelin puutarha.netin artikkeleja tuossa aikaisemmin. Ihan huvitti, kun kertoivat itse kasvatettujen vihannesten olevan uusi trendi juuri nyt. Kiva ajatella olleensa asioissa edellä, olenhan täällä enemmän keskittynyt tuohon hyötykasvipuoleen jo useamman vuoden ajan. Kukkia en isommin ole kasvatellut, ehkä nyt tänä vuonna olisi jo niidenkin aika. Toivottavasti ensi kesän remontti ei häiritse puutarhailua, viime kesänähän puutarhanhoitelu jäi melko vähäiseksi sateiden ja rempan takia. Kasvihuonekin oli pressun alla ja rakennustelineiden takana monta viikkoa.

Puukiipijä

Näin talvilomalla on ollut aikaa seurata hieman enemmän pihapiirin tapahtumia. Tuossa on nyt tullut istuskeltua ylipitkiä sukkia kutomassa ikkunan luona. Siinä sitten aina välillä tulee tuijoteltua ruokintapaikan tapahtumia. Toisen puoleen reiteen ulottuvan sukan sain tehtyä kahdessa päivässä. Tätä toista nyt varmaan sitten väkerrän vähän pitempään. Pää on kuin emmental juusto, en sitten laittanut kavennuksia ylös mihinkään. Enpä niitä kavennuskerroksia enää muista eli laskuhommiksi meni, ja se kestää…

Takapihan ruokintapaikalla on eilen ja tänään käynyt melkoinen kuhina. Sää on ollut kohtalainen, lunta tupruttelee jonkin verran aina silloin tällöin, mutta onneksi tuo aurinkokin näyttäytyy aina jossain välissä. Tietysti kuvia en ole onnistunut auringonpaisteella ottamaan, lumisateella kuvista tulee vähän suttuisia. Harmi, mutta minkäs teet, jos kuvattavaa ei vaan ole, silloin kun tuo aurinko paistaa.

Tämän talven vieraileva tähtönen, puukiipijä on nyt oppinut käymään lintulaudalla muiden vierailijoiden tapaan. Aikaisemminhan se vain söi maahan pudonneita rippeitä.

Uudemmalla lintulaudalla se jostain syystä ei viihdy kovin pitkään.

Vanhemmalla se viihtyy paremmin, tutkii paikkoja, välillä piipahtaa laudan uumenissa ja välillä syödä mussuttaa siemeniä.

Aika pieni tämä vesseli on, mutta on sillä mahdottoman isot varpaat ja nokka suhteessa muuhun kroppaan. 

Aika julman näköinenkin se on, en ennen ole huomannutkaan.

Sillä on nuo mustat silmänympärykset, jotka tosiaan tekevät siitä melkoisen ilkimyksen näköisen.

Hauska vesseli seurattavaksi, ei siinä mitään. Wikipedia tiesi kertoa näiden käyvän syömässä talvisin ruokintapaikoilla rasvaa. No joo - tämä yksilö kyllä pistelee pelkkiä siemeniä, ehkä se jossain vaiheessa älyää nuo talipallotkin syömäkelpoisiksi.

Taimikasvattamo täällä on täydessä vauhdissa. Lähes kaikki tomaatit, joita kylvin, ovat itäneet. Jopa ne neljä vuotta vanhat päärynätomaatin siemenet, joiden luulin jo olevan aivan liian iäkkäitä lähteäkseen kasvamaan. Tässä vielä odottelen noita hitaampia lajeja, minkäänlaista elonmerkkiä ei noissa ruukuissa vielä näy. Ilmeisesti täällä on himpun verran liian viileää esimerkiksi munakoison itämiseen. Täytyykin tänään paiskata potit tuonne uunin päälle, siellä pitäisi lämpötilan olla sopivampi.

Hiirulaisia

Sain kuin sainkin vähän parempia kuvia lintujen ruokintapaikalla vierailevasta metsähiirestä. Olettaisin sen olevan metsähiiri, vaikka näin pakkasilla se ei isoja korviaan näytäkään, vaan pitää ne tiiviisti turkkiaan vasten lämpimässä. 

Tutkailin tuossa netistä kotihiiren ja metsähiiren eroja ja tulin siihen tulokseen, että tässä nyt melko varmasti sitten on kyseessä tuo metsissä viihtyvä jyrsijäotus.

Ei suuremmin innosta ajatus hiirilaumasta pihapiirissä. Mutta on tuo otus kyllä niiin mahdottoman söpö..

Pikkuinenkin se on, ja näyttäisi palelevan näin pakkasilla vallan mahdottomasti.

Eilen noita otuksia tuosta bongasin kaksi kappaletta. Ensin erehdyin luulemaan, että kyseessä olisi peltomyyräpariskunta. Otusten hännät kun näyttivät puolta lyhyemmiltä kuin ovatkaan.

Tarkemmin tiirailtuani, huomasin, että nämä reppanat kiertävät häntänsä rullalle. Ihan ymmärrettävää, melko karvaton siimahäntä varmaan paleltuu helposti.

Tietysti onhan mahdollista että määritän tuon lajin täysin pieleen, mutta ruskeanpunertava väri, isot silmät ja korvat ja valkoinen massu ja leuanalus kyllä vahvasti viittaavat metsähiireen. Eikös ne kotihiiret enimmäkseen ole harmaampia…?

Tässä pitää nyt pakata itsensä autoon ja huristaa lähimpään isoon kylään. Pitää ostaa kauko-ohjattava sitruunapanta. Meinaan ei tuo näytä tokenevan tuo meidän Rocky-poika, lähtee alvariinsa naapurin koiraa moikkaamaan. Liekö kevättä rinnassa vai mitä, kun ei herra tottele alkuunkaan, jolkottelee vaan omia aikojaan naapuriin, vaikka kuinka perään huutelisi. Eli nyt sille sitten tulee loppu - kunhan sen sitruunapannan haen. Tosi kallis laitehan se on, mutta ajattelin, että parempi investoida nyt siihen ennen kuin tulee mitään vahinkoja. Tuossa nimittäin reilun puolen kilometrin päässä on aika iso tie, joten parempi katsoa kuin katua.

Talvilomalla

Olen tähän asti, ihan koko ikäni Pääkaupunkiseudulla asustelleena tottunut viettämään talvilomaa viikolla 8. Nyt täällä periferiassa koulujen talvilomat ovatkin viikolla 10. Eipä tuo isommin haittaa, mutta miten ollakaan sattui nyt sitten niin ikävästi, että kelit muuttuivat ärtsyn kylmiksi hiihtoloman kunniaksi. Eilen oli aamulla pakkasta reippaasti yli -20. Tänä aamuna seitsemän maissa mittarin lukema oli - 25. Ei kiva. Ollaan sentään jo maaliskuussa. Innolla odotin kohtuullisen leppoisia alkukevään kelejä hiihtolomaksi. No, kaikkea ei voi saada. Onneksi sentään aurinko paistaa.

Ensimmäiset siemenkylvöksetkin ovat jo itäneet. Jee! Mitäs uutta sitten tänä vuonna kylvöksistä opittiin… No, ainakin, että tuntemattomammista lajeista pitäisi muistaa laittaa taimilappuun lajikenimen lisäksi myös se mistä lajista on kyse. Nyt tuolla on kaksi taimipottia täynnä pikkutaimia ja minulla ei sitten ole hajuakaan onko kyseessä tomaatti, munakoiso vai paprika. No selvinnee sitten viimeistään mitä ovat, kun ensimmäiset aidot lehdet tulevat näkyviin.

Vielä pitäisi tällä viikolla yrittää ehtiä laittaa lisää siemeniä multaan. Ainakin lehtisellerit. Lehtiselleri kun on niin mahdottoman hidaskasvuinen kasvi, että ei ehdi millään Suomen suvessa täysikokoiseksi ellei taimikasvatusta aloita ajoissa. Sanovat, että sen kasvu kestää reilut viisi kuukautta. Viime kesän lehtisellerisato jäi kovin kitukasvuiseksi, oli kyllä huono kesäkin, mutta osasyynä oli se, että kylvin ne aivan liian myöhään.

Tänään olen viihdyttänyt itseäni kutomalla ylipitkää sukkaa. Olen nyt parina päivänä myös istuskellut pitkästä aikaa tuossa keittiön ikkunan ääressä seurailemassa takapihan tapahtumia. Mitään uutta ja ihmeellistä ei tuolla ole näkynyt, mitä nyt eilen aamulla saukkopariskunta mennä jolkotti tuolla vastarannan puolella tuonne joen suulle. Sulapaikkaan näytti olevan kiirus. Tuo järventapainen oli jo puoliksi sula viime viikolla, vaan eipä ole enää. Muuttui tuo ilma sen verran kipakaksi, jotta vetäisi koko sulan alueen uudelleen jäähän. Jännän efektin se pikainen jäätyminen tuohon on saanut aikaiseksi. Hassuja jääpalleroita koko uudelleen jäätynyt kohta täynnä.

Lintuja ei ihmeemmin ruokintapaikalla tänä talvena ole näkynyt. Tänään baarin tarjoilua on käynyt ihmettelemässä melkoinen määrä eri lajeja verrattuna siihen mitä aikaisemmin olen tämän talven aikana tuossa bongannut. Urpiaisparvi ruokaili sulassa sovussa sini-, tali ja hömötiasten kassa. Pari punatulkkuakin piipahti ja tietysti tämän talven stara - puukiipijä. Se on muuten nyt sitten oppinut jo käymään ihan lintulaudallakin. Bongasin sen sieltä tässä yhtenä aamuna. On sen verran pieni vesseli kyseessä, että mahtuu ihan sinne laudan sisään siitä aukosta, mistä siemenet valuvat ulos.

Sitä rotanpahalaista ei ole näkynyt aikoihin. En ehtinyt sitten myrkkyjä ja loukkuja tuonne ulos viedä. Rouva rotta hävisi kuvioista. Lopetin pariksi viikoksi lintujen ruokinta-automaattien täyttämisen. Kai se sitten otti hatkat, kun ei enää ollutkaan helppoa sapuskaa saatavilla.

Nyt sitten rouva rotan jättämään aukkoon ruokintaketjussa on tulla tupsahtanut hiiripariskunta.

Ovat kaivaneet käytävän lumeen, ihan tuon lintulaudan juurelle asti.

Tuossa takapihalle tuijotellessani, huomasin pienen nenänpään pilkistävän lumesta. Pianhan sieltä sitten tuli koko otus näkyviin. Jonkin aikaa sitä siinä seurasin ja sitten se otti ja hävisi tunneliinsa.
Kipaisin siinä noutamassa kameran, kun tuossa oli jos jonkinlaista lintuakin paikalla. Hetki siinä meni odotellessa, mutta sitten se tulla tupsahti taas tuohon hangelle. Kuvittelin, että siinä olisi yksi yksinäinen hiiri, mutta eipäs. Kaksi niitä on.

En noista jyrsijöistä isommin piittaa, joten saisivat nuokin muuttaa muualle.
Ensin luulin niitä peltomyyriksi. Vähän aikaan niitä seurattuani huomasin, että hiiriähän ne ovat pahukset, pitävät pitkän häntänsä rullalla ryökäleet - nyt kun on sen verran kylmä.