Puukiipijä

Pikkulinnut ovat palanneet! Ilmeisesti petolintuvaara on ohi, koska ruokintapaikalla käy taas melkoinen kuhina. Enimmäkseen siellä nyt vierailee tiaisia. Eilen siihen pyrähti seitsemän koiraspunatulkun parvi ja muutama harakkakin aina jaksaa apajille yrittää.

Uusi vieraileva tähtönen on puukiipijä. En ole eläessäni kuullut, että puukiipijätkin kävisivät lintulaudoilla, mutta näin se vaan näyttää olevan. Tosin tämä kaveri tyytyy syömään muiden maahan pudottelemia siemeniä eli ei varsinaisesti tuonne laudalle edes yritä. Mutta ihan joka päivä se tuossa pyörähtää. On muuten vikkelä otus sekin. Ja vikkelyydestä tietysti seuraa se, että valokuvien saaminen siitä on melko haasteellista.

Tänään sitä yritin kuvata, kun se poukkoili tuossa hangella, mutta aina se huomasi minut ja lennähti lähimpään puuhun. No, sain siitä yhden kohtuullisen kuvan kuitenkin.

Tuo koivu, mihin se pakeni, on ihan tuossa lintulaudan vieressä, eli suojaa löytyy muillekin vierailijoille tarvittaessa.

On muuten tälläkin kaverilla mahdottoman hyvä tuo suojaväri ja älyttömän isot varpaat, nokasta puhumattakaan. Vaan eipä se nokka tuossa kuvassa näy, varpaat kyllä. Täällä taitaa mennä taas kyttäämiseksi, onhan tuostakin kunnon kuvia saatava.  Toivottavasti tämä on kuitenkin helpompi tapaus kuin se viimetalvinen närhi. = )

Rottaa ei ole näkynyt moneen päivään. Sen tallaama polku tuonne lintulaudalle on jo peittynyt lumeen. Tuosta päättelen, että se on joko jatkanut matkaansa tai sitten joutunut /päässyt rottien taivaaseen. Eipähän tuota ikävä tule, ei todellakaan. Taitaa muuten olla ainoa eläinlaji, jota en tänne tervetulleeksi toivota. Hiiret ja myyrätkin vielä menettelevät, niiden kannan pitää tuo tontilla asuva kärppä ihan kohtuullisen pienenä. Ja jos täällä ei jyrsijöitä  yhtään olisi, ei täällä noita kärppiä ja lumikoitakaan sitten näkyisi, mikä olisi tosiaan sääli, niitä kun on niin kiva seurailla. Vaan rotat saavat puolestani pysyä poissa.

Maisema on melkoisen väritön, onneksi lunta ei sentään ole metritolkulla. Tänään iltapäivästä sentään näkyi vähän väriä.

Tosin se väri viipyi tuolla taivaalla vain hetken, mutta on se kiva edes jossain vaiheessa vähän aurinkoakin nähdä.

Muuten täällä ei oikeastaan mitään uutta olekaan, paitsi että taas alkaa olla käsillä se aika vuodesta, kun pitäisi siemenvarastot järjestää ja alkaa miettiä, mihin ihmeeseen sen taimikasvattamon tänä vuonna laittaisi. Taas kerran olen vakaasti päättänyt, etten sitten osta yhtään ainoata siemenpussukkaa, vanhojakin kun tuolla vielä on pilvin pimein. Saas nähdä miten käy, tuolla kun paikallisessa agrimarketissa ovat jo siementelineet tyrkyllä. Toissapäivänä koiranruokaa hakiessani melkein sorruin ostamaan, mutta onneksi oli valikoima sen verran huono, ettei sitten mitään tullut otettua.