Ainakin tässä blogissa… Tässä on ollut bloginpäivityksessä pienoinen, melkein kuukauden tauko. Kyllähän sitä kaikenlaista jutunjuurta olisi, mutta jotenkin tuo aika vaan tuppaa kulumaan kaikessa muussa. Se on sellaista tämä työssäkäyvän arki näköjään, iltapäivällä kun kotio tulee, ei sitä sitten paljon mitään ennen pimeän tuloa ehdi tekemään. Ja kun tuo pimeä pamahtaa päälle, sitä vaan istuu sohvan nurkkaan ihmettelemään. Kaamosmasennustako… mene ja tiedä, sitä vaan on niin puhki, poikki ja melekeen pinossa työpäivän jälkeen, ettei paljon huvita tehdä mitään ylimääräistä. Toista oli silloin kun tämän bloginpidon aloitin, silloinhan pidin pari vuotta sapattivapaata ja kyllä sitä vapaata aikaa sitten olikin. Blogikin päivittyi ihan eri tahtiin kuin nykyisin.
Tässä kuluneen kuukauden aikana on pikkuhiljaa saatu paikat talvikuntoon. Onneksi sentään ei ole vielä tullut lunta. Aitaakin on rakennettu 25 metriä lisää tuohon pihatien viereen. Aitaa lisäämällä saatiin portti tuohon lähemmäksi, mikä onkin tosi hieno juttu. Porttinahan tuolla on vain pätkä verkkoaitaa, joka pingotetaan tien yli, eli aikamoista säätämistä se on tähän asti ollut tuolla tiellä, varsinkin pimeässä. Nyt sitten saa portin aukaistua ja suljettua pihavalon piirissä. Toisellekin puolelle pihaa on tehty uutta aitaa talven ajaksi niistä aitaelementeistä, joita naputtelin tuossa syksyn mittaan. Sinne olisi jossain vaiheessa tarkoitus sitten laittaa kunnon verkkoaita myös. Toistaiseksi tyydytään näihin virityksiin, eivätpä pääse koiruudet pihapiiristä mihinkään enää. Helpottaa muuten elämää huomattavasti, ei tarvitse pilkkopimeällä enää pelätä, jotta koirat karkaisivat kylille.
Harmittaa, kun ei edes valokuvia saa otettua. On meinaan sen verran hämärää jo, kun arkipäivinä kotiin asti pääsen, että on ihan turha edes kuvitella mitään tuolla ulkosalla kuvaavansa. Taidanpa yrittää ottaa aidoista kuvia viikonloppuna, ellei mitään ihmeitä satu. Saahan ne kuvat liitettyä tähän juttuun sitten myöhemminkin.
Jaa-a taidanpa taas vetäytyä tuonne sohvannurkkaan filtin alle, odottamaan sitä kevättä - ja kesää tietysti myös.
Samanlaista saamattomuutta ja sohvan nurkkaan lysähtämistä taitaa olla liikkeellä. Tosin yritän kovasti taistella vastaan ja keksiä kaikenlaisia verukkeita välttää kaamosmasennus. Kyllä se taas ohi menee. Ihan kohta on joulu ja sitten taas melkein kevät ja kesä.
VastaaPoistaOnneksi se nyt jo on ohi, se pimein aika, kummasti se vaan vetää aina veteläksi, kun ei ole valoa. Mutta kevättä kohti mennään ja ihan kohta tosiaan on jo kesä = )
VastaaPoista