Kuulumisia

Keli on muuttunut viime viikkoina varsin syksyiseksi. Puissa alkaa olla jo keltaisia lehtiä ja sataa tihuuttaa lähes joka päivä. No, viime maanantaina minulla alkoi työt, eli ei haittaa pätkääkään, vaikka sataa enemmän kuin paistaa. Tässä ei enää isommin puutarhahommeleita tehdä, mutta aina kun sattuu vähän pitempi poutajakso, niin että maa ehtii vähän kuivahtaa, olen pyrkinyt tuota kasvimaata raivaamaan. Siellä kyllä alkaa olla pelto jo taas kerran riisipeltomaisessa kunnossa, sen verran sitä vettä on tullut.

Satoa kasvimaalta tulee tasaiseen tahtiin, harmi vaan, että lähes kaiken mitä pellolta olen saanut, olen joutunut lahjoittamaan pois. Toinen vaihtoehto olisi kantaa kaikki suoraan kompostiin. Papuja sentään on onnistuttu saamaan pakkaseen jonkin verran, niitäkin kun tuolta tänä kesänä tulee melkoisen paljon. Sadasta papukasvista tulee satoa ämpärikaupalla. Salkopapu on innostunut kukkimaan uudestaan eli niitäkin pääsee taas kohta keräilemään...

Tänä vuonna kasvatin maissit, pavut ja kurpitsat vanhaan intiaanityyliin. Ja taas kerran voi vain todeta, että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. = )

Näitä saa vielä hetken odottaa, toivottavasti ovat korjuukelpoisia vasta kun tässä huushollissa on keittiö.

Kaikenkaikkiaan kasvimaalle kuuluu ihan hyvää, jos ei oteta huomioon sitä, että sato sieltä menee parempiin suihin. 

Ja rempparintamallekin kuuluu … huonoa.

Olen tässä viime vikkojen aikana tullut siihen tulokseen, että inhoan remontteja. Ainakin sellaisia, joissa revitään lattia auki tai poistetaan veski. Viime vuonna täällä kärvisteltiin viikkotolkulla ilman eteisen lattiaa ja toimivaa vessaa, tänä vuonna sitten oleillaan ilman keittiötä ja lattioita. Okei, on ihan totta, että ilmankin pärjää - niin ne on ihmiset pärjänneet ennenkin, mutta on se vaan hankalaa.

On tämä nyt tällaista ainaista valitusta, mutta kas kummaa, taas vinksahti niin lupaavasti alkanut remppa sinne ”ei-voi-olla-totta” -puolelle. Historia vissiin taas toistaa itseään. Toivottavasti kuitenkin tänä vuonna ei ihan samanlaisia söhellyksiä tule kuin viimeksi. Pahalta tosin näyttää.

Poika tuli viime tiistaina koiravahdiksi muutamaksi päiväksi, itse kun en täällä voi päiväsaikaan paikalla olla ja noita koiria ei voi jättää remppamiesten seuraksi ilman valvontaa. Ei, vaikka työmiehet siihen suostuisivatkin, on se kuitenkin työturvallisuusriski - meinaan kun täällä ei edes ole kaikkia väliovia.

Keskiviikkoaamuna tänne tuli sen saneerausliikkeen porukkaa taas kerran tarkistamaan tilanteen. Olin itsekin siinä aamutuimaan paikalla, kun onneksi sain pari ensimmäistä tuntia vapaaksi.

Tästä se oli lähtenyt. Leviämään ja laajenemaan se lattioiden purkaminen. Ensin olivat ottaneet tuosta komeron lattiasta vain osan pois, mutta sittemmin se on purettu kokonaan.

Tällä kertaa keskiviikkoaamuna tänne tuli lomalta palannut työnjohtaja, joka täällä ei aiemmin ollut käynytkään ja joku mittausmies myös. Nämä sitten totesivat heti, että onhan se nyt ihan selvää, että se vesi on valunut tuosta komeroon ja myös eteiseen. Edellinen mittailija, oli sitä mieltä, että kun eristetila on kuiva, ei siellä ole mitään moitittavaa. Jotta semmosta.

Nämä uudet herrat kylmän viileesti tekivät komeron lattiaan reiän, ja kappas kummaa. Tulos: vesimärkä. Sitten mittasivat eteisestä samoista jo edellisen mittaajan tekemistä paikoista uudelleen. Tulos: vesimärkä. Tässä vaiheessa aloin jo ihmetelllä, miten helevetissä se edellinen mittaaja on saanut tulokseksi kuivaa koko ajan. Ei tuo väärin mittailu muuten haittaisi, mutta kuivatus nyt sitten kestää tuplasti sen ajan, minkä olisi kestänyt, jos heti olisi aloitettu kuivaamaan riittävän laajalta alueelta.

Torstaiaamuna sitten lähti loputkin lattiat ja eristeet.

Uusi, vain vuoden vanha lautalattia purettiin kokonaan ja sitten imettiin viime kesänä laitetut eristeet pois. Täällä eletään ilman lattioita. Ei kiva.