Tänä vuonna on kuitenkin edistystä tapahtunut verrattuna muutamaan edelliseen vuoteen. On puutarha. Laatikoissa. Siitä se taas alkaa, jos hyvin käy. Olen onnistuneesti saanut sipuleita ja papuja kasvamaan. Valikoimasta löytyy myös pari kurpitsaa ja kesäkurpitsaa. Perunapussissa itäneet kuusi perunaa nakkasin laatikkoon myös, ajatuksella – kasvakoot jos ovat kasvaakseen. Kyllä muuten kasvavat. Saa niistä kilon tai pari, ihan kiva.
”Pientilallisen” elämä on ollut melkoista ylä- ja alamäkeä viimeiset pari vuotta. Jos ei itse ole ollut lähes liikuntakyvytön, ovat lemmikit sairastuneet. Ronja, 9 vuotias saksanpaimenkoiranarttuni, jouduttiin nyt loppukeväästä /alkukesästä leikkaamaan kuukauden sisällä kaksi kertaa. Ensin sille tuli kasvain kaulaan, jonka paikallinen kunnaneläinlääkäri ronkkimalla sai sellaiseen kuntoon, että piti viedä isoon kylään oikealle lääkärille. Paikallinen ell jopa pattia katsoen päältäpäin osasi kertoa, että kyllä se varmaan pahanlaatuinen kasvain ja puheet kulkivat siihen suuntaan, että koira olisi lopetettava.
Ihan en purematta moista diagnoosia niellyt ja kun patti ronkkimisen jälkeen kasvoi kolminkertaiseksi punaiseksi mössöksi vein koiran sitten toiselle. Ja kappas, siellä sitten toimittiin kuten kuuluukin, otettiin ohutneulanäyte ja katsottiin onko solumuutoksia. Koira antibiooteille ja kipulääkkeille ja ensimmäinen mahdollinen leikkausaika annettiin.
Leikkaus sujui kommelluksitta ja komplikaatiotakaan ei ollut – vaikka tämä paikallinen ell ilmoitti, että tuskin edes pystyy leikkaamaan, kun on niin pahassa paikassa. Aikanaan sitten patologin lausunto varmisti, että kyseessä ei ollut pahanlaatuinen kasvain, eli ei mitään pelkoa etäpesäkkeistä. Lysti tuli maksamaan melkein 600, mutta mitäpä siitä, pääasia että koira on kunnossa.
Meni reilu kuukausi ja tyttö kehitti itselleen kohtutulehduksen. Koira, jota ei ole joutunut lääkärissä käyttämään muuten kuin rokotuksilla ja tapaturman takia, siis aloitti sairastamisen aivan tosissaan. Kohtu leikattiin pois. Iso leikkaus ja kalliskin, puolitoista tonnia + kaikki muut kulut. Mutta nyt on koira kunnossa ja sehän tosiaan on pääasia.
Muuta mainittavaa tässä lienee se, että kahdeksan vuoden kinaamisen jälkeen viimeinkin sain oikeutta, tosin jouduin kaupungista tekemään rikosilmoituksen. Kun keskusteluyhteyttä ei saanut, pakkohan se oli. Aikamoista touhua, taidan kirjoittaa siitä ihan oman juttunsa, koska olen asiasta jo täällä blogissakin useaan kertaan muutama vuosi sitten kirjoittanut.
Ohdakeperhosia on oleillut hoodeilla mahtava määrä, niitä olen nyt kuvannut muutaman päivän. Reissussa rähjääntyneitä ja värivikaisiakin. Pitkän matkan ovat tehneet ennen kuin tänne pohjoiseen ovat päätyneet.
Eipä tässä sen kummempia, joskohan sitä nyt saisi tänne kirjoitettua useammin kuin kerran vuodessa. Täytyy toivoa, että täällä vielä jokunen lukijakin on.
