sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Pakkasasteita ja vesilintuhavaintoja

Tänään aamulla kuudelta lämpötila oli +4 astetta. Vaan on tuo käynyt reippaasti pakkasen puolella yön aikaan. Autojen lasit olivat jäässä! Ihan kauhulla odottelin sitä näkyä, mikä mahdollisesti kasvihuoneessa odotti pakkasyön jälkeen. Vaan hyvinpä nuo kaikki näyttivät edelleenkin voivan.

Olen edelleenkin peitellyt kaikki taimet kasvihuoneessa useammalla kerroksella harsoa ja vieläpä laittanut kuplamuoviakin niiden päälle. Kuplamuovi on todella hyvä lämmöneriste tuollaisessa lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Harmittaa, kun en viime kesänä laittanut lämpötiloja ylös blogiini ollenkaan. Nyt olisi niin mukava katsoa, millainen sää on ollut vuosi sitten samaan aikaan.

Aamun toinen yllätys oli laulujoutsenpariskunta, joka oli lepäilemässä tuolla suunnilleen samassa paikassa mihin mustakurkku-uikut aloittivat sen pesänrakennuksen.


Valaistusolosuhteet olivat todella huonot kuvien ottamiselle, valo kun tuli ihan väärästä suunnasta. Kamera myös temppuili totta kai. Ei suostunut tarkentamaan oikeaan kohtaan, automatiikka kun tykkäsi, että olen kuvaamassa tuossa edessä olevan männyn neulasia. Joutsenet kuitenkin tekivät siinä lähtöä, eli en ehtinyt sitten sitä automaattia pois päältä säätämään. Kyllä tuosta kuvasta selvää saa ja ehkä jonain päivänä saan sitten napattua vielä paremmankin kuvan. On tosi hienoa, että edes yksi pari siitä kevään valtavasta parvesta on jäänyt asustamaan tuohon järvelle.

Vähän myöhemmin aamulla isokoskelonaaras pyörii taas tuossa telkkäpöntön vieressä sen oloisena, että vielä on pesäpaikka hakusessa.




Kovin kauaa se ei tuossa telkkäparin reviirillä kuitenkaan viipynyt. Siinä kun ei ole ollenkaan turvallista olla, tämä tämänvuotinen tuon yksiön omakseen ominut pari kun on sieltä aggressiivisimmasta päästä. Enpä aikaisemmin ole noin tappelunhaluista pariskuntaa nähnyt. Onneksi ne sentään minua ja koiraa väistävät. Olisi se kauheaa, jos rantaan ei voisi mennä kun linnut käyvät päälle.

Ei mennyt tuntiakaan kun samaa reittiä samaan suuntaan purjehti yksinäinen haapanauros.


Vielä alkuviikosta niitäkin oli tuossa rannan tuntumassa melskaamassa kolme kappaletta, kaksi koirasta ja yksi naaras. En niiden riitoja sen isommin ehtinyt seuraamaan, olivat sellaisiin aikoihin liikkeellä, että minulla aina oli jotain muuta tekemistä - muka tärkeämpää.

Yksi laji mikä loistaa poissaolollaan tänä vuonna on tavallinen heinäsorsa. Kyllä tuossa sellainen kolmen kopla niitäkin pyörii, mutta kaikki ovat koiraita. Tuolla ne pojat uiskentelevat joka päivä peräkanaa tuonne ojansuuhun ruokailemaan. Viettävät sitten ruokatauon pääsääntöisesti peput pystyssä taivasta kohti kaislikossa, ennen kuin jatkavat matkaansa. Ihan se on hauskan näköistä tuollaisen puolisukeltajan ruokailu. Olen tässä vaan ihmetellyt sitä, mihin ovat kaikki sen lajin naaraat täältä kadonneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti