torstai 16. helmikuuta 2012

Kissanpäiviä, karvanlähtöä ja kipulääkkeitä

Tulipahan käytyä Peijaksessa leikeltävänä. Ei mennyt leikkaus niin kuin Strömsössä, siellä olikin sitten ihan jotain muuta vikaa kuin alun perin kuvista olivat nähneet. Toki oli siellä pieni repeämäkin lihaksessa, mutta enemmän kaikkea muuta epämukavaa. Ottivat sitten olkanivelestä luuta pois - kun oli nimittäin niin pieni tila siellä, ettei tuo olka enää päässyt paljon liikkumankaan. Joku jännealue oli myös pahasti rispaantunut (!) ja jotain muutakin mutten nyt sitten muista mitä. Lopputulema oli, etteivät laittaneet tikin tikkiä - paitsi noihin tähystysreikiin. Kun sille ei sitten muuta kuulemma voi tehdä. Hyvä puoli tuossa on se, että nyt ei tarvitse kättä pitää liikkumattomana päivääkään - heti vaan käyttämään, sen minkä kivulta pystyy. Kipulääkkeet siis on - ja on muuten semmoiset tällä kertaa, että pillerin napattua sitä vaan sitten ottaa ja nukahtaa. Hyvä niin - tuleepahan koisittua univelat pois.

Kissoilla on ihan kivaa täällä Pääkaupunkiseudulla. Nukkuvat päivät pitkät myös. Kai niilläkin sitten on univelkoja. Nukkuvat ja tiputtelevat valtavat määrät karvaa joka paikkaan, missä vain käyvätkin.


Kiya vetelee nokosia kissapetillä päivät pitkät ja sen kyllä huomaa, kissankarvassa löytyy.

Täällä nyt ollaan hissukseen. lepäillään ja toivutaan. Toivottavasti päästään kohta istuttelemaan siemeniä, jotta saa ensi kesän tomaatit sun muut jo kasvun alulle.

Niin ja sairaslomaakin tuli. Kaksi kuukautta nyt alkuun, katsoo sitten miten tässä toipuu.

torstai 9. helmikuuta 2012

Saikulle - mars…

Viikko sitten maanantaina käytiin Rocky-pojun kanssa eläinlääkärissä Kuopiossa. Poika kun oli ontunut vasenta etutassuaan jo jonkin aikaa ja sitten satutti sen vielä johonkin niin, että täällä oli sitten jonkin aikaa kolmijalkainen koira. Pakkasta oli reilusti, elohopea näytti -26 astetta, kun yhdeksän jälkeen puhdistelin autoa lumenrippeistä ja yritin availla ovia. Takaovea en auki saanut, joten Rocky piti kuljettaa takapenkillä lääkäriin. Ronja-neiti odotteli kotosalla kissojen seurana.

Täällä on koko alkuvuosi mennyt koirilla melkoisessa ryöpytyksessä, painivat ja leikkivät kuin viimeistä päivää - molemmat kun todella tykkäävät lumesta.



Juoksentelevat ja möyrivät lumikasoissa sen minkä kerkiävät.


Vauhti on melkoista ja kumpikaan koirista ei juuri askeliaan varo. Eli ei ihmekään, että joskus vähän jompaankumpaan sattuu.


Tuolla pihapiirissä on muutama isohko lumikasa.


Valtavilla loikilla sinne painutaan lumikasaan ja pahimmassa tapauksessa alas sitten tullaan pää edellä kierien.


Vaikka Rocky on näistä kahdesta se isompi, on se kuitenkin jotenkin altavastaajan asemassa edelleenkin.
Jalka siis oli pojulla kipeä, aikani tuota seurattuani tulin siihen tulokseen, että asialle on pakko tehdä jotain. Viikon verran pidin poikaa levossa - en antanut juoksennella isommin. Kun tuo vaiva sitten ei viikossa mennyt ohi, tilasin ajan eläinlääkärille. Paikallisella kunnaneläinlääkärillä ei täällä röngtenlaitteita ole, joten jouduin sitten varaamaan  sen ajan Kuopiosta.

Olisin ehkä valinnut lääkärin toisin jos olisin tiennyt. Tuli jotenkin sellainen olo, että puoskarilla ollaan, ei siis ollut kovin vakuuttava eläinlääkäriasema. Itse olin sen Rockyn kipukohdan varpaiden seutuville tunnustelemalla paikallistanut ja lääkäri väitti koiran kyynärpään olevan kipeä. En toki käy kyseenalaistamaan lääkärin sanomisia, mutta kuten sanoin jotenkin tuli vaan sellainen kumma tunne. Lääkäri oli siis sitä mieltä, että kuvataan pojalta kyynärpäät, itse olin sitä mieltä, että kuvataan sekä kyynärpäät että varpaat. No - olihan paikassa sentään röntgenlaitteet ja kuvasivathan ne sitten pitkään ja hartaasti, Siinä se olikin varsinainen show. Onnistuivat jopa ottamaan kaksi kuvaa samalle levylle - kun sekoittivat jo käytetyt ja uudet.

Olihan siellä jotain häikkää jalassa - poika sai kipulääkkeet ja kehotuksen parin viikon lepojaksoon. Vaan emäntäpä ei saanut sairaskertomusta - ei edes kunnolla eriteltyä laskua lähes kahdensadan euron menoerästä. Ei ollut kyseisellä eläinlääkäriasemalla ilmeisesti tekstinkäsittelyyn soveltuvaa laitteistoa, kun käsinkirjoitettuja lippulappusia vaan tungettiin mukaan. Eli minulla ei ole mitään hajua siitä mikä on oikeasti sitten pojan jalassa oli vialla. Joopa joo - kyllähän se lääkäri selitti jotain, muttei pystynyt sitten tarkentamaan kun esitin lisäkysymyksiä. Eikä siis kirjoitellut mitään potilaskertomusta. Kyllähän jo perhana soikoon pienen kunnan kunnaneläinlääkärikin kirjoittaa koneella löydökset ja hoito-ohjeet, jotka lähtiessään saa sitten mukaansa. Enpähän enää tuolle eläinlääkäriasemalle mene, ellei ole ihan pakko. Rocky nyt sitten on ”saikulla” pari viikkoa - ei reuhaamista eikä koirankujeita ulkosalla.

Itse menen viikon päästä sitten Pääkaupunkiseudulla olkaleikkaukseen. Nopeasti tuo tuli tuo leikkausaika, olin varautunut vähintäänkin puolen vuoden jonotukseen. Ja kun Rockyllä saikku loppuu - se emännällä sitten alkaa. Viimeksi ortopedillä käydessäni arvio sairasloman pituudesta oli 3-4 kuukautta.

torstai 2. helmikuuta 2012

Brrrr - kylmää

Eilen lämpömittarin lukemat pyörivät vähän alle -20 asteen, tänä aamuna jo oli sitten -27. Aurinko onneksi on paistellut viime päivinä tasaiseen tahtiin.


Maisema on ihan siistin näköinen, kun puissa ja pensaissa on valkoinen lumikuurakerros päällä.



Vaikka aurinko paistaakin, se ei vielä lämmitä tippaakaan ja valoakin se antaa melko niukanlaisesti.
Näillä keleillä villit eläimet ovat helisemässä. Pakkasten tulon huomaa selvästi lisääntyneenä liikenteenä lintujen ruokintapaikalla.

Tänä vuonna olen seuraillut pyrstötöntä keltasirkkua. On ollut kaverilla onni matkassa - jokin petolintuhan siltä mitä ilmeisimmin on tuon pyrstön napannut.



On se reppana vaan jotenkin niin hassun näköinen ilman pyrstöä. Hyvin se kuitenkin lentää, ehkä vähän kömpelömmin kuin pyrstölliset lajitoverinsa. Tuo yksilö pyörii tuossa ruokintapaikalla ihan koko päivän - illalla se on siinä vielä viimeisenä ja aamusta ensimmäisenä ruokailemassa. Fiksu tyyppi, ei lähde haahuilemaan puolikuntoisena pitemmälle, vaan jää asustamaan varmallae ruokapaikalle.


Pakkasten kiristyttyä on tuossa ollut melkoinen trafiikki. Nyt siinä yön mittaan käy jo useampi rusakko ja jänis aterioimassa.

Niitä on jo sen verran monta, että ovat ryökäleet tehneet kunnon polut itselleen.
Tuosta ne kulkevat ruokintapaikalta suoraan jäälle ja siitä sitten kiertävät tuon tontin toisella puolella olevan aidan jäätä pitkin.



On tuolla pihamaalla käynyt kettukin. Varmaan tulee noiden jäniseläinten perässä ihan pihaan. Kettua en ole nähnyt aikoihin, vain sen jäljet tuolla lumessa. Supikoirat onneksi ovat tähän aikaan vuodesta unten mailla. Vaan kohta nekin heräilevät ja sitten alkaakin ruokintapaikan siemenet taas hävitä mahdotonta tahtia. Vaan eipä olla täällä enää siinä vaiheessa paikalla - parin viikon kuluessa on taas pakko pakata koirat ja kissat autoon ja huristella pääkaupunkiseudulle.