maanantai 22. huhtikuuta 2013

No nyt niitä on jo täälläkin - merkkejä keväästä

Tässä istun kirjoittamassa ikkkunan ääressä. Pihalla mennä viipottaa kevään ensimmäinen sitruunaperhonen. Tulin juuri tuolta ulkoa, siellä on melkeinpä lämmintä.

Olin hetken ulkosalla kameran kanssa, kiersin varta vasten etsimässä kevään merkkejä. Niitä nimittäin on tänne putkahtanut aikas monta, ihan nyt viime viikonlopun aikana.
Tien varressa pilkistävät jo ensimmäiset leskenlehdet.



Ei niitä vielä viime vuonna tähän aikaan ollut, nämä siis ovat tuonne tulleet reilua viikkoa aikaisemmin.

Kasvilaatikossa on suloinen sekamelska.




Pillisipuli on talvehtinut jälleen kerran hyvin ja puskee jo aika isoa vartta.



Raparperi vasta aloittelee maan päälle pyrkimistä.

Takapihalla on pienen pieniä krookuksia. Nämä kasvavat ihan hiekassa.


Kokoa ei paljon ole, ehkä sellaiset hulppeat 3 senttiä on näillä pituutta :).
Luntakin vielä löytyy, mutta onneksi ei kovin paljoa. Kovasti jo sormia syyhyttää, pitäisi päästä jo rapsuttelemaan ja maata kääntämään.  No, ehkä tuonne pihalle ehtii viimeistään muutaman viikon päästä, kun työkiireet sun muut hellittää.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Hollannin tuliaisia


Pitkään olen etsinyt puutarhoilta ja nettikauppoja sillä silmällä selaillut. Nyt sen sitten viimeinkin sain. Mies oli viikon matkalla Hollannissa ja toi tuliaisia. Ja sieltä se oli löytynyt: punainen raparperi.



Lajike on Red Champagne ja se on yksi niistä makeista raparperilajikkeista, joita on muutama markkinoilla tuolla isossa maailmassa. Täällä olen tasan kerran löytänyt puutarhalta raparperia myynnissä -ruukuissa. Lajikkeesta ei ollut tietoa, eli ruukut saivat sitten sinne puutarhalle jäädä.

Hollannissa myyvät juurakkoja pussissa, vähän samaan tapaan kuin sipulikukkia. Tätä lajiketta halusin, koska se on kokonaan punainen. Voisin kuvitella, että raparperihillo tai - mehu on tuosta tehdäessä jo luonnostaan vaaleanpunaista, eli ei tarvitse värjäilemään lähteä.

Uskomattoman nopeasti se on lähtenyt kasvamaan, mies oli sen laittanut sen kukkaruukkuun, heittänyt vähän multaa sekaan viime sunnuntaina. Ja nyt siinä on jo muutama kauniin vihreä lehti näkyvissä. Nyt kun se on aloittanut kasvunsa sisätiloissa, se varmaan täytyy totuttaa vähitellen ulkoilmaan. Kun nyt nuo lumet tuolta sulaisivat, niin pääsisi istuttelemaan…

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Tikkana paikalla

Tuossa hetki sitten pihalta kuului vieno ”kiip piip” ääni. Ei se mikään kovaääninen otus ole mietin, eikä varmaan kovin isokaan. Olin sitten sen verran utelias, että menin kuitenkin katsomaan. Siellä se oli kukkapenkissä, iso, musta lintu.

No voihan hyvät hyssykät. Enpä ole ennen parin kolmen metrin päässä palokärjen kanssa silmäkkäin ollutkaan. On se muuten sitten julmetun iso tikka.



En ollut osannut varautua siihen, että joudun tuollaiseen lähitaisteluasetelmaan rynnätessäni pihapiiriin. Siinä oli tilanne sitten sellainen, että herra palokärki oli ihan liian lähellä. Ettäs kerrankin näin päin, kamera ei tarkentanut pitkällä putkella kunnolla, kun kohde oli turhan lähellä.

En siinä isommin sitten ensin liikkunut kun tajusin olevani melkein nokkimisetäisyydellä. Sen verran kuitenkin kameraa hivutin tähtäysasentoon, että sain kuin sainkin muutaman kuvan, ennen kuin herra Kärki hermostui. Sitä nyt tässä ihmettelen, miten kummassa se päästikin minut niin lähelle.



Siinä se ensin vaan olla nökötti ja kallisteli päätään ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan. Tuijotteli minua sen näköisenä, ettei oikein osannut päättää olinko vaarallinen vai en. Sitten se varmaan päätti, että nyt riitti, otti ja lensi tuonne pihamäntyyn. Vaan oli se mukavaa, ei sitä joka päivä tuollaista tikkalintua noin lähietäisyydeltä pääse tiirailemaan.

Kuusi viikkoa lomaan

Jeii! Kuusi viikkoa lomaan ja kuuden viikon kuluttua voisi kuvitella jo tekevänsä jotain pihatöitäkin. Lunta täällä on vielä vaikka millä mitalla, tosin jonkin asteista maan paljastumista on talon ympärillä havaittavaissa.

Kateellisena luen muiden blogeja, jossain päin maata krookukset jo kukkivat täyttä päätä, vaan ei täällä meillä.


Muutama lintukin vielä tuossa ruokintapaikalla käy. Vesilintujakin on alkanut näkyä, pysähtyvät tuossa järvellä matkallaan hetkeksi. Vielä siellä on tilaa, viime vuonna tähän aikaan tuossa pyöriskeli satakunta vesilintusta. Siinä oli niitä niin paljon, että hyvä ettei päät yhteen kolissut. Ei ole isoimmasta päästä tuo lätäkkö. Nyt tänä vuonna, olisiko tuolla jotain kymmenkunta yksilöä. Hyvin mahtuvat pullistelemaan toisilleen, on tuossa jo muutama taistelunpoikanenkin käyty - isokoskelokoiraiden kesken.

Täällä on vielä kohtuuttoman talvisen oloista. Tosin pihatie jo antaa merkkejä siitä, että kohta ollaan mutavellivallin takana jumissa.  Mutta on tässsä edes jotain positiivista - kuusi viikkoa vielä…

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Samettiturkkinen pitkäkuono

Tänään onnistuin napsimaan muutaman kuvan ruokabaarin pieneläinpopulaatiosta. Tietysti herrasväki oli liikkeellä juuri kun alkoi pahanlaisesti hämärtää, mutta napsin nyt kuvia joka tapauksessa, vaikka laatu nyt ei sitten päätä huimaakaan.

Tällä kertaa seurasin enemmän tuota pitkäkuonoa ja sen tekemisiä.


Jokin päästäinen se on, mutta tarkempi lajimääritys on kyllä mahdotonta.

Sain niistä jopa yhteispotretinkin.


Kokonaista kolme kappaletta pikkuotuksia, kahta eri lajia, osui samaan kuvaan.


Tämä päästäisyksilö on varsin tumma, melkein musta selkä ja valkoinen vatsa ja leuanalus. Kuten sanottu, tälläkertaa lajinmääritys jää asteelle ”joku” päästäinen.

Näitä pikkuotuksia kun tuolla tarpeeksi paljon pörrää, voi alkaa odotella pienpetoja. Täällä siis ihmetellään ja odotellaan josko tuo kärppä tai lumikko taas piipahtaisi ruokabaarilla, jo olisi kyllä aikakin ja mieluusti vielä niin, että saisin ikuistettua vierailun.


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Aprillipääsiäinen

Tänä vuonna sitten sattui aprillipäivä pääsiäsipyhiksi, enkä ole ensimmäistäkään aprillipilaa vielä nähnyt. Eikä niitä sitten varmaan itsekään erehdy tekemään, kun olla möllöttelee vaan kotosalla.

On viimeinkin huhtikuun ensimmäinen päivä ja seinänvierustat ovat sulaneet lumesta. Kyllä se siitä kai pikkuhiljaa kesäksi muuttuu. Vielä ei isommin kevään merkkejä tuolla ole havaittavissa, mitä nyt muutama kevätauringosta innostunut otus pörrää pitkin pihaa. Tässä odottelen lisää muuttolintuja, viime vuonna tähän aikaan ruokailupaikalla pyöri jo useampikin laji. Edes mustarastaita ei vielä ole näkynyt.

Oravilla sen sijaan tuntuisi olevan kevättouhut mielessä. Tänään niitä on tuolla pomppinut pihamaalla useampi yksilö. Ensin niitä ei kuukausiin näe ainuttakaan ja sitten yhden päivän aikana monta.


Aina välillä käväisevät lintulaudalla täyttämässä tankin ja sitten taas menoksi. Aika huimaa takaa-ajoa niillä on ollut ihan koko päivän. Nämä keväiset hippaleikit ovat jokakeväinen ilmiö. Kohta varmaan taas rouva orava alkaa käydä päivittäin tuossa ruokabaarilla, niinhän se teki viime vuonnakin. Viime keväänä tuli seurattua sen massun pyöristymistä ja aikanaan se sitten toi ne poikasensakin tuohon ruokailemaan. Saas nähdä käykö näin tänä vuonnakin.

Linnunlaulua kuuluu vähän sieltä sun täältä, pääasiassa eri tiaiset tuolla kuuluisivat olevan äänessä, niin ja variksen sukuiset raakkujat myös. Tuonne niitä taas on alkanut kertyä sulapaikan viereen järvelle. Aurinko paistaa ja on tosi keväinen keli, ihan kiva näin.
Tässä pääsiäisen aikaan ei ole ehtinyt ihmeitä aikaiseksi saada, mitä nyt on tullut huushollia imuroitua kaksi - kolme kertaa päivässä. Neljä karvaista kotieläintä on mahtava irtokarvan lähde näin kevätaikaan.

Kasvirintamalle ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Paitsi, että päätin sitten kokeilla kikka kakkosta lehtisellerin suhteen. Kokeilun laitoin tuossa muutama viikko sitten vesiastiaan. Jääkaapissa sattui olemaan nuupahtaneet lehtisellerin jämät, vinkin niiden hyödyntämimseen nappasin yhdestä amerikkalaisesta blogista. Napsin selleristä uloimmat varret pois ja paiskasin loput vesikannuun. Se on ollut nyt tuolla ikkunalla vedessä ja saanut aikaiseksi juuretkin. Niin ja uutta kasvuakin on havaittavissa aika lailla. Pelkällä vedellähän se ei tietenkään kasva, mutta olen laittanut muutaman tipan merileväuutetta aina silloin tällöin veteen, sen jälkeen kun se sai tehtyä juuret itselleen. Hyvin toimii ainakin toistaiseksi.


Huono kuva, vastavaloon otettu, mutta saa tuosta nyt sen verran selvää, että näkee mistä on kysymys. Ajattelin tuota yrittää pitää hengissä niin kauan, että voin sen tuonne ulkosalle istuttaa. Näin nyt tulee turvatuksi edes pieni lehtisellerisato tänä vuonna. Täällä kun tuppaa joka vuosi kasvukausi selleriltä loppumaan kesken ja sato jäämään minimaaliseksi. Nyt ainakin jotain saa, toivottavasti.

Mieskin sitten lähti kotimaahansa pääsiäiseksi. Odottelen täällä kieli vyön alla mitä kaikkea sieltä tänä vuonna sitten tuliaisiksi tuodaan. Viimeksi vuosi sitten pyysin tuomaan violetin kyssäkaalin siemeniä, kun täältä niitä ei lähikaupoista löytynyt. No niinhän siinä kävi, että ukkokulta toi ison pussillisen lantun siemeniä. Hassu väärinkäsitys - lanttu kun on kolraap hollanniksi ja kyssäkaali taas kolrabi. Mielenkiinnolla tässä siis oottelen, mimmottisen sekaannuksen tänä vuonna saa aikaan.