torstai 31. maaliskuuta 2016

Laulujoutsenet

Niitä tässä naapurustossa piisaa. Parhaimmillaan monta kymmentä yhtä aikaa. Näin keväällä tuohon lätäkölle pysähtyy pari jos toinenkin levähtämään.

Tuossa lätäkössä kun on yksi hyvä puoli talvisaikaan, se sulaa kohtuullisen aikaisin verrattuna muihin paikkakunnan lätäköihin. Tuossa on virtaamaa sen verran, että pieni osa pysyy koko talven sulana, ainakin tuolla yläjuoksulla.

Yhtenä harmaana aamuna seurasin joutsenparin touhuiluja tuossa rannassa. Olivat sellaisen kolmen- neljänkymmenen metrin päässä talosta.

Nousivat siinä jäälle vähän venyttelemään.



On siinä joutsenella siipivälimittaa melkoisesti. Tästä se lähtee kunnon venytys…



Ensin siivet auki, sitten vähän suppuun..



..sitten venytellään kaulaakin…


… heileutetaan siivet eteen.. ja se oli siinä.

Seuraavaksi meinasin taas vetästä aamukahvit väärään kurkkuun. Joutsen nimittäin marssi lähemmäksi rantaa ja….



Mikä lile strutsisyndrooma… sinne se hulautti päänsä jään läpi. Jotain sieltä löytyi kai, kun melko pitkään tuossa asennossa viihtyi.

Harmaansävyisiä, valottomia kuvia taas, mutta kyllä noista selvän saa.
Seuraavana aamuna sitten repesin nauruun.



Ihan tuo saukko kurkisti siitä samasta joutsenen tekemästä avannosta.
Vähänkös oli hassua. Vuorokauden aikana jäätilanne oli hieman muuttunut, mutta sama paikka tuo on.


Kävi se herra saukko tuossa ikkunan edessä poseeraamassakin. Harmi vaan, kun on noita puiden oksia tuossa edessä. Osa niistä karsittiin jo jonkin aikaa sitten, mutta puolet jäi tekemättä. Siinä sitä on homma miehelle, kunhan saa raahattua itsensä tänne seuraavan kerran.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

8 + 2

Mustarastaat tulivat! Ja tosiaan tulivat ihan joukolla. Kahdeksan koirasta ja kaksi naarasta yhtä aikaa heti aamukuudelta.



Lumikin on sen verran sulanut, että pikkuvarpusten maahan paiskomat siemenetkin ovat tulleet esiin. Hyvin näytti maistuvan porukalle.


Osa heistä on jo jatkanut matkaa. Kymmenen mustarastasta ruokinnalla yhtä aikaa on melkoinen näky. Harmi, että ovat sellaisia tappelupukareita, koko ajan ajamassa toisiaan pois.


Aamulla valokuvaaminen on haastavaa. Valo tulee tosi alhaalta auringonnousun aikaan.


Mutta nyt huomaan jo jotain oppineenikin. Ainakin sen, mitä asetuksia kamerassa ei kannata käyttää :D


Niin ja tietysti se, että useimmiten tulee kuvattua ikkunan läpi, aiheuttaa joskus jännää epätarkkuutta kuviin. Vaan haitanneeko tuo, ei kai. :)




torstai 24. maaliskuuta 2016

Yksi ja ainoa

Niitä oli vielä syyskesällä monta. Neljä onnistuin näkemään samaan aikaan. Saattoipa niitä olla enemmänkin, mutta neljä oli se suurin määrä samanaikaisesti takapihalla. Sittemmin on kato käynyt. Nyt niitä ei ole kuin yksi.

Kovin on arka tämä yksilö. Mahtaisiko petolintujen invaasio pihapiiriin vaikuttaa näidenkin oloon. Varpushaukat eivät tietääkseni oravia saalista, mutta on tässä nähty niitä isompiakin haukkoja hoodeilla.


Toisaalta on ihan surku, että heitä ei enää tässä niin montaa ole. Onhan näitä vesseleitä ihan mukava seurailla.


Toisaalta taas on hyvä, että niiden määrä on vähentynyt. Vähemmän on huushollissa hässäkkää, kun koirat eivät koko ajan vahtaa ja hauku oravia.


Tämä yksilö näköjään syö mieluiten maasta, ja hyvä niin. On ärsyttänyt aivan mahdottomasti, kun ne joskus käyvät tyhjentämässä ruokinta-automaatin. Tai jyrsivät lintulaudan reunat oravapitsiksi.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Asuntonäytöt käynnissä

Pihapiirin yksiöihin alkaa olla tunkua. Asuntokanta tässä pihan läheisyydessä on pienentynyt, koska jokin otus repi kolmesta linnunpöntöstä katot irti viime vuonna. Asuntojen vähyyden johdosta täällä on nähty melkoisen aggressiivisia yhteenottoja.



Toistaiseksi sinitiaiset näyttäisivät olevan voitolla. Mutta tilanne saattaa muuttua ja mitä ilmeisimmin muuttuukin siinä vaiheessa kun maahanmuutto Afrikasta lisääntyy. Kirjosieppoja odotellessa…

Oman osuutensa asuntopulaan antavat vielä ne otukset, jotka  harrastavat ilkivaltaa.

Varsinainen anarkisti tuo käpytikkakoiras. Ei riittänyt yhden pöntön tuhoaminen, vaan piti kaikki pihapiirin yksiöt käydä läpi. Jokaisen pöntön kävi tagaamassa. Eli, kaikkien kulkuaukot ovat nyt vähintäänkin rispaantuneita ja tikkuja täynnä.

Nyt tarttis vaan löytää joku hyvä remonttireiska korjaamaan tuhot.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kuvaajan piilokoju

Kääks, piilokojuni tallentui kuvaan.

Oikein tarkkaan kun katsoo, näkee talon heijastuvan oravan silmästä,



Ja jos kuvasta ottaa osasuurennoksen…


Kuvaajan piilokoju näkyy vielä paremmin. Siinä se on, se kuuluisa keittiön ikkuna, mistä suurimman osan kuvistani otan :D :D

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Ulkoistin taimikasvatuksen

Niinpä, tänä vuonna ulkoistin taimikasvatuksen, ainakin osittain.

Olen jo varmaan maininnutkin useampaan otteeseen, ettei tuo terveys ole paras mahdollinen. Eli siinä vaiheessa kun ei multapussia pysty itse nostamaan, on parasta ulkoistaa taimikasvatukseen liittyvät toiminnot.

Kasvihuoneen ovi oli talven aikaan jäätynyt tosi pahasti maahan kiinni. Eli kaikki taimikasvatukseen liittyvät tavarat olivat saavuttamattomissa. Tästä johtuen tuli ostettua (vaikka olin vannonut ja vakuuttanut, että ei ruukun ruukkua enää) muutama taimikasvatukseen soveltuva juttu, 24 taimiruukkua ja alustat. Niihin sitten tuli muutama siemen piilotettua. :D

Tämän vuotinen ulkoistaminen toimi seuraavasti: Viimeksi täällä ollessaan ukkokulta kanniskeli multapussit sun muut valmiiksi keittiöön. Sitten korkeimman omakätisesti paiskasin siemeniä potteihin ja laitoin nimilaput.

Lähtiessään takaisin pääkaupunkiseudulle, otti mies ne potit mukaansa. Tarkoitus on sitten aikanaan raijata ne tänne takaisin pellolle tai kasvihuoneeseen istutettavaksi.



Kuudessa potissa on jo pienet taimen alut. Eli nähtävästi ulkoistus toimii ainakin toistaiseksi.

Kovin on pienimuotoista verrattuna muihin vuosiin. Tähän aikaan vuotta täällä yleensä on ollut jo satakunta tainta kasvavassa. Näinhän se menee, ei ole vuodet samanlaisia.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Kevätpäiväntasaus

Aamulla aina sattuu ja tapahtuu. Ei nyt sentään ihan joka aamu, mutta melkein. Auringonnousua odottelin ja sitten varttia yli 6 pinkoi minkki talon ohi tuolla jäällä. Vikkelä otus, siinä saa kuvaajakin olla tai yrittää olla nopea, että edes jonkinlaisen otoksen saa.


Sanomattakin lienee selvää, ettei se aurinko vielä ollut ihan puiden latvojen yli ehtinyt tuohon aikaan.

Mutta puoli seitsemältä tilanne oli jo ihan toisenlainen.


Herkullisen keltaista valoa oli maisema täynnä. Se ois kevätpäiväntasaus nyt. :D

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Juttu nummero 601

Vilkaisin tuossa Bloggerin puolelle kerrankin ja kappas kehveliä, on tullut muutama juttu kirjoitettua. Kuussataa on paljon. :D

Tänään aamuseitsemältä istuskelin aamukahvilla. Täällähän yleensä kaikki havainnot tehdään kahvikupillisen kera. Tällä  kertaa menossa oli varmaan jo neljäs kuppi, sitä kun yleensä tulee herättyä jo viideltä nykyisin. Onneksi olin ehtinyt heräillä kunnolla, muuten ehkä olisin saattanut missata päivän kohokohdan.

Tänä aamuna olin siis tosi onnekas, sain seurata saukon touhuja pitkän aikaa. Muutaman kuvankin sain otettua. Harmittaa, kun vielä koskaan ei ole ollut optimaalinen keli kuvaukseen, ei ainakaan silloin kun tuo otus on tullut tuohon rantaan. Talven puolella valoa oli liian vähän ja näin keväällä sitä onkin yllättäin sitten liikaa tai aurinko on niin matalalla, että kunnon kuvien saaminen on tosi vaikeaa. Mutta kuvia kuitenkin tuli taas otettua, edes jonkinlaisia.

Huomasin siinä istuessani, että vesi väreili saukon tuloa enteillen. Olen jo oppinut tunnistamaan, miltä se näyttää kun saukko puljaa vedessä. Eli olin varuillani, ja nappasin kamerankin heti käyttövalmiiksi.



Saukkopoika tupsahti jäälle ja alkoi kipittää jään reunaa pitkin.


Laiturin ohitettuaan se pysähtyi hetkeksi katsomaan taloon päin. Näkikö se minut ikkunassa, ehkäpä.
Aurinkokin pilkisti pilven takaa, mutta saukkopa päätti juuri silloin, että nyt sukelletaan.


Hetken se nuuskutti vettä.



Sitten se painoi päänsä veden alle.


Ja seuraavaksi siitä näkyikin enää vain takajalat.



Melkoisen kauan se oli sukelluksissa. Palasi jään reunalle kalan kanssa, pisteli sen poskeensa ja sukelsi taas.


Aurinkokin tuli saukon ruokaillessa esiin ihan kokonaan.

Niinpä, valoa riitti, mutta se tuli ihan väärästä suunnasta valokuvia ajatellen. Vesseli ihan poseerasi, mutta valaistus oli todella huono…



Siellä se viihtyi jään reunalla pitkään. Kieri, venytteli ja hoiti turkkiaan.
Välillä se rapsutteli itseään tosi pitkään ja hartaasti.



Aikamoisia joogaliikkeitä harrasti hän venytellessään.


Aikansa touhuttuaan päätti sitten poistua paikalta kävellen.
Tuonne se köpötteli yläjuoksun suuntaan.

Vähän myöhemmin aamulla huomasin sen tuolla vastarannalla, kaloja näytti sieltäkin löytyvän.
Mahdottoman mukavaa, että se on nyt kotiutunut tuohon lätäkköön. Melkein joka päivä sen näen, useimmiten tosin tuolla vastarannalla. Mutta onneksi, tulee se tuohon meidänkin rantaan esiintymään, ei sitä ihan joka keittiön ikkunasta tuollaisia saa katsella. Kiva otus.

torstai 3. maaliskuuta 2016

On se…!

Kenkuttaa. Näinhän se aina menee, ei ehdi tilanteisiin, kun ei ollut kamera keittiön pöydällä..

Juoksi niin maan perusteellisen vauhdikkaasti tuosta kymmenen metrin päästä sadan metrin päähän, siis sillä välin, kun kipaisin kameran olkkarista.



Mutta on se, se on minkki. Ei siitä mihinkään pääse. Viimeinkin nyt sitten edes jonkinlainen kuvallinen todiste siitä etten vallan läpiä päähäni puhu, kun näistä  havainnoistani höyryän.

Ehkä ensi kerralla ehdin ottaa paremman kuvan. Ja ensi kerralla voisi vaikka aurinkokin paistaa.