keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Punatulkku

Rinta rottingilla tai muuten vaan söpönä.


Vallan onnistuneesti poseerasi hän.

torstai 24. joulukuuta 2015

Kyyhkynen jouluaamuna

Ei siis jouluvarpunen vaan sepelkyyhky. Aikas harvinaista herkkua on tähän aikaan vuodesta näillä leveysasteilla nähdä tällainen.

Siellä se ruokaili takapihan baarissa lumisateessa näin joulun kunniaksi.




On se tässä ollut nyt jo muutaman päivän ihan vakivieraana.


Piti hänestä ihan muotokuva ottaa, kun on niin kauniin väriset höyhenet.

Ei ollut sinä päivänä lunta, kun tämä ensimmäisen kerran ilmestyi tuohon ruokinnalle.


Valoa tietenkään ei ollut tarpeeksi, mutta kohtuullisia kuvia sitä silti tuolla uudella kameralla saa. Ja tosiaan, tällä paikkakunnalla ei ole näin myöhään sepelkyyhkyjä nähty, eli aika mukava ylläri oli hän.

Tosiaan sen verran harvinaista herkkua tämä oli, jotta sai paikalliset lintuharrastajatkin liikkeelle, kun Tiirasta huomasivat ilmoitukseni. Siinä alkoi tekstiviestiä tulla, jotta onko se vielä siellä -tyyliin. Talvipinnojen kerääjille tämä on ihan hyvä havis.

torstai 17. joulukuuta 2015

Joskus onnistaa

Vähänkös on pimeää ja välillä hämärää. Tähän aikaan vuodesta aurinko nousee täälläpäin Suomea vähän ennen kymmentä. Ja laskee vähän jälkeen kahden iltapäivällä. Kovin jää lyhkäisiksi nämä päivät näin joulukuussa. Mutta onneksi kohtapuoleen päivät alkavat jo pidentymään.

Valokuvausharrastusta tällainen jatkuva hämärän rajamailla olo haittaa ihan älyttömästi. Noh, ei sen puoleen, eipä tuolla ulkosalla paljon mitään ihmeellistä kuvattavaa kyllä tähän aikaan vuodesta olekaan, paitsi jos sattuu joskus onnistamaan.

Ja niinhän siinä kävi, että tänään onnisti ihan kympillä. Ja melkeinpä puolitoista tuntia ennen auringon laskua. Eli ei mikään optimaalinen kuvauskeli, mutta mutta…

Istuin alkuiltapäiväkaffella tuolla keittiössä, kun kiinnitin huomioni järven vastarannalla liikkuvaan tummaan möykkyyn. Piti siinä sitten tiirata vähän tarkemmin ja kappas, sehän oli saukko! Seurailin sitä siinä hetken ja sitten huomasin, että niitähän oli kolme. Siellä ne poukkoilivat jään laidalla, sukeltelivat veteen ja tulivat taas välillä jäälle. Välillä hävisivät näkyvistä kaislikkoon ja sitten taas hyppäsivät järveen.

Otin niistä muutaman kuvankin, mutta tuo välimatka on sen verran pitkä, ehkä parisataa metriä, niin kuvista nyt sitten tuli mitä tuli.

Kahvit hörpättyäni siirryin sitten hetkeksi olkkarin puolelle. Hetken ehdin olohuoneessa touhuilemaan, ja sitten tuli mieleen, että voisi vaikka toisenkin kupin kahvia juoda ja tuumasta toimeen. Hyvä olikin, että menin takaisin keittiöön. Saukot nimittäin spurttasivat jään yli tuohon meidän takapihalle. Eipä siinä muuta voinut kun alkaa heitä uudestaan kuvaamaan.


Ovat melkoisen nopeita otuksia jäälläkin nuo saukot. Sieltä ne tulla kohelsivat jonossa kaikki kolme.

Sen verran oli vesseleillä välimatkaa toisiinsa, etten saanut kuvaan mahtumaan kuin kaksi.
Sitten ne saapuivat tuohon rantaan.




Tutkailivat siinä hetken kaislikkoa.


Tuo lätäkkö on tältä rannalta jo ihan umpijäässä. Toisella rannalla on vielä sulaa vettä.


Kaksi ensimmäisenä rantaan ehtinyttä saukkoa tutki tuota rantakaislikkoa melko tarkkaan.


Ei siinä kauaa mennyt, kun se kolmaskin sitten saapui tuohon, melkein takapihalle siis.

Valoa ei kuvia ajatellen ollut tarpeeksi. Mutta sainpas muutaman kuvan heistä kuitenkin. Nyt ei sitten tarvitse vastarannan naapurin kanssa enää kinastella onko tässä saukkoja vai ei, kuvat puhuvat puolestaan. Naapuri nääs on sitä mieltä, että ei täällä saukkoja ole, ne ovat minkkejä. Saukkojapas! Nyt mulla on kuvatkin todisteena :D

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Välillä on lunta ja välillä taas ei

Taas aamusella oli puolisen senttiä lunta. Takapihan baarin asiakaskunta lisääntyy välittömästi aina kun lunta sataa. Oravanpoijjaat käyvät myös päivittäin ruokailemassa. Lunta on tullut harvakseltaan, pysyy maassa ehkä päivän ja sitten seuraavana jo sulaa pois. Kummallinen talvi.

En ole varma kuinka monta oravaa tässä nyt kaiken kaikkiaan käy. Kerrallaan tuossa on ollut kaksi. Oletettavasti niitä on kuitenkin enemmän, ainakin edellisvuonna niitä oli neljä. Tänä vuonna ei sopu anna sijaa, tappelevat ryökäleet koko ajan. Ovat niin vikkeliä liikkeissään, etten näistä kahakoista yhtään kunnon kuvaa saanut vaikka kuinka yritin.


Osa näistä on varmaan viime kesän poikasia, ovat täysin hömelöitä. Tällä tarkoitan sitä, että hölmöt eivät osaa edes minua pelätä.

Tarkistan aina baarin tilanteen, ennen kuin päästän koirat ulos. Nehän ihan mielellään ottaisivat tuollaisen oravanpoijaan kiinni, jos saisivat.

Joskus olen sitten yrittänyt häätää näitä otuksia. Toivotonta, ainakin yhden kanssa. Pitää mennä ihan metrin päähän ja huitoa käsillä, ennen kuin onneton tohelo älyää poistua paikalta.



En minä niitä muuten hätistelisi, mutta ihan niiden oman turvallisuuden takia pyrin ne ruokinnalta poistamaan, ennen kuin lasken koiruudet pihalle.

Jos koiria ei olisi, kesyttäisin nämä veijarit kädestä syöviksi ihan mielelläni.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Harvinainen vierailija joulukuussa

Meinasin tuoliltani tippua kun tämän näin:



Punakylkirastas ruokinnalla - joulukuussa!

On tosi harvinaista tässä osassa maata nähdä punakylkirastas näin myöhään.
Siellä se hyppeli siementen seassa ja hyvin näytti ruoka maistuvan.


Mielenkiintoista tässä on myös se, että kaurat ovat itäneet tuolla lintulautojen alla. Joulukuussa! Tämä on kyllä ehdottomasti oudoin talvi mitä ikinä olen nähnyt.

Rastas viihtyi melko pitkän tovin tankkaamassa.


Ihan hyvin se antoi itseään kuvata, ei pelännyt juuri ollenkaan. Hetken jo toivoin, että se jäisi tähän ihan pysyväksi asiakkaaksi. Kun se lähti pois, vein ruokintapaikall omenakuutioita ja rusinoita, ihan sitä varten.

Se ei sitten koskaan tullut takaisin ja pihanärhi pahalainen pisteli poskeensa hedelmäiset herkkupalat.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Käpytikka aamiaisella

Tässä käy säännöllisesti yksi käpytikkakoiras ruokailemassa. Se on vallan ihastunut siemen-tali pötkylään.


Tuollaisia pötköjä sai ostettua Tokmannilta tosi edullisesti joskus muutama viikko sitten.


Tämä poikatikka on varsin taitava ruokailija. Huolimatta tuulesta ja lumituiskusta se kyllä pystyy ruokailemaan aika vaivattomasti. Tuossa yllä olevassa kuvassa näkee hyvin sen, että se käyttää pyrstöään tasapainottamaan oleskelunsa tuossa pötköllä. Niin ja näkeehän siitä myös sen, että pyrstön päälle on ehtinyt kertyä jo lumikerros.

Otin sarjassa monta kuvaa herra käppäristä.
Kuvia sitten koneella tutkaillessani huomasin ikuistaneeni tämän

 

 .
Taitaa olla kielimiehiä tämä käpytikka :D
Se tosiaan käy ihan joka päivä tarkalleen samaan aikaan tuossa ruokailemassa.



Sattui sitten päivänä eräänä aurinkokin vähän paistamaan :D

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kuusitiainen ruokaympyrässä

Olen jatkanut samalla linjalla lintujen talviruokinnassa kuin viime vuonnakin. Tänä vuonna olen toistaiseksi laittanut kahden eri valmistajan talipalloja tarjolle.

Viime vuoden hittituote Real Bird -talipallot on edelleenkin pitänyt pintansa suosikkina. Tänä vuonna ostin tuohon rinnalle Agrimarketista pari sangollista  Hercules -merkkisiä talipalloja. Nämä pallot sisältävät tuoteselosteen mukaan seuraavat ainesosat: Maissi, vehnä, auringonkunansiemen, durra, naudan tali, kalsium. Ihan kiitettävästi näyttää sekin kelpaavan. Tosin siinä vaiheessa kun Real Bird automaatit huutavat tyhjyyttään, Agrin tuotetta on vielä jäljellä.

Harvalukuisimpiin tämän pihapiirin ruokailijoihin kuuluvat kuusitiaiset. Niitä on tässä ollut yhtä aikaa kaksi kappaletta.

Enimmäkseen tuossa on yksi, joka näyttäisi olevan varsin tarkka siitä mitä syö. On muuten semmoisia vekkuleita, että siinä ei hitaampi refleksinen naisihminen tahdo perässä kameran kanssa pysyä. Olen ihan täpinöissäni, jos yhdenkin terävän kuvan niistä saan.

Aamusella, hämärän aikaan tämäkin tintti tuli sitten aamupalalle. Ensin piti tietysti mennä ruokaympyrään, tarkistamaan talipallojen syötävyys.



Hetken se siinä tutkaili talipallojen koostumusta, maistoi kerran ja nähtävästi oli sitten sitä mieltä, että ovat syötäväksi kelpaamattomia (Agrin talipallot).


Siirtyi sitten seuraavaan automaattiin parinkymmenen sentin päähän.


Sama juttu, tutkittin hetki ja todettiin, jotta ei käy (tässäkin telineessä niitä Agrin palloja).

Sitten tirppa porhalsi seuraavalle jo puolityhjälle automaatille.


Maistettiin ja ilmeisen hyväksi todettiin (Real Bird pallot).


Tässä kuvassa näkee selvästi sen, mikä kelpaa ja mikä ei. Talipallot muuten tunnistaa väristäkin, ovat tuollaisia keltaisempia nuo Agrimarketista ostetut.



Ovat tuolla lailla ihan vierekkäin nuo telineet. Ja nämä muuten ovat nyt sitten niitä 30 sentin telineitä, joita ostin tusinan puuilosta alkukesästä. Ihan käyttökelpoisia ovat, ja varmaan kestävät monta vuotta.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Joulukuinen kiipeilijä


Varsin vaihtelevaa keliä on ollut jo pitemmän aikaa. Välillä tulee lunta senttitolkulla ja välillä sitten on niin lämmintä, että se sulaa pois ja melkein tekisi mieli mennä ulkoilemaan lyhythihaisessa.

Heti kun säätyyppi vaihtuu takapihan baarissa on tungosta. Olen huomannut, että tietyt tyypit käyvät tankkaamassa aamuin illoin. Siis aamuhämärssä ja iltahämärässä. Iltahämärä tosin näillä leveysaseteilla tulee jo tuossa kahden kolmen aikaan iltapäivällä.

Näiden tyyppien kuvaaminen on tosi vaikeaa. Valoa on vähän ja yleensä ovat vielä niin vikkeläliikkeisiä, ettei tahdo kuvaaja perässä pysyä.

Yksi näistä aamuin illoin tyypeistä on tässä pihapiirissä jo muutaman vuoden pyörinyt puukiipijä. Sillä on selvä suosikkiape tänä vuonna. Laitoin tuonne yhden pähkinä-rasvatangon tarjolle ja siitäkös tämä pikkuvesseli riemastui.

Ensin ihmetellään, olisiko tuo aamupalaksi sopivaa apetta.


Sitten nokkaistaan vähän kokeeksi….



Ilmeisen hyvältä näyttää…


ei taida lintu tietää, että ahneella voi olla….

Kyllä se sitten tuosta mahtipalasta suoriutui. Ilmeisen tyytyväisenä paikalta sitten poistui hän :D