perjantai 8. toukokuuta 2015

Saukko

Istuskelin tuossa pari päivää sitten kaffella keittiössä iltayhdeksän aikaan (joo-o ihan liian myöhäistä kipata kahvia kitusiin, mutta joskus vaan tulee kahvinhimo). Katselin siinä sitten tuonne järvelle ja laskeskelin aikani kuluksi vesilintuja.

Ihmettelin siinä, miksi rannan tuntumassa näkyy kummallisia laineita. Vähän niin kuin isomman vesilintuesiintymän aiheuttamia, mutta ei sitten kuitenkaan. Laineet tulivat takavasemmalta, en sitten viitsinyt peppuani penkistä nostaa ja päätäni vinoon vääntää, kun ajattelin, että siellä nyt taas sorsapoijaat ottavat toisistaan mittaa.

Kiinnitin sitten huomioni västäräkkiin. Tuossa nimittäin pörhistelee västäräkkipariskunta, joka mielestäni ansaitsisi vähintäänkin urhoollisuusmitalin. Ovat nimittän väkertäneet taas tuohon rannassa olevaan telkänpönttöön pesänsä. (Kuva viime vuodelta, poikaset viihtyivät tuossa pihapiirissä muutaman viikon.)


Siinä sitten hetken seurailin västäräkkeja ja kuinka ollakaan, sitten se tuli näköpiiriin se laineiden aiheuttaja. Ja niinpä, saukkohan se. Kymmenen metrin päässä ikkunasta mennä viipotti saukko. Vähänkös olen tyytyväinen, ei sitä ihan joka iikka saukkoa keittiönsä ikunasta bongaa.

On tässä ollut parin päivän sisään toinenkin harvinaisuus pihapiirissä, nimittäin sepelrastas. En siitäkään kuvaa saanut, kun ei sattunut olemaan kamera lähettyvillä, mutta satavarmastin sen tunnistin, on sekin sellainen otus, mistä ei voi erehtyä.

Muuten täällä vain pistäytyy noita samoja vanhoja naamoja muuttomatkallaan. Tuohon pysähtyy melkoinen määrä kaikenlaisia vesilintuja näin keväisin, viipyvät pisimmillään päivän tai pari ja jatkavat sitten matkaa.



Ihan vain muutama pariskunta tuohon pesimään jää, eli tuo järventapainen tuossa vieressa toimii ihan vain muuttomatkoilla levähdyspaikkana.


torstai 7. toukokuuta 2015

Kevättä ilmassa

Aamuisin täällä herätään nykyisin mahdottoman kovaääniseen linnunlauluun. Ihan kiva, ainakin silloin, kun laulajat löytyvät sieltä taitavammasta päästä. Löytyy peippoa, mustarastastasta, tiltalttia, kiurua ja olin kuulevinani jo pikkusieponkin, tästä viimeisestä en tosin ole 100 prosenttisen varma.

Sitten ne muut lauleskelijat. Ei innosta ihan yhtä paljon. Joskus nimittäin on sellaisiakin aamuja ollut, että tekisi mieli hankkia kuulosuojaimet. Jos äänessä ovat yhtä aikaa härkälintu, varis, taivaanvuohi, räkättirastas, valtava parvi naurulokkeja ja viisikymmenpäinen järripeippoparvi, alkaa kuuntelija toivoa toisenlaista konserttia aika pikaisesti.




Yksi yli-innokas räksä lauleskelee kaiket päivät tuossa talon vieressä kuusen latvassa. No, eipä tuo mitään, jos olisi ainoa. Mutta tuolta tuntuisi räksätykseen vastaavan ainakin 4-5 muutakin saman lajin edustajaa. Ei ole kauneimmasta päästä tuo räksän lauleskelu.


Ja sitten kun konserttiin lisätään vielä harakat…..No, eipähän tuohon maailma kaadu, täytyy yrittää opetella kuuntelemaan valikoidusti. :D

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kevään ”pakollinen” raparperikuva

Melkein joka kevät tulee aina raparperin alusta otettua kuva, joka sitten heti laitetaan blogiin, sehän suunnilleen on se ensimmäinen kasvi, joka pihapiirissä alkaa vihertämään.

Viime keväänä tein tietoisesti poikkeuksen. Päätin olla laittamatta yhtään kuvaa kevään raparperista.  Nyt en sitten muista pitikö tuo päätös, luultavasti piti.

Mutta tässä nyt  tämän kevään perinteinen raparperikuva *tadaaa*.




 Oli meinaan ollut reippaanlaisesti pakkasta edellisenä yönä, kun tämän kuvan nappasin ja raparperi näytti tosi vinhalta huurupeitteessään. Vaan eipä mitään vaikka vähän riitettä pinnalla olisikin, raparperi senkun porskuttaa, se ei isommin näistä kevään pikkupakkasista hätkähdä.

Kohta pääsee raparperihillon tekoon. Jee!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Talvivalkosipuli

Valkosipulit ovat hyvässä kasvun alussa. Niitä on tuolla puoli kasvulaatikollista ja osa niistä on aloittanut kasvunsa melkoisen mahtavaa vauhtia.


Osasta ei  vielä näy mullan pinnalla mitään. Jännä juttu, on ne vaan erilaisia, vaikka samasta satsista ovatkin. Saas nähdä nousevatko ne muut sitten myöhemmin. Mutta vaikka eivät nousisikaan, jonkin verran valkosipulia on nyt tulossa kuitenkin. Ja sehän on hyvä se.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Talvikylvö

Tänä talvena/varhaiskeväänä sitten viimenkin testasin talvikylvöä. Ai mitä talvikylvöä? No, sellainen juttuhan se on, että luodaan kylvetyille siemenille oma mikroilmasto (siis laitetaan läpinäkyvään muovihässäkkään, missä on ilmareiät), kastellaan ja paiskataan ulos lumeen.

Sitten aikanaan kun lumet sulaa ja keli alkaa olla otollinen, taimet puskevat pintaan ja kasvavat omassa pienoiskasvarissaan siihen asti, kun ne sitten istutetaan avomaalle.

Mitä hyötyä tästä sitten on? No, ensinnäkin näitä talvikylvettyjä ei tarvitse koulia ollenkaan. Kouliintuvat siinä ihan ittekseen, kasvaessaan ulkosalla heti alkuunsa. Toiseksi, tulee vähemmän kylvöhässäkkää varsinaiseen kylvöaikaan, osa kun on jo valmiiksi kylvetty.

Ensimmäinen kokeilu siis täällä ja ihan hyvin ainakin toistaiseksi toimii. Tosin valitsin valmiiksi jo kohtuullisen kylmänkestäviä kasveja kokeiluuni. Pääasiassa ristikukkaisia, nehän kestävät kylmää todella hyvin. Kuvan laitan myöhemmin, nyt jostain syystä kamera ottaa vain ja ainoastaan tarkentamattomia kuvia.

Tähän väliin täytyy todeta, että muutama kasvi täällä harrasti omaehtoista talvikylvöä myös. Tuolla on laatikollinen pinaattia tulossa, kas kun syksyn viimeiset pinaatit saivat siementää ja jäivät sinne laatikkoon koko talveksi. Pari päivää sitten siivosin laatikon ja totesin, jotta onpas vahvan näköistä pinaatin alkua laatikko täynnä. Ihan kiva, kohta saa tuoretta pinaattia :D

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Talipalloja, talipalloja ja vielä enemmän talipalloja

Tulipahan ostettua talipallotelineitä. Ei talipallojen takia, vaan ihan noiden telineiden.

Eikä nuo edes kustantaneet paljon. Kolmekymmentä senttiä kappale olivat. Siis 30 senttiä. Ihan aikuisten oikeesti. :D Talipallot voipi nuista vaihtaa uudempiin ja tuollaiset jämäkkää tekoa olevat metallitelineet kestänevät vuosia.


Kauppiaalle kai sattunut virhearviointi talipalloautomaattien menekin suhteen ja oli noilla viimeinen käyttöpäivä sitten tullut vastaan. Hurjan iso laatikollinen niitä siellä oli ja näköjään myivät mieluummin pois sitten edes jollain hinnalla.

No, onhan se niin, että se viimeinen suositeltu käyttöpäivä ei välttämättä ole se viimeinen, hyvin vielä näyttävät kelpaavan…

Ostin tusinan. Koska ensi talvi. :)