torstai 1. syyskuuta 2016

Draamaa pihamaalla

Eilen käppäilin keittiössä sen minkä kykenin. Vilkaisin siinä sitten ohimennen rannanpuoleisesta ikkunasta ulos. Siellä oli sulassa sovussa parikymmentä tali- ja sinitiaista ruokailemassa. Olin edellisenä päivänä paiskannut viime talviset auringonkukansiemen pussinpohjat tarjolle, kas kun oli jäänyt talvisaikaan tarjoamatta. Ja viimeinen käyttöpäiväkin oli jo aikoja sitten ohi.

Lähtötilanne siis oli alla olevan kuvan kaltainen. Tiaisia ihan joka paikassa, limittäin ja lomittain ja osittain päällekkäinkin.



Sitten paikalle syöksähti jokin iso ja ruskea. Haukka! Sen verran sain itseeni vauhtia, vaikken kovin hyvin vielä kävelekään, että ehdin kameran napata pöydältä. Vaan kuvaa en ehtinyt ottaa.

Siinä sitten katselin ikkunasta, mietin mihin ihmeeseen se mahtoi lentää. Tiaiset olivat siinä vaiheessa kaikki hajaantuneet eri ilmansuuntiin. Aika suuri osa niistä oli piilossa juhannusruusussa tuossa toisen keittiön ikkunan edessä.

Vaan haukallapa taisi olla toimintamallit hukassa. Se nimittäin otti ja lensi myös sinne puskaan. Ei olisi ehkä kannattanut.



Siellä ne sitten vetelivät kuurupiiloa, tiaiset ja varpushaukka.


Tiaisilla oli etulyöntiasema. Ne kun muutaman kymmenen gramman painoisina pystyvät hyvinkin tuollaisessa hennossa puskassa liikkumaan. Haukkaparka oli vaikeuksissa.



Niinpä se sitten muutti strategiaansa. Lensi maahan ja lähti kävellen jahtiin.


Kameran sulkimen ääni kiinnitti sen huomion. Selvästi näki naamasta, että ihmetteli kovin mikä kummallinen napsutus kuuluu. Nappailin sarjassa nimittäin 186 kuvaa (ihan varmuuden vuoksi), yleensä kun ainakin osa kuvista jännissä tilanteissa tuppaa olemaan tärähtäneitä. Ajattelin sitten pelata varman päälle, että ainakin yksi tai kaksi onnistuisi.


Haukka siis kierteli puskaa jalkaisin. Sitä mukaa kun se vaihtoi paikkaa, tiaiset siirtyvät ruusussa toiselle puolelle.


Varmaan turhauttavaa haukan kannalta. Nälkä - ja ruoka vaan leikkii…



Turhautuneisuutensa se purki sitten höyhenpuvun siistimiseen.
Aika pitkään se tuossa viipyi ja täytyypä sanoa, en todellakaan ennen ole varpushaukkaa noin läheltä seurannut. Oli muuten mielenkiintoinen juttu.



 Nätti veijari, mutta jäätävä tuijotus.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Se ois sitten ****tuskuu

Varoitus: Teksti täynnä painokelvottomia sanoja ja valitusta.
Sitä v*****ksen määrää mikä täällä vallitsee ei kukaan voi uskoa, on meinaan v-käyrä niin korkealla, etten moista aiemmin ole kokenutkaan.
Kuva aina kertoo enemmän kuin tylsä teksti…



Aivan, tässä on kasvimaa. Tai tässä siis joskus oli kasvimaa.

On se vaan ihme ja kumma, että lähimaillakaan ei ole ketään, joka suostuisi tuon ***keleen pläntin kyntämään. Ei raha kelpaa, ei näköjään edes vaikka tuplat lupaisi maksaa… Onhan niitä, jotka lupaavat tulla duunin tekemään, vaan sitten katoavat kuin pieru Saharaan. Kummallista touhua. Viimeksi tämän saman ilmiön koin, kun yritin kattoremppaan urakoitsijaa löytää.

Viime vuonna olin sitä mieltä, että käännän tuon käsin, ellei tekijää löydy. Vaan kuinka ollakaan, selkäleikkausta odotellessa ja lähes liikuntakyvyttömänä, taitaa jäädä kääntämättä.
Seuraava kuva kertonee taas aika paljon.



Jos oikein tarkasti katsoo, siellähän on kasvilaatikko.

Sama tämän kanssa, on siinä kasvilaatikko.



Onneksi on apujoukkoja tulossa viikonloppuna, niin saa edes tuon kunnostettua.

Tämän hetkinen työmaa.



On päässyt laatikko vähän ruohoutumaan. Vaan pikkuhiljaa, tuolilla istuen tuota perkaan.

Niinpä, on tuossa sentään jo yksi laatikko kunnossa ja sipulitkin istutettuna.



Jotain positiivista edes.

Kasvihuoneessa olisi odottamassa parikymmentä avomaan tomaattia sun muuta. Taitaa jäädä tänäkin vuonna sato saamatta. Kas, kun eihän tuonne pellolle pirukaan mitään istuttaa voi…

Kettuunnuin tyhjiin lupauksiin ja painelin kauppaan. Trimmerin ostin. Oli nääs päässyt tienvierustakin siihen kuntoon, että kaipasi pikaista siistimistä.

Samaan syssyyn ostin ***kele moottorisahankin. Joo-o, tarviiko edes kertoa, että joku lupasi, mutta ei koskaan tullut. Tuolla oli yksi tuulenkaatama koivu, mikä piti pätkiä, jotta saisi vähän polttopuita, vaan eipähän sitä ole pätkijää näkynyt…

Muutama viikko sitten kävi sähköyhtiön metsuri linjan raivaamassa ja kaatoi useammankin ison koivun. Sain neuvoteltua, jotta saman tien pätkäisisi ne klapikokoon, että voisin sitten pari-kolme kerrallaan raijata ne pihaan (kas kun en saisi/pysty kovin paljon kantamaan kerrallaan). Äijän klapikoko näytti olevan about puolitoista - kaksi metriä. Että semmosta. Vaan kunhan kerkiän, otan upouuden sahani ja **kele menen ja sahaan ne korkeimman omakätisesti, ihan takuuvarmasti, vaikka ***na henki menisi. Ai sisuuntunut? Minäkö? No totta ****ssä!

Seuraava postaus sitten varmaan käsitteleekin myrskytuhoja. Ainakin säätiedotuksen mukaan sellainenkin olisi tänään odotettavissa. Että semmosta, myrskyä odotellessa…



maanantai 9. toukokuuta 2016

Silkkiuikkujakin

Ensimmäisen silkkiuikun bongasin tuosta lätäköltä melko aikaisin keväällä. Vielä oli lumipälviä maassa.


Sittemmin siinä on vieraillut muutama muukin yksilö.


Kaksi pariskuntaa ja muutama yksinäinen harhailija. Harmi, etteivät ihan rantaan tulleet, joutui ottamaan kuvat kohtuullisen kaukaa. Mutta silti, ovathan nuo tunnistettavissa noistakin kuvista.

torstai 5. toukokuuta 2016

Kaakkurit

Tänä keväänä tuossa lätäköllä on vieraillut monta kaakkuria.



Kaakkuri on myös sen verran harvinainen lintu, että saa olla tosi iloinen jos sellaisen näkee.

Ja vielä iloisempi saa olla, jos näitä lintuja on joka aamu aamukahviseurana ja jos niitä pystyy seurailemaan ihan oman pikku keittiönsä ikkunasta.


 
 

Ainakin kaksi eri pariskuntaa tuossa on kevään mittaan vieraillut.



Ihan näyttävät tuntevan olonsa turvalliseksi, koskapa uskaltavat päikkäritkin tuossa rannassani ottaa.
Mahtavia lintuja :D



tiistai 3. toukokuuta 2016

Kirjosiepot :D

Pesänvaltaajat saapuivat.



Kaksi paria tiaisia joutui luopumaan pihapiirin pöntöistään kirjosieppojen takia.


Tyttösieppoja tulee harvemmin kuvattua, joten vietin yhden aamupäivän stalkkaillen naaraita. Muutaman julkaisukelpoisen kuvan sain. Ihan hyvä niin.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Ah aurinko

Kevätaurinko lämmittää jo mukavasti.


Oli kiva seurata, kun keltasirkkukoiras otti antaumuksella aurinkoa. Ihana.


maanantai 25. huhtikuuta 2016

Pajusirkut

Harva voi kehuskella kai sillä, että ruokinnalla käy vakituisesti pajusirkkupariskunta.


Tosin ruokintahan on täällä jo lopetettu aikoja sitten, mutta kummasti tuntuvat vielä tuolta syötävää löytävän...


Koiras on kivan kirjava...



Naaras vähän värittömämpi.

Mukavia lintuja.


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Molskis sano…

Hupsistakeikkaa.


Ympäri meni niin että paukahti.
Laulujoutsenen kevätkylpy.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Mikä ääni?

Kuvasin sarjassa mustarastasta. Tyyppi jäi miettimään, mikä se on tuo tuollainen ääni. Ja sen, että kuunteli tarkkaan, näkee kuvistakin.

Ensin pönötyskuva.

 
 
Jaa-a, outo ääni jossain…
 
 

.. mistähän se oikein kuuluu…


..oikealtako..?

… vai vasemmalta…


… haa - etuviistosta oikealta.
Kuvaaja busted! :D



keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Punarinta


On se vaan niin mahdottoman arka laji. Takapihan baariin jäi vakiasiakkaaksi kaksi punarintaa.


Ne käyvät aina aamuhämärässä tankkaamassa.


Sen verran arkoja nämäkin vielä ovat, ettei tahdo kunnon kuvia saada. Mutta pakkohan se on noin nätistä linnusta kuvia ottaa, vaikka vähän huonompiakin.


Veikeä otus, tekee milloin mitäkin hassua.


Uusia asioitakin näistä opin näitä yksilöitä tarkkailemalla.


En tiennyt, että punarinnatkin syövät pähkinöitä.

Aina sitä oppii kaikkea uutta :D

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Rautiainen

Rautiainenkin otti ja piipahti pihalla. Tämä on tähän astisista lajeista varovaisin. Siitä kun ei kuvia meinaa saada millään.

Se, että näkee rautiaisen on siis aika harvinaista herkkua. Mikään harvinainen otushan se ei ole, niitä on tässä maassa pilvin pimein, mutta otus kun on sellainen piilottelija.


Vähänkin kun kuvaaja liikahtaa, lintu on tiessään.


Viihtyy pöpeliköissä ja pensaissa. On niillä niin mahtava suojaväri, että harvemmin sen huomaa.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Aamukahvilla bongailtua....

Olen yrittänyt ihan joka aamu tiirailla tuonne lätäkölle. Ihan vaan siksi, että jos vaikka sattuisin lempparilintuni näkemään.

Yhden uivelokoiraan näin muutama päivä sitten.

Mutta tänä aamuna tuolla olikin sitten jo pariskunta.. JEE!


Eivät tulleet lähelle, mutta tunnistamista varten sain yhden kuvan vastavaloon.

Kun ei omista kiikareita, tulee otettua noista kauempana olevista sitten kuvia, niistä on helppo tunnistaa.


Toiseen suuntaan kun mennä viipottivat vähän myöhemmin, oli aurinkokin jo sen verran pilvessä, että kuvaan ei enää tullut häiritseviä heijastuksia. Kun nyt joskus vielä noista onnistuisi kunnon pönötyskuvan saamaan… Sitä odotellessa…

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Tytöt tuli

Tapansa mukaan peipponaaraat tulivat rutkasti poikien jälkeen.


Nyt niitä on jo useampikin tuossa ruokinnalla käynyt.

Kiva kun tulivat, poijjaatkin aloittivat konsertoimaan enemmän. Mitäs se sellainen kevät olisi, jossei vähän joka toisesta puusta peipon laulua kuuluisi… :D

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Taviparvi

Tänä aamuna sitten viimeinkin onnistuin nappaamaan tuossa järvellä pyörivistä taveista kuvia.

Tähän asti ovat ryökäleet vaan lennelleet ympäriinsä ja viettäneet aikaa tuolla toisella rannalla.

Aamulla tulivat tälle puolelle ja onnistuin pari kuvaa saamaan.


Mennä viipottivat jonossa, eivätkä kaikki 12 mahtuneet millään kuvaan…



Niinpä, herra sitten vain näytti peräpeilinsä, eikä suostunut kääntymään.  Ovat niin perhanan arkoja, että painuvat karkuun heti kun kuvaaja vähänkin liikahtaa…

Mutta hei, mun ekat kuvat taveista :D

Tulihan niitä muutama…

Tässä olen innolla odotellut järripeippojen saapumista. Pari vuotta sittenhän täällä oli sellainen monisatapäinen parvi, joka tyhjensi ruokinnan rippeet niin, ettei minun sitten isommin tarvinnut siivoilla.

Kerrallaan niitä on ollut neljäkymmentäkahdeksan (48) tuossa ruokinnalla.


Tästä en ole varma, voisi olla naaraskin - on sen verran hailakat värit.
Ihan kiva kun edes muutama tuli. :)

torstai 14. huhtikuuta 2016

Punakylkirastaat saapuivat


Ja saapuivat sitten oikein porukalla. Parikymmentä niitä tuohon pelmahti takapihan baariin aamulla.


Hirmuisen nopeita ovat ja perusteellisia nurmikkoa peratessaan.


Ihan juoksivat kilpaa, kun piti parhaisiin paikkoihin päästä.


Kuvaaja huomattu. Sekunnin parin jähmettyminen ja eikun karkuun.

Kiva heitä oli seurata, toivottavasti muutama jää tähän hoodeille pesimään. Mieluummin näitä katselen, kuin räksiä.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Hiivatin buginen blogi :D

Taas oli  jäänyt monta juttua jumittamaan koneelle.

Bloggaan useimmiten suoraan Word-tekstinkäsittelyohjelmaan. Sieltä ne jutut sitten lähtee bloggeriin, periaatteessa automaattisesti.

Helppoa kuin heinänteko. Ainakin silloin kun se toimii. Jostain kumman syystä viimeinen versio Wordistä ei oikein toimi yhteen bloggerin kanssa.

Sitten kun en muista tarkistaa, juttuja voi jumittua useampiakin. No, eipä siinä sen kummempaa… täytyy taas laittaa kaikki julkaisuun kerralla manuaalisesti. Eli tässä nyt tulee juttuja aikas monta, sitä mukaa kun kerkiän niitä tänne kopioimaan.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Karvakasa laiturilla

Päästin koirat ulos ja könkkäilin itse keittiöön. Kuinka ollakaan, vilkaisin ikkunasta takapihalle. Siellä oli kummallinen karvakasa laiturilla.


Nappasin kameran totta kai.
Kuvista ei kummoisia tullut, kas kun kamera itsepäisesti tarkensi rannassa olevaan verkkoaitaan.


Mutta kyllä hänestä selvän saa.
Ei minkistä erehtyä voi…




Hurjan näköinen otus.