perjantai 10. joulukuuta 2010

Uutta kasvukautta odotellessa - SIEMENIÄ! nettikaupasta - tilattu!

Tässä ei vielä olla edes joulussa, mutta meikäläinen suunnittelee puutarhaa jo vallan vimmatusti.

Ensi kasvukaudella erilaiset kesäkurpitsalajikkeet ovat ehdottomasti mukana kuvioissa. Viime kesän kesäkurpitsasato oli niin mahtava, että ensi vuonna niitä tulee kasvamaan ainakin tuplamäärä viime kesään verrattuna. Virolaisen Seemnemaailman nettisivuja selatessani löysin monta kivan näköistä lajiketta ja tuli niitä muutama tilattuakin. Kesäkurpitsalajikkeista mielenkiintoisilta näyttivät raidallinen Tigrenok (0,51 euroa. 1 g siemeniä) ja pyöreä Mjachik (0,45 euroa, 1 g siemeniä). Spagettikurpitsa siemenpussikin tuli tilattua – ihan pelkästään hinnan vuoksi, 0,45 euroa pussi. Siemeniä paketissa on 12 kpl – joten hinnanero vastaaviin, täällä kotimaassa myytäviin on melkoinen.



Tuli siinä sitten vielä lisättyä ostoskoriin ihan perus-vaaleanvihreä lajikekin – Astronom (0,31 euroa, 1 g siemeniä). Talvikurpitsa Russian size XXL näytti siemenpussin kuvassa vinkeältä – yllättäen sillä oli hieman korkeampi hinta kuin noilla muilla (0,96 euroa , 5 siementä), mutta alle euron kuitenkin, joten ei muuta kuin klik - ja ostoskoriin.
 
Tosiaan viime kasvukauden sadon perusteella tulin siihen tulokseen että ensi kasvukaudella kasvatellaan kurpitsoita, kurpitsoita ja enemmän kurpitsoita: Eli viime kesän kokemuksista viisaampana, kurpitsat kun loppuivat kesken. Löysin niin mahtavia reseptejä erilaisiin leivonnaisiin ja ruokiin, että päätin tilailla reippaanlaisesti siemeniä nyt. Lähinnä tarkoituksena oli hankkia sellaisia, jotka olisivat vähän erikoisemman oloisia, kuin ne lajikkeet, mitä täällä kotimaisissa liikkeissä on ollut tarjolla. Päädyin tilaamaan Gribovskaja Zimnjaja, -lajikkeen (0,65 euroa, 2 g) siemeniä, tämä valkoinen kurpitsalajike näytti ainakin siemenpussin kuvassa melko mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Tilasin myös pari erilaista ”tuhkimo”-kurpitsaa: lajikkeet Rouge Vif D Etampes (0,58 euroa) ja Pariisi punane (0, 60 euroa). Näiden siemeniä olen katsellut muissakin nettikaupoissa melkeinpä kuolaten, mutta hinnat ovat hirvittäneet – kolme-neljä euroa siemenpussista on mielestäni hieman liikaa.


Vihreä Zoja (0,64 euroa, 3,5 g siemeniä), joka esittelytekstin mukaan erinomainen valinta silloin kun haluaa kasvattaa kurpitsan siemeniä paahdettavaksi. Halusin myös kokeilla jonkin myöhäisen lajikkeen siemeniä, joten tilasin myös pussillisen Zimnjaja Sladkaja (Winter Sweet) (0,64 euroa, 2 g) siemeniä.
 
Samalla vaivalla tuli paiskottua ostoskoriin muutama munakoisopussikin.

Yksi vihreä, yksi punainen ja yksi raidallinen lajike.

Munakoisoja aion kyllä tilailla vähän myöhemmin jenkkilästä, jos mahdollista. Seemnemaailm -kaupassa tuo valikoima ei kovin kummoinen ollut.
 
Niin - ja pitihän sitä vielä yksi kevätsipulipussikin tilailla. Ihastuin viime kesänä punaiseen Lilia spring onion lajikkeeseen, ja päätin nyt kokeilla sitten tällaista "Red Giant" lajiketta.

Tämä oli Seemnemaailm -kaupan ainoa punainen vaihtoehto.

Koko tilausprosessi sujui kohtalaisen helposti - joitain kummallisia käännöksiä kaupan sivuilla oli, niitä piti ihan miettiä pitkään ja hartaasti, mutta kaiken kaikkiaan tilaaminen meni ihan kivasti ja nopeahkosti. Tilaukselleni tuli hintaa reilut 10 euroa kaiken kaikkiaan, ja nyt täällä sitten odotellaan kuinka kauan aikaa kuluu maksusta siihen, kun siemenet ovat perillä. Olen aika optimisti, luulisin, että tämä on kohtuullisen luotettava kauppa.

Tilasin samana päivänä toisenkin satsin liikkeestä nimeltä Heirloom Tomatoes Ltd. Tämä pulju sijaitsee Brittein saarilla ja täytyy sanoa, että on vallan perienglantilaiseen tapaan tylsä yritys. Tilasin lajiketta Red Hmong Cucumber, eli punaisen kurkun siemeniä hintaan £3.00 sekä 2 pussia Crystal Lemon Cucumber -kurkun siemeniä, joiden hinta £5.00, innostuin myös tilaamaan Thessalonika Tomato -lajikkeen siemeniä hintaan £3.00. Niinpä niin. Tyyppien verkkokauppa ei toiminut kunnolla, joten koskapa verkkokauppa ei osannut minulta postimaksua veloittaa, nämä hyypiöt kylmän viileesti palauttivat maksamani 11 puntaa - kysymättä edes - haluaisinko mahdollisesti vaikkapa maksaa sen puuttuvan postimaksun jollain opilla. En varmasti uutta tilausta tee.. pitäkööt siemenensä s-tna ;).

No, eipä siinä mitään, ajattelin antaa brittien verkkokaupoille vielä yhden mahdollisuuden, jotenkin olin niin päättänyt, että niitä sitruunakurkun siemeniä on pakko saada, joten... Rynnistin sitten Chiltern Seeds ltd -verkkokauppaan ja tilasin niitä. Samalla tuli tilattua paria muutakin perinnelajiketta. Eli tulossa on, ellei mitään ihmeitä satu seuraavat siemenpussit: Cucumber 'Crystal Lemon', Melon 'Boule d'Or' or 'Golden Perfection', Aubergine 'Turkish Orange' ja Aubergine 'Applegreen'. Samalla vaivalla tuli sitten vielä napsautettua lisää koriin -nappia Pak Choi 'Canton Dwarf' -lajikkeen kohdalla. Koko satsi maksoi 11 puntaa ja rapiat. Saas nähdä tulevatko perille vai tapahtuuko jotain muuta kummallista. Niinpä - saisi se kevät tulla jo =).

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Talven alkua

Pelto näyttää aika lohduttomalta lumivaipan alla. Lunta ei ole muutamaa senttiä enempää, mutta sekin on jo ihan riittävästi.


Vaikka kasvimaalla siis ei enää aikoihin ole mitään puuhailtukaan, pihamaalla ja tässä ympäristössä sattuu ja tapahtuu joka päivä ja varsinkin ilta-aikaan.

Uusia vakivieraita lintulaudalla, tai tarkemmin sanottuna lintulaudan alla on närhipariskunta. Närhet käyvät ihan joka päivä tuossa ikkunan alla tankkaamassa. On se nätti lintu, ei siitä pääse mihinkään.


Kuva nyt taas on mitä on - mutta tätä tämä on - parempaa kameraa odotellessa.

Iltaisin tuossa käykin sitten vallan eri väkeä - lintulaudan alla siis. Päivän mittaan linnut tiputtelevat siemeniä laudan alle - lähinnä heittelevät ryökäleet kauranjyvät alas - ne kun ei noille ronteille näytä vielä tässä vaiheessa talvea kelpaavan. Heikonlaisesti ne kelpaavat sydäntalvellakin, mutta laitan nyt aina kuitenkin siemensekoitusta tuohon tarjolle, kyllä niillä kauroillakin sitten syöjiä riittää. Niin tähän aikaan vuodesta kaurat kelpaavat supikoirille. Ne ovat valmistautumassa horrostamaan, ja syövät kuin viimeistä päivää ja ihan kaiken syötäväksi kelpaavan. Myöhemmin talvella yleensä sitten on ollut vierailevia keltasirkkuparvia, jotka popsivat ne laudalta tiputellut kaurat parempiin suihin.

Supikoiria tuossa on yleensä kolme kappaletta. Saattaa niitä supeja enemmänkin tässä liikkua, mutta varmuudella voin sanoa, että kolme niitä ainakin on, kolme kun tuossa olen kerralla nähnyt kauroja popsimassa. Siinä sitten aina iltakaffella istuskelen keittiön ikkunan ääressä ja vahtaan supikoiria. Lintulautahan siis on ihan ikkunan vieressä, joten näkyvyys on hieno. Pimeän aikaan ne alkavat liikkua. Sen verran tuosta ikkunasta kajastaa valoa tuohon lintulaudan ympäristöön, että laudan alla liikkuvat vierailevat tähtöset ovat kunnolla näkyvissä. Kunnon kuvia tosin en niistä ole saanut, mutta ehkä sitten jonain päivänä, kunhan saan sen paremman kameran.

Liikkuu täällä pihapiirissä muitakin otuksia. Jäljistä päätellen lajikirjo on melkoinen. Nämä alla olevassa kuvassa olevat jäljet vähän hätkähdyttivät.

Siis tuo tassunpainallus tuossa kuvassa vasemmalla ihmetyttää. Nuo huomattavasti pienemmät oikealla ovat saksanpaimenkoiran pennun, ikää neljä kuukautta.


Kokoero ei tuossa kuvassa oikein kunnolla tule esiin, jotain selvää siitä kuitenkin saa - vaikka onkin pilkkopimeällä otettu kuva. Luonnossa nuo tassunpainallukset olivat tuplasti sen kokoiset, kuin mitä tuo Ronja kävellessään saa aikaiseksi. Ronjalla jo tuo tassun koko on melko lailla samaa luokkaa kuin täysikasvuisella sakemannilla, ei siis ihan pienimmästä päästä nuo oudot jäljet. Vähän tässä mietityttää, mikä otus tuossa pihapiirissä pyörii, varsinkin kun miettii millaisen reaktion nuo jäljet tuossa koiruudessa saivat aikaan. Heti ulos mentäessä oli selvää, että ilmassa oli jokin hajujälki, ja se ei ollut koiruuden käytöksestä päätellen mikään mukava Juttu. Ei se nyt suorastaan pelännyt, mutta käyttäytyi niin varovasti, että pisti vähän meikäläistäkin miettimään. Mielenkiintoista.

Mutta se on talvi nyt - aika alkaa horrostamaan itse kunkin - kevättä odotellessa :)

perjantai 22. lokakuuta 2010

Syksyä ilmassa

Tänä aamuna oli jo melkoisen mukavasti mittari miinuksen puolella. Lähes kymmenen asteen pakkaseen oli aamusta jalkauduttava - pikkukoira kun täytyy ulkoiluttaa säässä kuin säässä.

Ensimmäinen ulkoilu tapahtui jo niin aikaisin, että ei vielä paljoa eteensä nähnyt. Taivaanrannassa oli kyllä aavistus aamunkajosta, mutta ovat nämä päivät jo tähän aikaan vuodesta sen verran lyhyitä, että ei tuossa kuuden pintaan aamusella vielä valoa riitä.

Seuraava ulkoilu tapahtui sitten siinä vaiheessa, kun aurinko jo pilkisti hitusen puiden takaa. Rantaan oli majoittunut taas parvi joutsenia. Yllättävän hyvin nämä sietivät sekä koiruuden että minun läsnäoloni. Pääsin melko lähelle nappaamaan muutaman kuvan.


Pienemmät vesilinnut - mitä lie tavallisia heinäsorsia ja telkkiä sen sijaan ptkivät pakosalle pika pikaa. Näkyvät tuossa kuvassa noin about keskellä järveä.

Ronja ei isommin vesilinnuista piittaa. Joskus se kuitenkin jää tuijottelemaan niitä, vallankin silloin kun nuo joutsenet innostuvat huutelemaan. Välillä ne pitävätkin sellaista mekkalaa, että ihan hirvittää.


Muutenhan tuo pikkuneiti on sellainen väkkärä, että siitä ei juuri still-kuvia enää tahdo saada.

Joskus hyvin harvoin se kuitenkin pysähtyy hetkeksi.


Jos ei muuten, niin vähintäänkin siinä vaiheessa, kun eteen tulee jotain ennennäkemätöntä, ja sitten pitää ihmetellä pitkään ja hartaasti.

Tomaattisosetta on tullut keiteltyä litrakaupalla. Viimeiset vihreät tomaatit, jotka keräilin sisätiloihin ennen pakkasia alkavat kaikki olla jo kypsiä. Kyllä ne vallan mainiosti tomaattisosetarpeiksi kelpaavat. Ja on sitä tosiaan tehtykin.

Puutarhassa ei paljon ole pystynyt tekemään. Aamusta pitkälle iltapäivään oli kuuraa maassa, eli lehdet, joita muuten olisi voinut ehkä haravoida, olivat jäässä eli haravointi jäi haaveeksi. Perennatukia olen poistanut kukkapenkeistä, mutta siihen ne hommat sitten ovatkin jääneet. Pitäisi nyt varmaan edes nuo isommat perennat leikata. Ehkä tässä vielä tulee sellainenkin päivä ennen kuin lumi tulee, että pystyy nuo loput hommat hoitelemaan. Sitten kun tällä on hommat pulkassa onkin varmaan aika suunnistaa takaisin pääkaupunkiseudulle ainakin joksikin aikaa. Mutta se nyt jää nähtäväksi, milloin tuo tulee tapahtumaan.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Ensilumi!

Sitä sitten paukutti lunta taivahan täydeltä tuossa viime viikolla, loppuviikosta. Säätiedotus lupasi oikein kunnon lumimyräkkää, mutta taisi se sittenkin taas se paha ilma tämän maan kolkan kiertää, koska lunta tuprutteli melkolailla hissukseen täällä. Jotain viitisen senttiä sitä sitten tuli ja eilen se jo sitten suli pois. Oli sen verran paljon tuo lämpötila plussan puolella, että nopsasti se lumi sitten hävisi.


Ihan se on nätin näköistä se ensimmäinen lumi aina.

Pikkuneiti Ronja sitten näki elämänsä ensimmäiset lumikelit.


Ja kylläpä tuo pentu sitten tykkäsi. Pääsääntöisesti kai koirat tykkäävät lumesta - paitsi ne, joilla ei ole riittävää karvaverhoilua pitämään kylmää loitolla. Näin ainakin luulisin.

Vetäisi se sitten tuon järvenkin osittain jäähän. Siinä sitä oli joutsenilla ihmettelemistä. Tuossa on majaillut nyt parikymmentä joutsenta jälkikasvuineen jo muutaman viikon. Harjoittelevat ahkerasti muodostelmalentoa ja lentoon lähtöä ja laskeutumista. Vielä ei nuorisolta näytä tuo kuivalle maalle laskeutuminen onnistuvan, jänistävät ihan selvästi. Kärsivällisesti nuo vanhemmat niitä kyllä näyttävät koulivan. Varmaan kohta hommat alkavat luonnistua ja ne poistuvat takavasemmalle ja etelään.



Niitä näyttäisi kerääntyvän tuohon järvelle päivä päivältä enemmän. Enimmäkseen ne asutelevat tuolla toisella puolella järveä, siellä kun on kaislikkoakin. Toisinaan ne kyllä tulevat tuohon meidänkin rantaan. Jäähän järvestä suli samoihin aikoihin sitten samantien pois niinkuin ne lumetkin.


Lintulaudallekin on laitettu jo evästä ja kyllä siinäkin mahdoton kuhina käy. Kamala määrä tiaisia: tali-, sini-, hömö- ja kuusitiaisia on pilvin pimein. Viherpeippoja ja peippoja, yksi mustarastasnaaras ja pari pikkuvarpusparveakin siinä käy jo. Puhumattakaan sitten kolmesta supikoirasta. Joo-o supikoiria lintulautavieraina ;) tai no, ne käyvät siitä llintulaudan alta syömässä kaikki tippuneet siement yms. ja ihan joka ilta samaan aikaan. Mielenkiintoista tässä on se, että niitä on kolme tuossa kerrallaan. En vielä aikaisemmin ole kolmea supia samaan aikaan nähnytkään. Aika vesseleitä nekin ovat - eivät vähästä hätkähdä. Lintulautahan meillä sijaitsee tuossa keittiön ikkunan alla - vähän reilun metrin päässä ikkunasta. Harmi vaan, että kuvia ei niistä pysty ottamaan, on yleensä jo pilkkopimeää siihen aikaan kun ne tuohon tulevat, mitä nyt keittiön ikkunasta vähän valoa ulos heijastuu, juuri sen verran, että nämä vierailevat tähtöset ovat selvästi näkyvissä.

Puutarhahommiinkin on ehditty vähän. Kaikki sekalaiset tavarat kasvimaalta ja kasvihuoneen ympäristöstä on nyt sitten viimeinkin korjattu pois talven alta sisätiloihin. Ruukut ja ämpärit tyhjennetty mullasta ja perustettu uusi komposti metsänreunaan. Sinne raijattiin pihalta haravoidut lehdet, ylijäämätomaatit ja kiinankaalien uloimmat lehdet sekä loppu mangoldisato, joka pääsi vähän rupsahtamaan viimeisessä pakkasessa. Laittelin kamat kerroksittain ja aina väliin ämpärillisen tomaatttien jo kertaalleen käyttämää multaa. Nämä multaämpärilliset sisälsivät muutaman madonkin, ihan jokaisessa niitä näytti olevan, joten luulisi kompostin pääsevän kunnon vauhtiin heti keväällä kunhan kelit antavat myöten. Muuten täällä ei näitä syyshommia sitten ole tehtykään ja syynä siihen on pari viikkoa kestänyt pahuksen sitkeä flunssa, joka pakotti hiljentämään tahtia entisestään.

Sen verran heikohkossa kunnossa oltiin, että tilattiin ihan eläinlääkäri kotio - rokottamaan koko eläinpopulaatio kerralla. Koira kun piti ensimmäisen kerran rokottaa - suositusten mukaanhan ne rokotetaan kahdentoista viikon iässä. Ja helpompaa se on yhden ihmisen tulla tänne - kun minun raijata kaikki elukat vastaanotolle. Tämän paikkakunnan kunnaneläinlääkäritätiä vaan oli todella vaikea tavoittaa. Aina kun yritin soittoaikaan soittaa, vastajassa oli viesti: ”olen pääsääntöisesti tavoitettavissa aamulla kello 8-10”. Paskanmarjat, neljä päivää yritin soittaa puolen tunnin välein kahdeksan ja kymmenen välillä. Ja aina sama vastaajaviesti. Kännykkänumeroonsa tämä tyyppi ei koskaan vastannut. Epätoivoisen soittorumban jälkeen viimein sitten tavoitin ko. tyypin. Jostain syystä tämä sitten ei tykännyt ajatuksesta tulla kotikäynnille, sen pystyi lukemaan todella selvästi rivien välistä, vaikka ei tuo sitä ihan suoraan sanonutkaan. No, sain sitten kuitenkin sovittua ajan, jolloin tulee. Niinpä niin. Peruuttihan se sen käyntinsä. Reilu puoli tuntia ennen kuin oli määrä tulla. Kehtasi vielä sanoa, että ei ole aikaa koko viikolla ja kehotti soittamaan seuraavalla viikolla, kun olisi toinen eläinlääkäri paikalla. Että semmonen kunnaneläinlääkäri täällä.


Ronja on jo iso tyttö, ikää siis 13 viikkoa, painoa 11 kg ja säkäkorkeus 39.5 cm. ISO.

Eilen sitten soitin sille toiselle. Voi jumankauta että on eroa eläinlääkärillä ja eläinlääkärillä. Tämä mieshenkilö sanoikin heti, kun kerroin mistä on kyse, että sopisiko vaikka jos tulisi heti tänään. Tähän minä tietysti onnesta kippurassa henkäisin, että minullehan sopii ihan mikä aika vaan teille käy. Kysyi tämä lääkäri sitten vielä, että haittaisiko tuo jos menee tuonne iltapuolelle se käynti. No ei todellakaan minua haittaa, vastasin tietysti. Sanoi soittavana hyvissä ajoin ennen kuin tulee. Lopputulema oli sitten se, että käväisi rokottamassa koko eläipopulaation tuossa alkuiltapäivästä. Tykkäsin. Tuossa kun rokotuksia setvittiin, kyselinkin sitten, että mikä se on tämä systeemi paikkakunnalla näiden eläinlääkärihommien kanssa - viittasin tähän naisihmiseen, jonka kanssa aikaisemmasta toteutumattomasta käynnistä sovin. On kuulemma tämä kunnaneläinlääkäri osittaisella hoitovapaalla. On töissä kolme päivää viikossa ja tämä mies sitten loput kaksi. Tämän viikon tämä naisihminen sitten olikin kokonaan lomalla, ja siitä syystä siis halusi minun tilaavan tämän sijaisensa. Eli heitetään itselle epämiellyttävät toimet sijaisen niskaan. En tykkää. Kysyin sitten vielä milloin tämä sijainen sitten on jatkossa paikalla - Ronja kun tarvitsee tehosterokotteen noin kuukauden päästä - ja todella paljon mieluummin asioisin tämän sijaisen kanssa. Että niin pahasti meni sukset ristiin kunnaneläinlääkärin kanssa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että palveluammatti se on eläinlääkärikin, ja tuo täti-ihminen oli kyllä aikamoisen epämiellyttävä tapaus - ainakin puhelimessa. Jep - semmosta napinaa tällä kertaa =)

Ai niin tänä aamuna sitten pihalla jo näyttikin tältä:


Sinne se sitten hävisi se ensilumi. Toivottavasti ei ihan heti tule takaisin.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Se loppu nyt - nimittäin puutarhan vuosi

Alkuperäinen suunnitelma tällä blogilla oli se, että kaverini ykkösvyöhykkeellä ottaisi osaa blogin kirjoittamiseen ja ihmettelisimme muun muassa vyöhykkeiden eroja ja kasvattelisimme kaikkea kummallista. Kaveri sitten kirjoitti tasan kaksi postausta, eli ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tästä syystä blogi sitten tuossa noin about kesäkuussa muutti vähän muotoaan minun kaltaisekseni, eli aloin kirjoitella muustakin kuin pelkästä puutarhanhoidosta. Mukaan tulivat lemmikkien kohellukset ja kaikenlaista muutakin löpinää. Oletan, että kaverilla ei sitten enää ole aikomustakan ottaa osaa - olishan tuo sen jo tehnyt, jos olisi. Eli tästä eteenpäin ominkin tämän blogin sitten ihan omaan käyttööni. Odotettavissa siis muitakin kuin puutarha juttuja, enemmänkin, jos nyt sitten tätä kirjoittelua jatkan.

Yhteenvetona tästä kasvukaudesta voisi vielä sanoa, että älyttömän hyvin meni - paaaaljon paremmin kuin osasin koskaan kuvitellakaan. Yllätyksiä ja kaikenlaisia kivoja mutkia oli matkassa, mutta näistä on opittu jotain (toivottavasti) ja ensi vuonna sitten tietää mitä tekee - ehkä. Tarkoituksenanihan oli kasvattaa vähän kaikkea ja katsoa mitä kannattaa sitten jatkossa viljellä. Sadosta viis, tuskin sitä kuitenkaan tulee - oli ajatus tuossa toukokuussa. Mutta kuinkas sitten kävikään. Satoahan tuli ja vallan mahdottomasti. Ihan hyvä niin.

Nyt kun täällä nelosvyöhykkeellä on puutarhamaa kynnetty ja jäädään odottamaan lumentuloa, ulkohommina on lähinnä vain siivoilua ja lehtien haravointia ainakin nyt toistaiseksi. Marjapensaita varmaan leikataan vähän ja mahdollisesti tehdään jotain perustustöitä ensi kevättä ajatellen.


Tuli muuten mahdottoman upeaa jälkeä tuosta kynnöksestä. Kyllä sitä kelpaa sitten keväällä aloittaa hommat taas, kunhan maa on sulanut. Jännityksellä tässä jää nyt sitten odottamaan, millainen talvi tulee, ja miten talveltivat esimerkiksi hankkimani viiniköynnökset. Nehän ovat kasvaneet ihan mukavasti ja molemmat siis ovat kesän jälkeen edelleenkin hengissä - eli en onnistunut niitäkään sitten kuitenkaan tappamaan. Kylläpä on wannabe hortonomin hyvä olla, sato tallessa, suurin osa puutarhaan liittyvistä töistä tehty ja peltokin kynnetty.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Syyskyntöjä odotellessa

Harvinaisen mahtavan kesän jälkeen tässä on todellakin ollut harvinaisen mahtava syksykin. Sääennusteiden mukaan maan tälle kolkalle on vielä odotettavissa parisen viikkoa poutasäitä. Mikä on oikeastaan suorastaan ihmeellistä. En todellakaan asiasta valita, saan näillä keleillä tehtyä noita ulkohommia ihan kivasti. Ainoa haittapuoli on se, että kunto ei anna myöten tehdä niin paljon kuin haluaisi. Mutta en kyllä siitäkään ala stressaamaan. Teen sen minkä jaksan. Tässä ei nimittäin olisi varaa yhteenkään sairaalakeikkaan enää. Siis varaa siinä mielessä, että jäisi nuo lemmikit vähän heitteille, jos meikäläinen taas joutuisi lasareettiin. Olen tässä suunnitellut suunnistavani pääkaupunkiseudule lemmikkeineni joskus ensi kuun puolivälin jälkeen, viimeistään. Olisin ehkä jo mennyt aikaisemminkin, mutta paikallinen sähköyhtiö muisti kirjeellä, jossa ykskantaan ilmoittivat vaihtavansa sähkömittarin etäluettavaan, ihan kertoivat jopa päivänkin milloin täällä pitää passissa olla. Saisihan tuon ajan vaihdettua soittamalla, mutta kun joka tapauksessa joudun pääkaupunkiseudulla käväisemään marraskuun lopussa, niin jätän nyt sitten tästä välistä yhden käynnin pois.

Aamut ovat edelleenkin hurjan usvaisia. Näkyvyys on melkoisen heikko, ja kunnon kuvia ei pysty välttämättä ottamaan. Tai tietysti pystyisi, jos olisi kunnon kamera. Pikkuneiti Ronjan kanssa vietetään aamuisin aikaa ulkona edelleenkin melkoisen paljon ja silloin tulee aina näpsittyä kaikenmaailman kummallisia kuvia. Oikeastaan pitkäkestoinen ulkoilu joka aamu on ihan pakollinen siksi, että koiravauva saa purettua liiat virrat kaikenlaiseen puuhasteluun, ilman sitä vaaraa, että tulisi vahingossa tuhottua vaikka jotain tärkeääkin.



Kyllä sen huomaa pihamaalla, että neiti puuhastelee - kaikenlaisia risuja, keppejä ja laudankappaleita lojuu ihan joka puolella. Neiti kun käy näitä kaikkia hakemasta milloin mistäkin kasasta.

Olen mielenkiinnolla seurannut, miten erilaiselta tuo järvi näyttää päivittäin. Riippuen tietysti valaistusolosuhteista. Näin syksyllä se on ihan jännän näköinen joka aamu.



Jotenkin tuo aamu-usva tekee sen sellaisen kummallisen ja salaperäisen näköiseksi.

Järveä on tullut seurattua siksi, että pikkuneiti Ronja käy ihan joka aamu laiturilla katsastamassa, josko näkyisi jotain uutta.


Ja tapansa mukaan se neiti aina odottelee minuakin liittymään seuraansa, jos ei muuten niin ainakin tuohon rannalle.

Pahantekoonkin se ryökäle aina välillä ehtii.


Tuon laiturin kanssa on ollut vuosikausia ongelmana se, että se lähtee itsekseen seilaamaan. Pakko on ollut sitoa se rannan puihin kiinni. Niinpä niin, jos pikkuneiti saisi puuhastella rauhassa, ei meillä rannassa kohta laituria olisi ollenkaan. Seuraava pikkuhomma täällä varmaan olisikin selvittää, millä ilveellä tuon laiturin saisi ankkuroitua pohjaan niin, ettei se pääsisi liikkumaan. On muuten ollut ainakin tähän asti melkomoisen mahdoton urakka, on se sen verran kova hiekkasavipohja - ei siihen oikein tahdo mikään paalu upota, ei ainakaan käsivoimin.

Eilinen päivä meni kauppareissulla tämän maakunnan suurimmassa kaupungissa. Tai itseasiassa suurimman kaupungin liepeillä. Ovat onneksi kaikki suurimmat marketit ja kaupat keskittyneet suunnilleen samaan ryppääseen juuri kaupungin ulkopuolelle ja kivasti vielä ennen keskustaa kun täältäpäin sinne ajelee. Missään ei oikein ollut enää mitään puutarhaan liittyvää kivaa myynnissä, mutta tuli sentään ostettua muutama värjätty Calluna tuohon rapunpieleen. Siinä kun on tuo kukkalaatikko ollut iät ja ajat ikkunan alla, ei sitä viitsi ihan ilman mitään kasvikunnan edustajaa jättää. Talveksi tietysti voisi, mutta on se vaan kivemman näköistä, kun siinä on edes jotakin. Mukaan tarttui kuitenkin jotain talvivaateusta ja kaikkea pientä tarpeellista ja tarpeetonta. Pikkuneiti Ronjakin oli mukana, toisella pitemmällä automatkallaan. Ensimmäisen pitkän matkanhan neiti teki kun meille muutti. On se mahtava pentu, vinkuu ja vikisee ensimmäiset puoli kilometriä ja sitten rauhottuu nukkumaan autossa. Aina välillä ilmoittaa olemassaolostaan muutamalla epätoivoiselta kuullostavalla vinkaisulla ja sitten taas on ihan hiljaa. Harvinaisen helppo pentu, ei meidän aikaisemmat koirat noin helppoja autoilijoita olleet, huusivat kuin syötävät ainakin ensimmäiset sata ajokertaa. Jotain positiivista siis tässä pennussa. Tai oikeastaan onhan siinä paljonkin positiivista - ainoa isompi huono puoli tuossa otuksessa on se, että se ei sitten millään tunnu tajuavan sitä, että purra ei saa. No, ehkä siihenkin vielä konstit löytyy ja onhan tuo pentu vielä ihan vauvakin, 11 viikkoa vasta. Ei tässä siis vielä ole aihetta huoleen, vasta sitten, jos se vielä puolivuotiaana tuota käytöstä jatkaa. Sitten onkin jo vitsit vähissä - on nimittäin tulossa melkoisen iso koiruus tuosta. Painaa jo sellaiset hulppeat 9 kiloa - eikä varmasti ole lihava.

Pihahommiakin riittäisi, kukkaistutukset pitäisi varmaan siivota ja osa leikatakin jo. Mutta onhan tässä syksyä vielä, eli ihan hirmuinen kiire näiden kanssa ei vielä ole. Keväällä ostin muutaman lasitetun ison ruukun prismasta. Yhdessä niistä on kasvanut kuukausimansikkaa. Kasvaa rehottanut se on siellä ihan koko kesän kukkimatta ja tekemättä ainuttakaan mansikkaa. Nyt kun menin ruukkua siivoamaan, kappas vaan.


Myöhäisherännäinen lajike tämäkin.

Kasvimaa on kohta raivattu kyntökuntoon, ja vielä sieltäkin löytyi yllätyksiä.


Tuntuu pitävän enemmän kasvispainotteisesta ruokavaliosta tämä pentu. Kurpitsapenkissä oli vielä ensimmäisen hallan jälkeen kasvun aloittanut kesäkurpitsa. Pikkuisen oli pakkasen purema jo nyt, mutta hyvin kelpasi koiruudelle.

Ihan pari kasvia olisi vielä tuolta kasvimaalta korjattava pois.


Eipä siellä enää ole kuin muutama hassu lehtikaali ja pari kiinankaalia, joten poishakemisessa ei kauaa mene. Sitten se olisikin sen kyntämisen vuoro.

torstai 30. syyskuuta 2010

Syysmietteitä

Nämä syksyiset, aurinkoiset aamut ovat mahdottoman upeita. Lämpötila täällä nelosvyöhykkeellä on ollut jo muutamana aamuna selkeästi pakkasen puolella. Sinne sitä on kuitenkin pakkaseen lähdettävä pikkukoiruutta ulkoiluttamaan. Samalla reissulla tulee kierrettyä lähes koko tontti - tulee tehtyä vähän lenkkiä koiruuden kanssa, ei mitään pitkää tietenkään, pentuhan on vielä kunnon lenkkeilyyn liian pieni.

Siinä kävellessä tulee tutkailtua sitten kaikkea mahdollista, mitä kasveja pitäisi jo leikata, missä kohtaa nurmikko on sammaloitunut niin pahasti, että pitäisi uusia ja sen semmoista. Tosin, nyt olenkin sitä mieltä, että sitä sammaloitunutta nurmikkoa ei uusita. Ai miksikö? Kuva kertonee miksi.


Kuinka monella kasvaa suppilovahverotkin pihassa?
Tämä on todellakin huippupaikka. Aikaisemmin syksyllä sain kaikki tatit ihan tuosta vierestä. Pihasta keräsin punikkitatteja kasapäin ja tuolta muutaman kymmenen metrin päästä herkkutatteja kilokaupalla. Nyt sitten näyttäisi käyvän niin, että suppilovahverotkin saadaan ihan tuosta pihasta. Vähän siistiä :).
Kuuluu tuossa järvessä olevan ihan kunnon kalaakin. Joskus ovat jopa istuttaneet lohia. Tiedä häntä onko niitä enää. Pikkukaloja kuitenkin riittää - jopa koiraneidin ihmeteltäväksi.


Haukia siinä ainakin on ja paljon. Riittää tuota roskakalaa - salakoita ja särkiä niille syötäväksi. Olen joskus mateitakin käynyt kolkkailemassa - hurrjan kauan sitten.


Harmi vaan, että tuokin järvi on tässä vuosikymmenien kuluessa rehevöitynyt ja pahasti. syynä tähän on tämän kaupungin persuksista oleva jätevesipolitiikka. Älypäät kun rakensivat jäteveden puhdistamon paikkaan, josta on vajaa kilometri kaupungin keskustaan, tuossa joskus pari - kolmekymmentä vuotta sitten.

No, nyt sen pitäisi olla puhdasta tuon järviveden, ainakin niin väittävät. Voisihan sitä alkaa kalastelemaankin ja tässähän voisi vaikka ryhtyä omavaraistalouteen, ainakin osittain. Tosin nyt on ollut kaikinpuolin hyvä vuosi ainakin kasvimaan kannalta ja sienienkin - satoa tuli ja paljon - niin paljon, että talven tarpeet on tallessa. Ei se tietenkään joka vuosi onnistu.

Mutta on se vaan niin, että on tuo luonto sitten nätti aina aamutuimaan syyskeleillä. Tässä pitää miettiä päivän hommat ja alkaa touhottamaan, vaikka ei malttaisi, mielellään sitä vaan menisi tuonne ulos pällistelemään kaikenmaailman syysihmeitä.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Mangoldileipää ja kurpitsan keittoa

Olen nyt keitellyt loput kurpitsat soseeksi. Osan aion pakastaa sellaisenaan, osasta leivon kurpitsaleipää, sitä versiota, missä on rusinoita - on kuulemma parempaa rusinoiden kera.

Innostuin tässä sitten vielä kokeilemaan, miltä mahtaa maistua mangoldileipä. Jossain olen joskus nähnyt ohjeen mangoldisämpylöihin, mutta en sitä ohjetta nyt sitten tähän hätään löytänyt.

Eipä hätää - ammoin emäntäkoulun käyneenä (heheh) osaan kyllä leipoa leivän jos on tarvis ilman ohjettakin. Suunnilleen tällaisen ohjeen mukaan sen leivän sitten väsäsin.

Mangoldileipä

2 dl maitoa
2 dl mangoldin keitinlientä tai vettä
1 muna
2-3 dl vehnäjauhoja
2-3 dl hiivaleipäjauhoja
2 dl keitettyä mangoldia hakattuna
1 dl öljyä
1 tl suolaa
1-2 pss kuivahiivaa

Sekoitellaan kuten normi leipätaikina, hiiva liotetaan lämmitettyyn nesteeseen. Lisätään jauhojen määrää tarvittaessa, jos taikina jää liian löysäksi. Paistellaan 200 asteessa noin tunti.

Ehdin sen leivän sitten jo leikata, ennenkuin hoksasin, että kuvahan siitä ihmeestä pitää ottaa.

Ihan vinkeän näköinen siitä tuli, ja on se ihan syötävääkin =)



Syksyä nelosvyöhykkeellä

Sitä ollaan oltu täälllä nelosvyöhykkeellä pääsääntöisesti toukokuun loppupuolelta lähtien. Mitä nyt pari reissua on etelään tehty, mutta tänne on palattu pikapikaa, kun oli sen kasvimaan hoitohommia aikamoisen paljon. Eli ihan koko kesä - syksyyn asti.  Kyllä se vaan on uskottava, että on jo syksy, puissa on vain ihan muutamia lehtiä jäljellä ja haravahommat olisivat ajankohtaisia. Kesä vilahti niin, etten edes huomannutkaan ja tässä sitä nyt sitten herättiin syksyiseen arkeen ja syksyn mukanaan tuomiin askareisiin.



Takapiha on peittynyt koivunlehtiin. Tässä ihan pihapiirissä kasvaa julmettu määrä koivuja, sen kyllä huomaa näin syksyisin tuossa lehtien määrässä. Koivuja en kuitenkaan aio kaataa - en missään nimessä. On tämä nimittäin sellainen tontti, että kosteus hiipii ihan arvaamatta koko pihamaan alueelle niin, että luulee asuvansa lammikossa. Näin siis ennenvanhaan kun noita koivuja ei ollut sitä vettä kuluttamassa. Väittäävät, että yksi täysikasvuinen koivu käyttää noin 500 litraa vettä päivässä. Ihan hyvä jos käyttävät, pysyypähän pihapiiri kuivana.


Yksi syy tuohon kosteaan maahan mahtaa olla tuo järvi, joka sijaitsee mukavasti noin kahdenkymmenen metrin päässä rakennuksesta.




Edessä olisi myös syksyinen rannan perkaus - koivut kun eivät katso mihin niitä lehtiään pudottavat. Tuossa on erittäin kiva ja kova hiekkasavipohja, joka nyt on hoidon puutteessa päässyt hieman mutautumaan. Tarttis varmaan vähän ruoppailla sitä enemmänkin. Täällä siis kuuluu pihapiirin ja puutarhan hoitoon lehtien haravointi järvestäkin - ja rannalta myös.


Olenkin tässä joka aamu pyrkinyt pikkuisen rapsuttelemaan, tosin kannattanee odotella vielä vähän, ennenkuin tositoimiin ryhtyy, niitä lehtiä kun vieläkin tippuu jonkin verran. Täytyy haravoida ne kertaheitolla sitten joku päivä pois. Tai ollaanpa realistisia, ei niitä kertaheitolla kukaan jaksa näin suurelta alalta haravoida - reilut puolitoistatuhatta neilötä haravoitavaa aluetta ainakin. No, ehkä olisi parempi ajatella asia niin, että pienissä erissä rapsutellaan, sitten kun puut ovat lehdettömiä.


Aamut ovat nyt olleet melkoisen kirpakan viileitä. Eilen oli pakkasta peräti 3 astetta tuon keittiön ikkunan mittarin mukaan. Sen ilman kylmyyden huomaa parhaiten kauniina aurinkoisena aamuna, jolloin tuo järvi on usvan peitossa.



Kaikki nämä tämän postauksen kuvat on otettu aamulla kahdeksan aikaan. Tuo usva hälveni muuten vasta yhdeksitoista, oli aika outoa että kesti niinkin kauan.


Olisi täällä vielä muutakin tekemistä näin syksyn kunniaksi.

Ainakin tuo lähes umpeenkasvanut oja pitäisi perata. Ronja tosin jo avustaa perkaamisessa melko hyvin,  mutta kai tuo liian kauan kestäisi, jos noin yksi lehti kerrallaan hommaa hoitelisi. =)

maanantai 27. syyskuuta 2010

Satokauden loppu - virallisesti

Eilen kerättiin loputkin tomaatit ja kaikki mitä kasvimaasta irti sai, pois syksyn ensimmäisen kunnon pakkasyön alta. Satoa oli vielä vaikka kuinka - ei sitä edes tajunnutkaan miten paljon kaikkea pellolla vielä oli. Vasta kun vihannekset ja muut kasvit oli kerätty laatikoihin, koreihin ja ämpäreihin, alkoi ymmärtää kuinka paljon sitä tavaraa siellä sittenkin vielä oli. Kiirettä piti, että sai kaiken pois. Alkoi jo tulla tosi hämärää, kun viimeisiä kiinankaaleja pellolla keräilin. Ja kylmäkin oli.

Lopputulos oli melko hurja: kukkkurallinen 35 litran laatikko kiinankaalia, toinen samanmoinen paksoita ja mangoldia + vielä sitten jokunen korillinen samaa sekalaista tavaraa.


Tuossa kuvassa siis vain osa sadosta. Kuvan laatu on melko huono - oli jo sen verran pimeää, että kamerapahus päätti käyttää salamaa. En sitten valaistusolosuhteiden ollessa niinkin epäsuotuisat edes yrittänyt kuvata koko saalista.

Tomaattejakin tuli kerättyä jonkin verran; eri kypsyysasteessa olevia, hennosti punertavia ja sitten tietysti ihan vihreitä. Punnitsemaan en niitä nyt sitten ryhtynyt. Mutta 140 litran verran astioissa niitä nyt on tuolla varastohuoneessa. On siinä varmaan jokunen kilo.

Tänä aamuna sitten maa oli jo kuurassa. Pakkasen puolella oltiin ja tosi kylmältä tuo tuntuikin.

Kasvimaa alkaa näyttää melko lohduttomalta paikalta. Kuten kuvasta näkyy - ihan kaikkea sieltä ei sitten talteen saatu, mutta nuo mitä sinne on jäänyt, ovat vain murto-osa siitä mitkä sitten loppujen lopuksi onnistuvat pääsemään jatkojalostukseen ruokatarvikkeiksi.



Seuraavaksi on sitten ohjelmassa tuon kasvimaapläntin lopullinen siivous. Sen jälkeen tuo olisi tarkoitus vielä kyntää ennen talven tuloa. Toivottavasti onnistuu, ettei vaan olisi maa liian märkää jo. Täällähän ongelmana on ollut se, että traktori tuppaa tuonne uppoamaan aina silloin tällöin. No, katsotaan kuinka käy, jossei onnistu on tuo käännettävä käsipelillä - siis puutarhajyrsimellä - vaan siihen puuhaan en ihan mielelläni ryhtyisi - on se sen verran iso pläntti kuitenkin.

Mitä sitten lemmikkirintamalle kuuluu. Pikkuneito Ronja sopeutuu pikkuhiljaa talon tavoille. Vielä on toivomisen varaa neidin käytöksessä - paljonkin. Harvinaisen kovapäinen ja itsepäinen ja omapäinen otus tämä pikkuneito on.

Tänään tuossa pihassa on ollut valtava parvi erilaisia tiaisia. Sini-, tali ja hömötiaisia pöllähti pihamaalle, kun virittelin uutta lintujenruokintapaikkaa, johon voin ripustaa talipallot ja pähkinäautomaatit. En sitten malttanut olla kokeilematta uutta viritystä, vaan ripustin pari ruokinta-automaattia siihen, testatakseni kestääkö meikäläisen tekele ollenkaan. Voi että mikä hyörinä ja pyörinä niiden automaattien ympärillä alkoi.


 
Pikkulintujen touhut kiinnostivat Ronjaa niin, että välillä jo aloin epäillä, onko tullut sittenkin hankittua palveluskoiran sijaan lintukoira.
 
Syksy alkaa täällä nelosvyöhykkeellä olla jo melko pitkällä - puiden lehdet ovat jo lähestulkoon kaikki tippuneet maahan.


Kyllä riittää tämänkokoisella tontilla haravoitavaa muutamaksi viikoksi. Ihan takuuvarmasti. Laiturilta varmaan voisi aloittaa, ennen kuin nuo lehdet kastuttuaan liiskaantuvat sellaiseksi yliliukkaaksi mössöksi. Turvallisuus ennen kaikkea - en kyllä epäile etteikö pikkuneiti uida osaisi, mutta täytyy nyt kuitenkin varmistella, ettei vahingossa pääse järveen putoamaan.

torstai 23. syyskuuta 2010

Sadonkorjuuta sateella ja portti rappusiin lehtikompostorista


Tässä ovat viime päivät menneet ihan työn touhussa niin, että ei ole ehtinyt blogia edes miettimään. On uskomatonta miten paljon tekemistä ja touhua uuden pienen perheenjäsenen saapuminen tuottaa. Vallankin kun tämä uusi perheenjäsen on 9 viikkoinen koiranpentu. Pentu on ollut täällä nyt vähän reilun viikon, ja kasvanut ja kehittynyt tuona aikana huimasti. Korvatkin alkavat jo nousta pystyyn ja ensimmäinen uhmis on varmaan tulossa, sen verran jääräpäinen neito tämä on. Mutta kyllä se siitä - ei onneksi ole ensimmäinen sakemanni minulla.

Yleensä neito on pienen, suloisen ja viattoman näköinen, varsinkin kun kuvia ottaa. Mutta kas kummaa, sieltä suloisen ja viattoman oloisen karvaturrin sisältä löytyy vallan hirmuinen pahantekijä, kun se sille päälle sattuu. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että kyllä se tietää mikä on sallittua ja mikä ei - eli ymmärtää kiellon. Mulkaisee alta kulmain ja jatkaa pahantekoa ihan sen näköisenä, että minä kyllä pidän pääni, vaikka tekisit mitä. Onneksi tämä ei ole jatkuva tila - neito on sitten kyllä niin huippunopea oppimaan - kun sille päälle sattuu. Hieno tapaus!

Kasvimaalla se viihtyy aivan mielettömän hyvin. Vallankin nyt kun sieltä korjataan loppuja vihanneksia sun muita pois ja mikäs sen ihanampaa - kaivetaan perunoita ja porkkanoita. Ja kaivamisestahan kaikki koiranpennut tykkäävät. Vallankin kun multa on niin ihanan pehmeää ja märkää ja tarttuu ihan joka paikkaan. =)

Tomaattienkin keräämiessä neito auttoi taas todella paljon. Tällä kertaa tosin vain omasta mielestään. Tomaattien päällä olevat harsot saivat kyytiä neidin raahatessa niitä pellon laidasta toiseen. Onneksi sain tämän ei toivotun aktiviteetin loppumaan lyhyeen. Tulee turhan kalliksi ostella uusia harsoja ensi vuodeksi, vain sen takia, että koiranpentu sattui tykästymään harson rieputukseen.



Keräsin tänään korillisen vihreitä tomaatteja - San Marzano -lajiketta. Nämä yksilöt ovat hennosti jo punastuneet, joten laitan ne paperipusseihin ja pahvilaatikoihin kypsyttelemään itsensä loppuun Nyt ovat säätiedoitukset jo lupailleet useammalle yölle viikonlopun aikaan nollakelejä, mikä tarkoittaa sitä, että ihan satavarmasti tällä tiluksella vierailee halla ja tämä taas tarkoittaa sitä, että nyt on se viimeinen hetki kerätä kaikki käyttökelpoinen avomaalta pois. Vielä sinne avomaalle jäi vähintäänkin neljä kertaa tämä määrä, mitens ois.. kelpaisko kenellekään vihreät tomaatit? =)

Pikku sakemannin saapumisen myötä on täällä meilllä katsottu lauman arvojärjestystä ja kuka määrää ja ketäkin jo muutaman päivän melko kovakouraisesti. Taimihakkurini Gizmohan suorastaan rakastaa koiria ja kaikenmaailman haasteita. Mutta nyt taisi pojalle löytyä sellainen vastus, että ei ole kaveri sellaista varmaan kuvitellut olevankaan. Aikansa Gizmo jaksoi tunkeilevaa koiranpentua paukuttaa päähän tassulla - kynnet piilossa. Mutta kun tuo pentu kasvaa niin valtavaa vauhtia, eikä tyhmä tajua omia voimiaan, ei se jaksa kissapoikakaan kauan katsella typeryyksiä, varsinkin jos toinen vielä ymmärtämättömyyttään tuottaa kipua. Eilen sitten se Ronja-neiti saikin ensimmäisen lävistyksensä - korvaan. Oli aika hurjan näköistä kun kissa roikkui yhdestä kynnestään koiran korvanlehdessä. Hurjemmalta ilmeisesti näytti kun mitä olikaan - Ronjaan se ei tehonnut lainkaan. Se vaan mennä touhotti ja yritti epätoivoisesti taklata Gizmoa. Tuossa vaiheessa jo jouduin puuttumaan asiaan, oli se semmosta riepotusta puolin ja toisin.

Tosin välillä Gizmo kyllä ihan kerjää koiraa takaa-ajoon. Leikkimisestä koirien kanssa se tykkää, niin kauan kun leikistä ei tule liian rajua.

Joskus siis tuntuu ja näyttää siltä, että pikku pennulla on pää tyhjää täynnä. Se ei malta millään antaa kissojen olla rauhassa. Siksi olen rauhottanut koko yläkerran ja julistanut sen koiravapaaksi alueeksi. Vaan tämä ei oikein ole mennyt pennulle perille. Vaikka se vielä ei kunnolla noita rappuja ylös pääsekään, vain siihen asti kun raput tekevät mutkan. Varmistin kissoille rauhallisen alueen tekemällä lehtikompostikehikosta aidan rappujen eteen. Vinkin tuohon kompostorikehikon käyttöön sain lagottokasvattaja kamultani. Väsäsin sen esteen kahdesta palasta ja jätin yhteen kulmaan kissanmentävän aukon.



Siitä aukosta ei koiruus enää rappusille pääse, on se sen verran jo Gizmoa isompi ja huomattavasti kömpelömpi.

Loputkin perunat täällä nostettiin maanantaina ja tässä pitkin viikkoa olen keräillyt kypsiä tomaatteja kasvihuoneesta, sitä mukaa kun kypsyvät. Kivan muotoisia tomaatteja ja perunoita täällä kasvatellaan.



Kuvassa Incas, Goldene Königin ja Yellow Pear - lajikkeen tomaatteja. Niin ja yksi hyvin muodostunut peruna :)

Nyt loppuviikon ohjelmassa täällä täällä olisi lopunkin kasvimaan tyhjennys, mikäli säät sen edes jotenkin sallivat.


perjantai 17. syyskuuta 2010

Munakoisot mussakaan ja täällä on hurahdettu kurpitsaleipään

Tänään sitten päätin käyttää eilen keräämäni munakoisot ihan oikeasti ruokaan. Eli valmistin mukaeltua mussakaa. Niitä oli ihan riittävästä - vähän liikaakin - yhteen vuokaan. Ajattelin vähän säästää sähköä ja tehdä uuniruokaa samalla kun leivon lisää niitä ihania kurpitsaleipiä. Tämänpäiväinen kurpitsaleipä on versio numero kaksi - rusinoiden kera.

Siis tämä leipä tehdään samalla reseptillä kuin edellinenkin, siis eilinen leipä, jätetään vain inkivääri pois ja lisätään desilitra rusinoita. Oli muuten hyvää tämäkin. Ajattelin seuraavaan satsiin kehitellä sitten jotain omaa reseptiä - nyt kun tietää miltä nämä jenkkiversiot maistuvat.

Aamupäivällä meni tunti pari takapihan raivauksessa. Haravoitiin kuusenneulasia saunarakennuksen takaa pois Ronja-vauvan kanssa. Neiti osallistui taas kiitettävästi, kaivoi minulle kuoppia. Tosi hyvin se uskoo kun sille kertoo, että harava ei ole leikkimistä varten. Aina välillä se kyllä yrittää haravan kimppuun hyökätä - tottakai - pentu kun on, mutta uskoo yhdellä sanomisella - ainakin toistaiseksi. Saas nähdä miten sitten käy kun uhmaikä alkaa... No, se on sen ajan murhe se. Kasvimaalle en aio enää tehdä yhtään mitään. Vieläkin siellä on korjuukelpoista vihannesta vaikka kuinka. Mangoldeja esimerkiksi. Keräilen niitä pois sitä mukaa kun ehdin jatkojalostaa. Ensi viikolla varmaan laitankin sitten koko kasvimaan sileäksi. Alkavat kelit olla jo sellaisia, että tuskin nuo loput tomaatit enää siellä kypsyvät. Eli sitten pääsee taas tekemään kaikenlaista kivaa vihreistä tomaateista.

Takapihan raivaushommat oli aika rankkoja itse kullekin, välillä pikkuinen väsähti totaalisesti, silloin kun tulee väsy on kiva mennä rappusille makoilemaan.


Rappusilla on pikku koiruuden turvallista olla - ainakin neiti itse on sitä mieltä. Rapuille se aina ryntää, jos kadottaa minut näkyvistään ja ei ihan heti löydä. Sieltä on sitten hyvä ottaa suuntaa ja etsiä se emäntä - rapuilta kun näkee tuollainen pienikin pitemmälle.

torstai 16. syyskuuta 2010

Kurpitsaleipää ja koirakoulua

Tänään ei puutarhassa ole tehty yhtään mitään. Kasvihuoneesta ja ämpärikasvatuksessa olleista tomaateista keräsin kypsät pois. Siinä kaikki. Nythän ei edes rikkaruohojakaan kannata enää kitkeä - eli tässä ei hommia juurikaan ole.

Hommien puutteessa ja sukankutomiseen kyllästyneenä päätinkin sitten, että tänään on leipomispäivä. Tein kurpitsaleipää. Sellaista mausteista ja kivan pehmeää leipää. Sitä sitten tulikin syötyä niin, että ei muuta ruokaa tarvinnut laittaa. Oli se sen verran hyvää se. Niinhän siinä sitten kävi, että en edes kuvaa ehtinyt ottaa kun se olikin jo sitten syöty. Mutta tällaisella ohjeella (ohje taas mukaeltu jostain jenkkireseptistä) sen tein:

Kurpitsaleipä

1 muna
1,5 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl keitettyä kurpitsaa soseena
1 rkl sokeria
1 pussi kuivahiivaa
¼ tl kanelia
muskottipähkinää
inkivääriä
2-4 rkl öljyä

Taikina sekoitellaan ihan normaalin leipätaikinan tapaan. Tästä tulee tosi löysää, eli paistoin sen vuoassa. 200 astetta ja noin tunti. Ja hyvää tulee.

Leipomisen lomassa päivä sitten onkin kulunut pikkuhauvelin opetuksessa ja totuttelemisessa talon tavoille. Vastahan tuo pieni on täällä ollut 5 päivää, joten opettelemista riittää puolin ja toisin. Paljon on pikkuinen jo tuossakin ajassa oppinut.

 
Rappusetkin neiti on oppinut jo pomppimaan sekä ylös että alas. Tänne tullessaan viime viikonloppunahan se oli melkoista koettelemusta noiden rappujen kanssa, ei oikein sujunut kumpaankaan suuntaan. Kerran tippuikin tuonne ukkokullan tekemän kukkapenkin tiilireunuksen päälle selälleen. Mätkähti onneksi sen verran löysänä, että ilmeisimmin mitään vammoja ei tullut. Ainakin tuo vesseli tulla touhotti raput samantien taas ylös.
 
Neiti on muuten todella oppivainen tapaus. Nyt jo osaa tulla luokse, istuu vasemmalle puolelle (tosin vähän mihin sattuu - eli ei tarpeeksi lähelle ihan joka kerta) ja ottaa kontaktia. Istuminen pyynnöstä sujuu ihan kivasti - samoin maahan meno. Paljon on vielä opittavaa kuitenkin. Hinhassa kävely kun ei ota sujuakseen ollenkaan, sitä nyt vasta pari kertaa on kokeiltukin eli eiköhän sekin siitä suttaanu ajan kanssa. Aika paljon 8,5 viikkoiseksi otukseksi tämä on kuitenkin jo omaksunut.


Jos mitään outouksia ei satu - tästä tulee huippukoira!

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Syyshommia

Tänään keräsin sitten suurimmat munakoisot pois avomaalta. Ajattelin nimittäin tehdä munakoiso ruokaa tässä illaksi ja tosi tyhmäähän se olisi mennä kauppaan ostamaan koisoja, kun niitä tuolla pellollakin kasvaa.

Ihan kivasti niitäkin on tulossa, harmi vaan, että syksy on jo näin pitkällä.Niin ja kasvavat siis avomaalla - kuka olisi uskonut...

Eilenhän keräsin ämpärillisen paprikoita. Tänään sitten aloitin pakastusurakan. Mielenkiintoista oli se, että muutamasta löytyi sisältä kutsumattomia vieraita.

 
Etanoihin en ollutkaan osannut varaututa. Paprikoita en ole koskaan aikaisemmin kasvattanut, joten tämä oli tosiaankin ihan uutta minulle. Että ne ryökäleet sitten menevät paprikan sisälle. Olen jotenkin aina kuvitellut, että etanat vaan löhöävät kasvien pinnalla ja syövät minkä kerkiävät. No aina oppii jotain uutta.
 
Muutaman litran sitten sain niitä paprikakuutioita pakkaseen. Onhan niitä tuolla vielä kasvamassa - kasvimaalla ja avomaallakin. Varmaan sitten loppuviikosta pitää katsoa, jos vaikka keräisi ne loput hyötykäyttöön.
 
Ruokahommien jälkeen lähdettiinkin sitten Ronja-vauvan kanssa pihahommiin. Tässä näin syksyllä on aina kaikenlaista rapsuteltavaa ja haravoitavaa.
 
Ensimmäiseksi tietysti piti työvälineet löytää. Tässä on mennyt rutiinit ihan sekaisin tuon vauvvelin tultua, eli en muistanut alkuunkaan mihin olin haravan viimeksi laittanut.
 
Pikkuneiti piti huolen suojavarusteista. Tappoi parit kumikäsineet ohimennen, ennen kuin ehdin kieltää.


Eipä tuo minua haittaisi ,tuo kumihanskojen riepottaminen ollenkaan, mutta noista voi kyllä irrota sellaisia paloja, jotka aiheuttavat tukehtumisvaaran.

Sitten kun tarvikkeet oli haalittu kasaan, ajattelin laittaa autotallin nurkan tienoot kuntoon, pikkuinen kun tykkää mennä autotallin vierestä metsään asioilleen. Siinä on nyt vuosikausien rojut maassa, siis kuusenneulasia ja kaikenlaista lehtiroskaa. Näitä sitten pikkuneidin avustuksella rapsuteltiin metsään päin ja tehtiin pikkuneidille vähän polun alkua.

Siinä on sitten koiruuden kiva kävellä metsään, kun ei tarvitse hyppiä hirmuisessa pöpelikössä ja kuopissa ennen kuin metsään pääsee. Neiti avusti kiitettävästi.



Harmi vaan, että hänen käsityksensä mukaan (ainakin suoritetusta toimenpiteestä päätellen...) tuo iso kuusi pitää kaivaa juurineen maasta. Aika suuren kuopan se sai aikaiseksi muutamassa minuutissa. No, tuo on onneksi niin iso kuusi, että se ei pienistä kuopista hätkähdä.

Sadetta ja sadonkorjuuta

Tänä vuonna on ollut ensin kaikenpuolin poikkeuksellinen kesä ja nyt sitten syksy. Täytyy sanoa, että on ollut meikäläisen onni, että näin on ollut. Keväällähän olin auttamattomasti myöhässä istutusten kanssa, ja muutenkin tarvikkeita puuttui ja alkukesä meni siinä melkeinpä ihmetellessä. Olin kyllä varautunut siihen, että pikkuinen parin-kolmensadan neliömetrin puutarhani ei tuota juuri mitään, tarkoitukseni oli vain katsoa nyt ensimmäisenä vuonna, mikä kasvaa ja miten sekä mitä kannattaa ehkä laittaa uudelleenkin. On siis ollut huippuhienoa, kun kasvimaa on tuottanut olosuhteisiin nähden todella hienosti.

Nyt kun syksykin on ollut kohtuullisen lämmin ja sadetta on tullut riittävästi ja puutarhassa kasvit edelleenkin kasvavat ja kypsyvät, tuntuu siltä kuin puutarhan hoito olisi yhtä juhlaa. Nyt tässä siis pikkuhiljaa keräillään loppuja vihanneksia kasvimaalta ja ihmetellään kuinka sitkeitä jotkin kasvit sitten kuitenkin ovat.

Spagettikurpitsat ja muutama kesäkurpitsa intoutuivat kukkimaan uudelleen, vaikka halla veikin suurimman osan lehdistä. Ja on siellä uusia kurpitsoitakin tulossa.

 
Vielä on viikoksi luvattu kohtuullisia kelejä, mutta tuskinpa tuo yksilö korjuukuntoon asti ehtii kasvaa.
 
Eilen nostettiin ämpärillinen porkkanoita, alkuperäisen suunnitelman mukaan piti ottaa perunatkin maasta, mutta perunaa on turha nostaa, vettä kun tuli sen verran päivän mittaan. Perunahan pitää nostaa poutasäällä, että ehtii kuivahtaa, ennen kuin varastoidaan. Paprikoitakin keräsin, puoli ämpärillistä. Oransseja ja mustia. Otin mukaan kaikki suurimmat vihreätkin, koska meillä tykätään paprikasta raakana.
 
 

Oli pakko myös kerätä kypsät kirsikkatomaatit pois. Super Sweet 100 kirsikkatomaatit kypsyttävät nyt satoaan niin hurjana, että joka päivä saa olla keräämässä.
 
Sipulipenkitkin saivat vähän kyytiä. Jostain kumman syystä perheen uusi tulokas, Ronja-vauva on tykästynyt sipuleihin.


Liekö joku vaisto jylläämässä, pikkuneiti osaa kyllä erottaa syötäväksi kelpaavat kasvit ja ne joita ei voi syödä. Se onkin jo avustanut erittäin ansiokkaasti, luvan kanssa, porkkanoiden nostamisessa. Porkkanoita se tykkää myös nakertaa,



Tosin tässä sipulin syönnissä se tiesi tasan tarkkaan, että sillä ei ollut siihen lupaa. Niin, ja senhän näkee naamastakin, että pahanteossa ollaan.