Hyvin suunniteltu on puoliksi unohdettu ja suunniteltu uudelleen monta kertaa ennen kuin on tehty. Kohopenkin teko siis on ollut suunnitelmissa jo viikotolkulla, mutta aina on ollut jotain muka tärkeämpää tai sitten vaan on yksinkertaisesti satanut kuin esterin *ceestä /per , joten penkin tekoon ei ole päässyt.
Vihdoin ja viimein tänään sitten päästiin sen perinteisen kohopenkin laittamiseen käsiksi. Suunnitelma ehti muuttua moneen kertaan tässä matkan varrella. Sain kauan kaivattuja apuvoimia paikalle ja ei muuta kun hommiin. Perinteinen kohopenkki (tai oikeastaan kaksi) valmistui sitten vanhan mansikkamaan paikalle.
Oli muuten valtava homma. Ensinnäkin, vanhaa mansikkamaata ei ole hoidettu lähes kymmeneen vuoteen. Koko alue oli katettu mansikkakatekankaalla, sellaisella mustalla ruudullisella. Kaikenmaailman rikkakasvit nokkosista ja voikukista rantaminttuun olivat kasvaneet penkkien väliin - maton päälle. Siinä sitä sitten huhkittiin kuin heinämiehet ukkokullan kanssa rikkakasvi turpeita kiskoen. Aikansa vei ennenkuin päästiin maton reunasta nappaamaan kiinni ja uskomattomalla voimanponnistuksella kiskomaan se viimeinkin kokonaisena irti maasta. En suosittele moista hommaa, ei ollut kovin kivaa. Mutta yksi juttu siinä oli plussaa - maton alla ei sitten juurikaan niitä rikkaruohoja ollut, eli penkit oli kohtuullisen helppo perustaa puhtaalle maalle.
Sopivasti saatiin hommat tehtyä - heti kun lopeteltiin alkoi sade ja niin kiirus tuli sisälle, että työkalutkin jäivät pellolle. Eli taas sateesta johtuen kuvia penkeistä ei ole.
Edit: Sain sitten jonkinmoisen kuvan kuitenkin - sateesta huolimatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti