keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Kissan ulkoiluhäkin rakennus osa I ja kellastuneita tomaatteja

Viikon verran täällä on tehty paljon paljon muuta kuin puutarhahommia. Suurin meneillään oleva projekti on kissojen ulkoiluhäkin rakennus. Tavoitteenahan oli rakentaa toinen kasvihuone, mutta ulkoiluhäkki ajoi tärkeydessään kasvihuoneen edelle. On nimittäin melkoisen haastavaa pitää kahta wannabe tutkimusmatkailijaa sisätiloissa omakotitalossa. Kerrostalossa se ykkösasunnolla onnistuu loistavasti, mitä nyt satunnaisesti suurempi taimihakkuri Gizmo ottaa hatkat rappukäytävään. Kiya ei moisesta piittaa, eli rappu on suuri ja tuntematon, mielenkiinnoton ja ehkä vähän pelottavakin paikka neidin mielestä. Mutta täällä on toisin. Alkukunhan Kiya, visusti kynnyksen sisäpuolella, seisoi minuuttitolkulla ja MURISI ulkoilmalle oven ollessa auki. Se oli vallan uskomatonta - en ikinä ole aikaisemmin kuullut kissan murisevan sillä tavalla. Vaan nyttemmin on ollut toisin. Likka painaa pihalle kuin rasvattu salama, kun ovi avataan. Siis, jos oven avaaja ei ota huomioon kissakarkurin vaaraa.

Eli kissoille tehdään ulkoilutarha. Homma lähti liikkeelle suunnilleen tällaisesta tilanteesta:



Ensin tehtiin sokkeli ja kulmiin pystypuut.

Työ vei odotettua kauemmin, pahus soikoon, kun puut olivat talven aikana päättäneet muuttua enemmänkin veneenrakennukseen soveltuviksi, eli käyristyneet niin maan perusteellisesti. Homma kuitenkin hoitui - rakentajien mukaan - lievää väkivaltaa käyttäen. Ja illalla, siihen aikaan kun hyttysarmeijan hyökkäykset käyvät kestämättömiksi, tilanne olikin jo tämän näköinen:


Eli kyseessä on selkeästi useamman päivän mittainen projekti. Tietysti osansa rakennusvauhtiin on sillä, että pääarkkitehdin ja -toteuttajan ranne on murtunut ja käpälä kipsissä, siis hommaa hoidellaan miten parhaiten voidaan, yksikätisenä.

Puutarharintamalle kuuluu ihan hyvää. Ensimmäinen tomaatti on jo kellastunut. =)



Vai pitäisikö tuota sanoa oranssiksi? Ehkä. Mutta tässä yhteydessä tuo kellastunut kuullosti paremmalta. Kyseiset yksilöt kasvavat nyt niissä isoissa puutarharuukuissa, joita ostelin Prismasta tuossa kevätalvella. Hyvin voivat ja ruukut ovat tosi kivan näköisiä. Tomaattien seurana samassa ruukussa on pari samettiruusua. Ai miksikö? No siksi, että samettiruusu karkottaa ötököitä, ja on ihan tutkitusti todistettu, että tomaatit viihtyvät paremmin samettiruusujen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti