Itäneitä: Mangoldi, mangoldi, mangoldi ja mangoldi. Tarkemmin sanottuna lajikkeet: White Silver, Bright Yellow, Rhubard Chard ja Swiss Chard. Tapani mukaan taas tietenkin istuttelin montaa lajiketta. Ihastuin ikihyviksi mangoldin siemeniin. Jessus että oli helppo laittaa purkkiin. Sopivasti tarttumapintaa ja tarpeeksi isoja ja piikikkäitä, ettei yksikään päässyt lipsahtamaan minne sattuu. Oli muuten vähän siistin näköisiä kun taimet alkoivat pilkistää mullasta. Ne kun ovat eri värisiä ja todella kirkkaan värisiä vielä. Tulee olemaan kivan näköistä sitten kun kasvavat vähän isommiksi.
Tuon edellisen kappaleen kirjottelin eilen illalla. Jäi julkaisematta, kun kello oli jo miljoona ja silmät eivät tahtoneet enää auki pysyä. Ajattelin jatkaa sitten nyt aamulla paremmalla ajalla. Mutta kas kummaa, tänä aamuna kasvarissa sitten oli ylläri. JOKU PERHANA oli käynyt napsimassa ihan kaikki mangoldin taimet. Ilmeisen hyvää oli ollut, kun ihan jokainen oli syöty.
Tuolla alkuvuodesta harmittelin kissojeni taipumusta toimia taimien harventajina. Huokaisin jo helpotuksesta, kun sain kasvit kasvariin - muka turvaan kissojen maisteluyrityksiltä. Niinpä, ja nyt sitten tämä takaisku. Että tämmöstä täällä tänään.
Nyt tietysti joku ihmettelee, että miksi ihmeessä tähän aikaan vuodesta idätän kasveja kasvihuoneessa, kun avomaallekin voisi suoraan kylvää. Noh, tähän on yksinkertaisesti melko hyvä syy. Tämä perinnöksi jäänyt tila on ollut lähes hoitamatta ties kuinka ja kauan. Tahtoo sanoa sitä, että kasvimaa ja pellot puskevat rikkaruohoja - lähinnä juolavehnää - sellaiseen tahtiin, että niiden perkaamiseen menee niin paljon aikaa, että ehtivät kasvit istutusvalmiiksi kasvarissa vallan hyvin.
Laiha lohdutus on, että lähes kaikki yrtitkin ovat jo itäneet. Mielenkiintoista niissä on se, että osalla tuo itäminen kestää melkoisen pitkään. Esimerkiksi persilja ei näyttäisi muiden vauhdissa pysyvän. Ei vielä elonmerkkiäkään, vaikka muut yritit vieressä puskevat jo kohtuukokoisia sirkkalehtiä.
Toinen hitaanpuoleinen kummajainen on rosmariini. Rosmariinin kun saisikin itämään ja vielä kasvamaankin niin se se vasta jotain olisi. Olen tasan kerran nähnyt sen ihmeen, että rosmariini otti ja iti - varmaan tilapäisessä mielenhäiriössä - ja sitten kuihtui pois. Ihan totta, kokonaisesta pussillisesta siemeniä iti yksi ainoa. Mutta muistan lukeneeni, että se onkin yksi niistä kasveista, jota on harvinaisen vaikea miellyttää, niin kasvupaikan kuin -olosuhteidenkin puolesta.
Kasvimaalla olevaan laatikkoonkin on jo saatu asukkaita. Laatikon strategiset mitathan ovat 390 x 120 cm. Sinne mahtuu vähän sitä sun tätä ja vähän enemmän sitä. Tällä hetkellä asukkeina on muutama purjo ja parsakaali, nämä on istutettu taimina. Muutama vaollinen on kylvettynä siemeniäkin. Pensaspapuja ja taitepapuja. porkkanoita: Lobberic ja Purple Haze sekä muutama kultajuurikas. Saas nähdä nyt sitten mitä muuta sinne muuttaa, se selvinnee lähipäivinä.
Oli muuten tarkkaan harkittu tuo laatikon leveys. Siihen kun saa niin kivasti pienellä virittelyllä 150 cm leveän harson päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti