Maisema ei kovin kummasti ole muuttunut sitten viimeisen yleiskuvan oton. On se kuitenkin sen verran erilainen - vihreämpi kuin viimeksi, että pitää siitä nyt kuitenkin uusi kuva laittaa.
Kohta ei tuosta enää tielle näe.
Peltohan meidän piti viimeistellä kylvökuntoon maanantaina, mutta kun siitä ei oikein mitään tullut, siirryttiin hyötykasvilinjalta vähäksi aikaa tuonne esteettisten kasvien puolelle.
Vanha, jo parikymmentä vuotta sitten rakennettu kivikkoryhmä sai kyytiä. Tuo oli sellainen pitkän puoleinen projekti, joka on odottanut jo viisitoista vuotta. Ensin piti poistaa kaikki kivet ja maa-aines suodatinkankaaseen asti. Oli siinäkin oma hommansa. Urakkaa aloteltiin jo aikaisemmalla käynnillä, ja siinä se oli keskeneräisenä pitkään. Aina kun siitä ohi mentiin, tuli muutama kivi käännettyä tai tehtyä jotain muuta pientä. Hiljaa hyvä tulee - sano.
Kivikkoryhmän ainoana kasvina on nyt jo pitkään ollut tuommoinen luonnosta napattu mikä lie en mää tiedä -kasvi. Äitini sen joskus Laatokan Karjalasta, lapsuuden leikkipaikoiltaan tänne raijasi. Ihan kivasti tuo on näilläkin leveysasteilla pärjännyt, mitä nyt tuossa kivikkoryhmässä ehkä oli hieman ravinnon- ja veden puutetta aika ajoin. Pelastin sitten nuo kasviparat kivien lomasta, tarkoituksena tietty tehdä mahtava uudelleenistutus. Muurahaispesäkin sieltä löytyi, kivien alta. Sekin nyt sitten sai lähteä. Meillä kun ei isommin muurahaisista tykätä.
Seuraava toimenpide oli uusien kasvien hankinta, toki ensin mietittiin pitkään ja hartaasti mitä kasveja penkkiin laittaisi. Paikalliset myymälät kun eivät ole kovinkaan kummoisia, arvelin, etten mitään kivaa löydä - ainakaan kohtuuhinnalla. Tuossa lähistöllä on kuitenkin Tokmanni. Ja olipas! Samoja kivikkokasveja kun etelässäkin ja ihan sama tarjous 6 kpl kympillä. Petikon Tarjoustalosta nuo oli jo loppuunmyyty kun niitä pari viikkoa sitten kävin etsimässä. Mutta täällä ne olivat vasta tulleet myymälään - ei edes oltu vielä hinnoteltu. Piti sitä sitten se kuusi kappaletta ottaa. Nimetä noita en osaa, joka purkissa tosin oli kuva ja nimi - kivikkokasvisekoitus. Jippii - saamarin tanskalaiset - nimeäisivät nyt kasvinsa kunnolla, niin tietäisi tarkkaan mitä sitä kukkapenkkiinsä tökkää. Sielllä ne nyt kuitenkin nököttää aikaisemmin hankittujen sinikatajien seurana. Vielä kun raaskisi pari keltaista maksaruohoa ostaaa, niin se olisi siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti