Koira söi eteiseen unohtuneet kengät (yleensä laitetaan kaappiin yöksi - nyt unohtui). Pakko siitä oli lähteä läheiseen isoon kaupunkiin uusia ostamaan. Siellä sitten shoppailtiin iloisesti miehen kanssa, kun sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Katohan. Oharin tehnyt yrittäjähän se siellä, siis se ihan ensimmäinen, jonka kanssa jo suullisen sopimuksenkin tein joskus huhti-toukokuulla. Tämä puhelu siis tuli noin kolme viikkoa sitten, eli elettiin melkein heinäkuun puoliväliä.
No, ymmärrettävästi olin melko yksisanainen ja enimmäkseen vain kuuntelin kun tyyppi selitti. Ihan yleisellä paikalla ja vilkkaassa kaupassa en kehdannut tyypille suoria sanoja sanoa. Annoin tyypin selittää. Ja selittihän se. Seli-seli-seli sopisiko (kun itse ei voikaan urakkaa ottaa) minun palkata työmies suoraan. Kertoi tietävänsä, että yhdellä hänellä töissä olleella ei juuri nyt olisi hommia ja tuo kaveri voisi aloittaa heti. Kysyi saako antaa minun yhteystiedot, jotta tämä mies voisi ottaa yhteyttä. Suoraan sanottuna olin utelias ja sanoin, että mikäettei anna numero ja käske soittamaan. Ajattelin, että ei sieltä mitään enää koskaan kuitenkaan kuulu, pääsenpähän eroon helposti näin. No, puhelu loppui ja me jatkoimme ostosreissua.
Vaan entäs sitten - meni vajaa tunti ja puhelin soi uudelleen. Siellä oli tämä rakennusmies, joka siis ihan oikeasti oli työtä vailla. Ihan uteliaisuudesta jututin tyyppiä ja selvisi, että tuo asustaakin ihan kävelymatkan päässä. Siis että mitä?!? Parin kilometrin päässä on lähes koko tämän ajan ollut tyyppi, joka haluaa rakennusalan töitä ja siis osaa kattojakin remontoida. *Huokaus*
Kehoitin tyyppiä käymään näyttäytymässä. En menettäisi mitään tapamaalla, mitä nyt ehkä muutaman minuutin ajastani, ajattelin. Sovittiin tapaamisaika siten, että ehdimme tehdä ostosreissumme loppuun. Sitten aikanaan iltapäivällä tuohon pihaan käveli mies pienen tytön kanssa. Oli ottanut lapsen mukaan, kun samalla reissulla menivät sitten tuohon lähi-halpiskauppaan ostoksille.
Jututin tyyppiä melko pitkään ja jälleen kerran sain ihan positiivisen kuvan, osaa tehdä ja on tehnyt erilaisia rakennusalan töitä monta vuotta, eli kokemusta pitäisi olla. Palkkatoivomus oli työehtosopimuksen mukainen, tosin jotain joustoja toivoi työajan suhteen, kun on yksinhuoltaja. Hmmm.
No, mitään en menettäisi, vaikka sanoisinkin palkkaavani hänet, ajattelin. Jos ei tule töihin niin sitten ei tule - onhan noita jo nähty. Ongelma oli tällä kertaa se, että tämä mies olisi halunnut töihin heti. Seuraavana aamuna. Sehän ei sitten onnistunut, kun kattotarvikkeita ei vielä ollut hankittuna. Eli seuraava vaihe olisi paikallisista rautakaupoista sun muista kysäistä tarjoukset ja ostaa kattohuovat. Sovittiin, että kun olen ostanut huovat, soitan hänelle. Tässä vaiheessa ajattelin asian jo niin, että jos tyyppi ei sitten tulekaan töihin, onpahan ainakin kattohuovat ja muut tarvikkeet hankittuna. Seuraava vaihe lähti käyntiin sitten rautakauppakierroksella seuraavana päivänä. Ei voi olla totta, rempan suhteen tapahtuisi jotain edistystä… ja luulisi tuon tarvikkeiden hankinnan olevan ihan läpihuutojuttu.
Tuossa vaiheessa siis ajattelin, että rempan aloituksessa on jo ollut monta mutkaa ja muttaa, nyt jo luulisi sen kohta alkavan - vaan kuinkas sitten kävikään - huomenna kerron lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti