Tomaatti-imurit

Kun kerrankin aamusta oli poutainen sää, ajattelin kerätä loput vihreät tomaatit avomaalta ja keitellä ne hilloksi.  Mutta sattuneesta syystä kerääminen täytynee ajoittaa siten, että koirat ovat sisätiloissa.Koirapahalaiset nimittäin ovat vallan ihastuneita tomaatteihin. Ei sen puoleen, ne kyllä imuroivat kaikki tippuneet ja vähän vahingoittuneet kasvikset tuolla avomaalla tomaattien lisäksi vallan tehokkaasti myös. On siinä mulla varsinainen puhtaanapitotiimi.

Toisaalta, en pane pahakseni ollenkaan, että käyvät tuolla ruokailemassa. Niin kauan kun pitäytyvät noissa tippuneissa ja vähän vahingoittuneissa yksilöissä. Tämä kesä on ollut tässä osassa maata niin sateinen, että osa tomaateista ruskistuu ennen kypsymistään ja mätänevät siis jo pensaaseen. Sitä se liika vesi teettää.

Aamun ulkoilu alkoi varsinaisella kilpajuoksulla - kumpi saa ensimmäisen tomaatin.

Kilpajuoksun jälkeen toinen paineli perunapellolle ja toinen jämähti tomaattien läheisyyteen. Rocky-poika on varsinainen imuri, tuhisee, puhisee ja touhottaa aivan mahdottomasti, kun jotain etsii.

On siellä rikkaruohojen joukossa pieniä puolikypsiä tomaatteja vaikka millä mitalla. Kun vaan saisi ne imuroitua.

Aikansa se etsi ja tuhisi, sitten kun se iso ja ihana puolimätä tomsku löytyi…

… piti ihan istua persuksille ja nauttia koko rahan edestä.

Ei se sittenkään niin ihana tainnut olla, meinaan ilmeestä päätellen.