Yhden yön ihmeet

Kun on kunnon kelit ja aurinko paistaa, kaikki näyttää hyvältä.
Laitoin kurpitsansukuisia kasvamaan tuossa noin viikko sitten. Eilen kun niitä kastelin, mietin siinä samalla miten kauan nyt näillä keleillä mahtaa vielä kestää, ennen kuin alkavat auringonvaloa kohti kurotella. Ruukuissa ei näkynyt yhtään elämää, ei edes pienenpientä alkua missään.

Vaan tänä aamuna meinasin sitten pyrstölleni lentää. Yön aikana oli tapahtunut ja paljon. Ihan joka potissa oli jonkinasteista yritystä havaittavissa. Ja nopeimmat olivat jo julmetun kokoisia. Isoin oli aamukahdeksalta lähes 15 senttiä pitkä. Piti ihan mitata, oli tuo sen verran nopeaa kasvua, että piti tarkistaa sen koko.

Tällä vauhdilla nuo ovat avomaalle istutuskunnossa parissa päivässä. On se vaan kumma juttu, aina noita tekee mieli istutella aikaisin, mutta kyllä ne ehtivät, vaikka aloittaa vähän myöhemminkin. Tänä vuonna on tämä toukokuu ollut vallan mahtava, kelien puolesta olisi kurpitsansukuisten esikasvatuksen voinut jo aloittaa alkukuusta. Mutta mistäpä sitä koskaan näistä ilmoista tietää, jos sitten onkin liian kylmää, ei niitä esikasvatettuja pellolle sitten saakaan. Siinähän sitä sitten taistelisi sisätiloissa taimien kanssa ja sehän ei olisi kivaa se.

Lähes kaikki pavut, jotka laitoin purkkeihin, ovat myös itäneet. En nyt sitten laskenut, kuinka moni niistä päätti jättää tämän kasvukauden väliin.

Kyllä niistä 192:sta, jotka kasvamaan laitoin. suurin osa on jo siinä vaiheessa, että pellolle ne pitäisi viedä.

Viime vuoden pavunkasvatukset menivät ihan **siilleen, joten nyt sitten yritän saada ihan kunnon sadon. Toivottavasti tämä kesä on papukesä. =)

Tikkejä ja taivastelua

Se pamahti sitten kesän puolelle ihan kertaheitolla. Hellettä piisaa ja puutarhahommia myös, koska kaikki kasvit ovat ottaneet sellaisen kasvuspurtin, ettei ole tosikaan.

Ruohikko täällä on kasvanut jo puoleen sääreen, kun ei ole missään välissä sitä ehtinyt leikkaamaan. Mies tuli viikonlopuksi ja toi Rocky-pojan mukanaan. Oli siinä koiruudella ihmettelemistä, kun takaisin maalle pääsi.

Pikkuserkku kävi lauantaiaamuna traktorin kanssa tuossa pellolla vähän pyörähtelemässä. Kyllä se vaan näyttää ihan toiselta nyt, kun on karhin kanssa ajettu muutaman kerran.

Kyllä tuonne nyt kelpaa muutama kohopenkki laittaa. Kunhan nyt ensin isommat juolavehnän juurakot tuolta haravoi pois.

Mies sitten päätti aloittaa ruohonleikkuuhommilla sunnuntain kunniaksi. Tuolla pellon vieressä oleva kaistale ruohikkoa oli päässyt jo sellaiseen kuntoon, että sille piti ihan viikatetta näyttää.

Vajaan puolet alasta sai niitettyä ja sitten otti ja päätti, että viikate pitää teroittaa.

Itse olin tuossa pihamaalla ja katselin kauhuissani, kun tuo sitä teroitushommaa aloitti. En sitten ehtinyt kiljua, että EI noin. Ehti pahalainen vetäistä sormeensa niin, että veri vaan lensi. Siinä sadattelin hitauttani, olisi pitänyt yrittää estää. Vaan näin jälkikäteen ajateltuna, ei tuo varmaan olisi minua uskonut kuitenkaan. Siinä sitten yritettiin sitä verenvuotoa tyrehdyttää ja saatiinkin se aisoihin, laitoin kunnon siteen, niin että haavalle tuli tarpeeksi painetta, eikähän tuo vuotanut enää.

Eipä mitään, lähdin käymään kaupassa. Vaan sittenpä tuo jo soitti perään, että se vuotaa se haava taas. Niinpä, oli pitänyt ottaa se side pois, kun oli kuulemma liian kireällä. No joo, terveyskeskus reissuhan siitä tuli. Tikkejä tuli ja kahdeksan päivää sairaslomaa. Eli täällähän tuo nyt sitten taivastelee sen kahdeksan päivää, ei liene järkevää lähteä takaisin pääkaupunkiseudulle sairaslomaa viettämään.  Että semmosta sunnuntaita täällä vietettiin.

Vierailijoita

Tänä aamuna klo 5.40, kun availin tietokonetta, tulin vilkaisseeksi ikkunasta ulos. Jotain siellä pusikossa liikkui ja hui hirveetä, pakko oli rynnätä ikkunaan kameran kanssa.

Harvoin on tuonkokoisia vierailijoita pihamaalla, kyllä se vaan on iso elukka tuo hirvi.

Ensimmäinen niistä kerkisi puskien taakse piilon ennen kuin ehdin saada kameran käyttövalmiiksi.

Mutta seuraavat sitten seisahtuivat poseeraamaan tuohon pihatielle.

Ilmeisesti kuulivat kameran sulkimen äänen tai jotain, kun tuijottivat pitkään ja hartaasti. 

Sitten siirtyivät hyvässä järjestyksessä pellolle ja siitä sitten sen ensimmäisen seuraksi tuonne pusikkoon.

Neljä niitä oli, ilmeisesti läpikulkumatkalla. Ei niitä enää sitten tuolla näkynyt kun koiran kanssa aamulenkille lähdin. Kiva kun kävivät ja ihan kiva kun eivät istutuksiani isommin tallanneet.

Kukkia ja kummallisuuksia

Meillä ei ole vielä ennätetty nurmikon leikkaukseen ja ihan hyvä niin, sieltä nimittäin löytyy kakikenlaisia karkulaisia. Huomasin eilen kummallisen näköisen orvokkimättään keskellä nurmikkoa. Tarkemmin tuota silmäiltyäni tulin siihen tulokseen, että kyseessä on ihan pakko olla jokin taantunut lajike tai sitten jonkinlainen risteymä. Siemenistä ne tuonne ovat levinneet, veikkaisin.

Kuva ei ole ihan prikulleen väriensä puolesta luonnonmukainen, käytännön syistä, eli työajoista johtuen joudun noita kuvia napsimaan viikolla vasta myöhään iltapäivällä, mutta keltavihreä tuo kukka luonnossa on.  En vastaaviin ole missään törmännyt. Ihan tuo on mielenkiintoinen viritys.  Taidan ottaa talteen, viimeistään sitten kun siementää ja mahdollisesti pelastan tuolta nurmikolta jo ihan pkapuoliin.

Tuossa äsken tein kierroksen ”tiluksilla”.  Vähän joka puolella kukkii.

Marjatuomipihlajat ovat täynnä valkoisia kukkia.
Samoin nuo angervot vai mitä lie.

Joku joskus täällä blogin kommenteissa kertoi mikä tuo puska on, mutta en kuolemaksenikaan enää muista.

Raparperikin intoutui parissa viikossa pukkaamaan kukkavartta.

Nuo täytyy tuolta käydä noukkimassa pois, heti kun seuraavan kerran tuonne pihalle menee.

Nyt alkaa jo ahdistaa, kun ajattelee sitä työmäärää, mikä tuolla tekemättömänä odottaa.  Vaan perjantaina olisi viimeinen työpäivä ja sitten alkaa loma, ehkä sitten on enemmän aikaa pihahommiinkin.

Kurpitsapäivä

Kurpitsansiemeniä on tänä aamuna piilotettu multaan ihan urakalla.  Osa niistä pussukoista näytti jo menneen vanhaksi, joten surutta pistelin kaikki purkkeihin. Ehkä sieltä vielä jokunen itää.
Potteihin kasvamista yrittämään pääsivät seuraavat lajit: Kurpitsa, Baby Bear; Talvikurpitsa Mesa Queen, Kesäkurpitsat; Long White Bush, Diamant F1 ja Golden Rush sekä spagettikurpitsa.

Lisäksi laitoin kaikki löytämäni sinisen Hubbard -kurpitsan siemenet multaan myös. Innolla nyt sitten odottelen kuka heistä itää ja kuka ei. Viime vuonnahan täällä ei kasvanut yhtään kurpitsaa, edellisevuonna tosin sitäkin enemmän. Nyt siis olisi tarkoitus sadossa yltää ainakin edellisvuoden tasolle. Kurpitsansukuisia tässä taloudessa nimittäin kuluu ihan hulvattomasti.  No, nähtäväksi jää kuin käy.

Paria lajia maissiakin tuli laitettua itämään. Viime vuotiset pussinpohjat saivat nyt sitten lähteä kasvukierrokselle. Toivottavasti tämä vuosi on maissinkin kannalta parempi.  Viime kesän sateet aiheuttivat sen, että vielä syyskuussa olivat maissit tuolla pellolla alle puolen metrin korkuisia. Mätänivät sinne pellolle sitten lopulta nekin. Oli se vaan ihme kesä.

Kasvilaatikkoon tuli sitten kylvettyä muutama rivi erivärisiä porkkanoita ja vähän kevätsipulia. Sitten sanoi selkä poks ja oli lopetettava hommat. Sen jälkeen tämä päivä onkin mennyt selkävammaa lepuutellessa ja Ronja koiran kanssa ihmetellessä.

Ronja onkin ainoa koiruus täällä nyt tällä hetkellä. Rockyn lähetin viikko sitten isännän kanssa pääkaupunkiseudulle. Ronjalla kun on tuo jalka kipeänä vieläkin, yli kolme viikkoa se sitä on potenut. Ja kaiken kukkuraksi sillä alkoi juoksut, niin katsoin viisaammaksi erottaa koirat ihan kokonaan joksikin aikaa.

Kovin on tuo toipilas murheissaan siitä, kun ei ole seuraa. Kiltisti kuitenkin antibioottinsa syö, vallankin kun piilotan ne maksamakkaraan. Muuta se sitten ei suostu syömäänkään. Se hakeutuu ihan koko ajan kissojen luo, seuraa vailla siis raukkaparka. Kissatkin muuttivat melkein kokoaikaisiksi alakertaolijoiksi, kun nyt ei ole toista koiraa hössöttämässä.

Viikko olisi töitä vielä, ja sitten alkaisi se pitkään odotettu kesän loma. Viime viikolla päätin sitten, että jään tuonne pikkupaikkakunnalle vielä ensi syksyksi töihin. Siis syyslukukausi olisi tarkoitus siellä palloilla vielä nyt ainakin. Sitten tässä vielä ihan viime metreillä ennen lomia, sain uutta duuniakin. Ottivat yhteyttä viime viikolla paikallisesta opistosta, Puskaradio kun oli tiedottanut onnistuneesti, että paikkakunnalta löytyy meikäläisen tasoinen asiantuntija. Niin että keikkaahan sitä sitten pukkaa ensi syksynä. Käyn nyt mitä ilmeisimmin ensin kouluttamassa ne opettajat, vetäisen pari kurssia siinä sivussa ja mahdollisesti jotain muutakin. Ihan kiva. Että tämmöstä tällä kertaa, siinähän ne taisi olla ne tärkeimmät.

Kyntöjä ja kylvöjä

Tänään aamusella painuin ulkohommiin heti kun heräsin. Tuolla sitten istuskelin kasvihuoneella ja mätin multaa purkkeihin ja taimilaatikoihin. 192 papua tuli paiskottua kasvamaan, saas nähdä miten käy, tuleeko niistä tänä vuonna mitään. Viime kesän satohan mätäni peltoon.

Siinä puoli yhdeksän aikoihin havahduin siihen, että tuolta jostain tieltäpäin kuului ihan selvästi traktorin ääntä. Siinä sitten ryntäsin nappaamaan Ronjan pannasta kiinni ja ihan viime hetkillä sen koiruuden kiinni sainkin, sieltä nimittäin tuli kuin tulikin traktori pihaan. Ronjalla on paha tapa mennä autojen ja muiden liikkuvien vehkeiden eteen, ei onneton tohelo älyä, että niiden alle voi jäädä.

Pikkuserkkuhan se sieltä traktorista löytyi. Kyntöhommiin tuli, ihan kuin tilattuna.

Aikamoinen heinikko tuo pellonpätkä jo olikin. Viime vuonnahan sitä ei kynnetty ollenkaan, kun oli niin märkää koko alkukesän, ei sinne olisi traktorin kassa voinut mennä. Nyt on huomattavasti kuivempaa, joten kyntöhommelitkin onnistuivat.

Otin sitten vielä illansuussa kuvan tuosta kynnetystä pellosta ja vanhasta kasvilaatikostani, joka siis vieläkin on tyhjänä tuolla. Multaa siihen on lisätty useita satoja litroja, joten nyt se olisi kylvämistä vaille valmis sekin.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa kylvöpuuhissa, jos sää sallii.

Pihapalokärki

Se sitten jäi asustamaan tähän pihapiiriin, se palokärki. Tuossa se käy lähes joka ilta perkaamassa kukkapenkkejäni. On siinä herra palokärjellä hommaa. Ovat meinaan kukkapenkit ihan sellaisenaan talven jäljiltä vielä, itse ei ole ehtinyt niille vielä mitään tehdä.

Jotain vallan hyvää syötävää siellä sitten kai on, kun tuo jatkuvasti käy niitä tonkimassa. Ihan kiva, että siivoaa puolestani, toivottavasti muokkaa maankin kunnolla tuolla touhutessaan. =)

Niin, että on sitten mulla tuossa ihan ikioma pihapalokärki, joka sitten ei edes meikäläisestä paljon hätkähdä. Katsoo vaan pitkään päätään käännellen, ihankuin ihmettelisi, että mikä ihmeen otus tuo on. Kai se kuvittelee, että meikä on ylisuuri lajitoveri. Siis tarkoittaa sitä, että pääsääntöisesti kuljeskelen mustissa itsekin. :D

Puutarhahommatkin on muuten saatu jo aloitettua. Viime viikonloppuna mies kärräsi uutta multaa kaikkiin kasvilaatikoihin ja poisti kasvihuoneen riekaleiksi menneen katon. Tässä ihan lähipäivinä täytyy päästä jo noihin laatikoihin asukkeja istuttamaan ja kylvämään. Aikaa vaan ei tahdo olla riittävästi. No, ehkä ensi viikonloppuna viimeistään…

Vähän jo vihertää - vaan ei meillä

Tuossa eilen aamusella töihin ajaessa ihastelin maisemia ja sitä kuinka runsaasti pajut kukkivat. Matkan varrella on monta koivikkoa, ja katselin kuinka mukava näköistä on, kun koivujen juurella jo ruoho ja muut kasvit pikkuisen vihertävät. Kun ajoin töistä kotiin, vihertivät koivutkin jo. Nopeasti ne siis tekivät ne lehden alut, ihan muutamassa tunnissa. Vaan kun ajelin sitten tuohon pihaan, huokasin pettymyksestä. Yksikään puu tässä talon lähiympäristössä ei vielä ollut saanut aikaiseksi yhtäkään lehden alkua. Tästä sitten tuli tehtyä päätelmä, paikalliset erot voivat olla todella suuria.

Iltapäivä ja alkuilta meni koiraa hoidellessa. Ronjalla nimittäin on massiivinen tulehdus jalassa, edennyt luuhun asti. Hevoskuuri tytöllä nyt on antibiootteja syötävänä ja täytyy sanoa, että neiti on todella kipeä. Eläinlääkärissä jouduttiin käymään kaksi kertaa. Kahdella ert lääkärillä. Ensimmäinen oli ihan pepousta, ei edes kunnolla tutkinut. Enpä voi kyseistä klinikkaa tämän ensi käynnin jälkeen kenellekään suositella. Päinvastoin, harkitsen jopa jonkinasteista hoitovirhejuttua - mikäli se eläinten osalta on mahdollista.

Alkuiltapäivä meni siis koiran kanssa ihmetellessä, ehdin toki vähän seurailla mitä järvellä tapahtuu.
Isokoskelopariskunta on majoittunut laiturille.

Siinä ne lepäilevät ihan joka päivä

Isokokoisina lintuina pystyvät pitämään tuon laiturin ihan kokonaan itsellään. Pienemmät väistävät ihan suosiolla.

Nyt viikonloppuna viimein pääsee puutarhahommiinkin.  Yhden kasvulaatikon olen toki jokunnostanut, mutta kunhan apujoukot huomenna saapuvat, alkaa se viimeinen rutistus paikkojen kunnostamisessa.

Edit: tämä teksti piti julkaistaman keskiviikkona, mutta kas kummaa Bloggeri hölmöili taas, eli tuossa puhutaan siis jo muutaman päivän takaisista asioista =)

Pönttöhommissa

Vein eilen äitienpäivän kunniaksi tuonne metsään yhden valtavan painavan telkänpöntön. Oli siinä raahaamista, se kun on tehty tosi isosta männystä kovertamalla. Jotenkuten sain sen kiinnitettyä puuhun. Paremminkin olisi voinut tuon homman tehdä, mutta kun ei yksinkertaisesti voima riittänyt. Tarttee tässä odotella, että mies suvaitsisi saapua kustannuspaikalle. Sitten vaan pitää mennä yhteistuumin laittamaan pönttö paremmin. Edellyttäen tietysti, että siellä ei asuta jo.

Tuossa olisi vielä neljä tavallisen kokoista pönttöä pihalla odottamassa, että saan ne raahattua tuohon ojan taakse lähimetsikköön. Hiukan olen myöhässä näiden pönttöhommien kanssa, mutta ehkä niihin vielä joku mattimyöhäinen pariskunta asettuu. Ellei tänä vuonna niin ensi vuonna ainakin.

Edelleenkin tässä vapaapäivien ratoksi seurailen pihan tapahtumia. Peippopariskunta on ihan takuuvarmasti rakentamassa pesäänsä tuohon ihan lähelle.

Käyvät yhdessä useaan otteeseen joka päivä ruokailemassa tuolla ruokintapaikalla.

Sinne kun on talven mittaan tippunut jos jonkinmoista siementä löydettäväksi.

Naaras viihtyy lähempänä taloa, koiras pyöriskelee mieluummin tuolla vähän pitemmällä.
Käy tuossa yksi keltasirkkupariskuntakin. Enpä ole muistaakseni ennen näin myöhään keväällä täällä keltasirkkuja nähnyt.

Ne ovat aina  hävinneet jonnekin lumien sulettua. Mutta nyt voisi olettaa, että nämä kaksi pesivät tässä lähistöllä.

Leppälinnut jäivät kuin jäivätkin sitten tähän pihapiiriin.

Täytyy vaan toivoa, että kestävät jatkuvan kirjosieppohöykytyksen. Tässä vaiheessa tuolla on kirjosieppojen valtaamia pesäpönttöjä kolme. Yksi koiraista on kyllä vallanut itselleen kaksi pönttöä, eli tavallaan niitä on siellä kirjosieppojen asuttamana nyt neljä. Pahuksen öykkärit.

Pihapiirin valtaajat

Pihapiirissä käy vilske ja vilinä, tähän aikaan näyttävät kaikki linnut liikkuvan pareittain. En ole vielä lintulautoja siistinyt talven jäljiltä, eli siellä on vielä melkoisesti apetta tarjolla.  Pariskunnista voi päätellä, ketkä ovat rakentamassa pesiään tähän lähiympäristöön. Olen suorastaan ylionnellinen siitä, että niitä on tänä vuonna todella paljon.  Sehän nimittäin on sitten kesän kuluessa suoraan nähtävissä tontilla oleskelevien lintujen kappalemäärässä. Mitä enemmän pariskuntia nyt, sitä enemmän on poikasia öttiäisiä ja ötököitä syömässä. Ja osa poikasista sitten jää toivon mukaan tähän lähiympäristöön loppukesäksi.

Tuossa pyörii tälläkin hetkellä useampi pariskunta. Pikkuvarpuset käyvät ihan joka aamu tarkistamassa ruokabaarin tarjonnan. Keltasirkkuparikin on näköjään jäänyt tontille. Tuossa on jonkin verran kaurojakin vielä tarjolla, joten eivät kai sitten ole viitsineet muualle lähteä. Tiaispareja olen laskenut kuusi. Kirjosieppopareja on kolme. Punarinnatkin pyöriskelevät tuossa sen näköisinä, että voi olettaa niidenkin rakentavan pesäänsä johonkin lähelle. Käpytikkapari käy myös ruokailemassa yhdessä, vielä tässä vaiheessa.

Laiturilla ja sen ympäristössä käy myös melkoinen kuhina. Rantasipit ja lirot käyvät tuossa päivittäin perkaamassa vesikasvikasaa, joka siihen on taas tuulen mukana ajautunut.

Varmaan rakentavat nekin pesää jonnekin lähistölle.

Kaikenlaisia kahlaajia täällä on ollut ihan joka vuosi, joskus enemmän joskus vähemmän. Toivottavasti tänä vuonna eivät sitä pesäänsä ihan tuohon pihapiiriin tee.

Ainakin öttiäiset takapihan nurmikolta tuntuvat maistuvan. Eikähän siinä mitään, iloinenhan minä siitä vaan olen, että popsivat hyönteiset pois kuleksimasta. :D

Leppälilntupariskuntaa seurailin tuossa hetki sitten, ehkäpä nekin aikovat tehdä pesänsä johonkin näistä pihapiirin pöntöistä. Tuossa ne olivat yksiötä tarkastamassa ja kovasti ottivat yhteen kirjosieppojen kanssa.

Näistä en etukäteen osaa sanoa kumpi selviää kiistassa voittajana. Yleensähän kirjosieppo ärhäkkänä otuksena vie sen pöntön, ainakin tiaisilta.

Vaikeaa on näistä vikkelistä linnuista kuvia saada, aina kun niitä kameralla tähtäilee, ne lentävät kauemmaksi, pahukset.

Vielä täällä ehtii seurailla noita pihapiirin tapahtumia. Kohta pitäisi alkaa tosissaan urakoimaan tuolla kasvimaalla. Yksi kasvilaatikko on jo perattu ja mullat vaihdettu. Siitä se lähtee… toivottavasti =)

Ihan urakalla

Tässä toukokuun alkupuolella alkaisi olla jo aika laittaa paikkoja kuntoon niin pihassa, kasvimaalla kuin kasvihuoneessakin. Tai oikeastaan, pitäisi rakentaa uusi kasvihuone. Vanha alkaa nimittäin olla siinä tilassa, että ei edes pidä vettä. Eilen kannoin sieltä ämpäreistä ja säilytyslaatikoista sulamisvesiä pois valehtelematta parisataa litraa. No, menihän se aika siinäkin, mutta olipa sellainen urakka, etten ihan heti vastaavanlaista halua tehdä. Tyhmä kun olin, jätin syksyllä ämpärit sun muut kääntämättä väärin päin. Vaan mistäpä sitä saattoi etukäteen tietää, että nyt sanoi kasvihuoneen katto itsensä irti suojaamishommista.

Pihalla olen saanut sentään jotain aikaan, kolmasosa etupihasta on nyt siistitty. Tekemistä siis vielä riittää vaikka kuinka paljon. Hankintojakin on jo tehty tulevaa kasvukautta silmälläpitäen. Multaa on muutama säkillinen piharakennuksen edessä odottamassa sitä kaunista päivää, kun saan itseni hilattua tuonne kasvilaatikoille niitä kunnostamaan. Autotallissa on sitten vähintäänkin saman verran lisää. Nuo kun saisi joku kaunis päivä raijattua tuonne kasvimaalle.

Viimeksi isossa kaupungissa käydessä tuli napattua Lidlistä tuollainen lämpökompostori. Oli meinaan sen verran edullinen, että en voinut olla ostamatta. Tiedä tuosta sitten miten hyvin toimii ja miten kestää, nähtäväksi jää.

Kiersin tuossa pihapiirissä äsken katselemassa mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Kauhistelin lumiauran tekemiä vahinkoja edelleenkin. Tuolla on soraa pitkin peltoa, on auraaja vedellyt ihan urakalla pihaa pohjia myöten - taas kerran.

Yhdessä sorakasassa kasvaa myöhäisherännäinen leskenlehtipuska. Muualta ovat jo kuihtuneet, vaan tällä on kai sitten kasvun aloitus mennyt pitempään, kun on sorakasan läpi pitänyt puskea esiin.

Takapihalta sammalten keskeltä löytyi tällainen kukkapuska.

Miten lie tuonne päätynyt, ei sinne koskaan mitään kukkia ole istutettu.

Tänä vuonna takapihalla kasvaa poikkeuksellisesti myös paljon valkovuokkoja.

Varmaan johtuu siitä, että tuolla osuudella ei viime kesän ja syksyn aikaan ruohonleikkuri käynyt kertaakaan. Kas kun se kunnon leikkuri on vieläkin korjaamatta, sen viimekeväisen kiveen ajon jäljiltä ja sähköleikkurilla tuonne pöpelikköön ei parane mennä.
 

Raparperi on aloittanut kasvun myös ihan urakalla.

Hyvä että kasvaa, saadaanpahan edes jotain raparperia kohta. Se Hollannista tuotu punainen, nimittäin näyttäisi tekevän hidasta kuolemaa. Saa nähdä miten sen nyt sitten käy.

Viime kesänä siistittin talon vierusta ja laitettiin sorareunus.

Sisään tullessani huomasin, että voi pahus, jo siellä on sokkelin vieressä jo elämänlankaa puskemassa esiin. Ei vaan, kai sitä on kaivettava työhanskat esiin ja painuttava perkaamaan. Nyt kun ei just tällähetkellä edes sada.

Vähiin se käy…

Niinpä, vähiin se käy ennen kuin loppuu, kuten vanha sanonta kuuluu. Kolme viikkoa vielä ja sitten olisi tämän kevään työrupeama ohi. Vielä ei ole tietoa jatkosta, ehkä tässä parin viikon sisään kuitenkin saa tuonkin tietää.

Kun muutin vaivihkaa tänne nelosvyöhykkelle kolmisen vuotta sitten, en ikinä kuvitellut, että täällä viipyisin näinkin pitkään. Tarkoitus oli viettää sapattivuosi ja sitten palata pääkaupunkiseudulle. Sapattivuosi venyi kahdeksi ja nyt kolmantena vuonna olen sitten jo ollut täällä periferiassa töissä.  Kummasti sitä on täällä viihtynyt, vaikka tuo työ mitä nyt olen tehnyt, ei täysin vastaa sitä, mitä siellä Pääkaupunkiseudulla tein. Takaa tuo kuitenkin toimeentulon, täällä kun kulut ovat huomattavasti pienemmät kuin siellä etelässä. Alun perin menin vain neljäksi kuukaudeksi sijaistamaan, tarkoitus siis oli palata Joulun maissa etelään, mutta sitten se sijaisuus venähti koko lukukauden mittaiseksi. Paikkakunta on tosi pieni, asukkaita parituhatta, ihme ja kumma olen viihtynyt ihan hyvin.

Nyt keväällä työpaikalle on ollut ihan ilo ajella. Matkaa kertyy vähän päälle 50 km suuntaansa, mutta ei tuo matkan pituus kunnon keleillä mitään haittaa. Näin kesän korvalla tuossa matkalla näkee ja kuulee kaikenlaista. Ihan joka päivä näkee jotain uutta ja outoa tai sitten vähintäänkin mielenkiinotoista.

Alkuviikosta melkein ajoin hillerin päälle. Se kun otti ja päätti lähteä ylittämään tietä ihan auton edestä. Eikä tuolla niin kovin kiirekään ollut, melko verkkaiseen tahtiin laukkasi tien poikki. Onneksi tämä kohtaaminen tapahtui sellaisella tieosuudella, missä ei kuuttakymppiä nopeampaa voi ajaa.  Lähes joka aamu tienposkessa on näyttäytynyt myös liuta jäniseläimiä, useamman rusakon olen bongannut ja yhden metsäjäniksenkin.

Keskiviikkona tien poskessa olla möllötti pyy. Se odotti kiltisti niin kauan, että ajoin ohi. Sitten ylitti tien kävellen. Katselin sen menoa taustapeilistä ja harmittelin, ettei ollut kameraa mukana. Lähes joka viikko matkalla näkee haukkojakin. Viimeksi yksi kanahaukka yritti epätoivoisesti nousta ilmaan tieltä, painolastina sillä näytti olevan orava. Ehti se alta pois, vaikka ajelinkin tapahtumapaikalle kahdeksaakymppiä.  Tähän aikaan vuodesta näyttävät siis olevan kovin liikunnallisia nuo metsän elävät. Varsin mielenkiintoista aikaa, tämä kevät.

Taimia

Epätoivoisena yritän kasvattaa taimia, että ne voisi sitten joskus hamassa tulevaisuudessa siirtää joko kasvihuoneeseen tai avomaalle. Tomaatintaimet ovat kovin hentoisia. Odota todella innolla sitä aikaa, kun ne voi viedä kasvihuoneeseen vahvistumaan. Täällä ei ole isommin tilaa taimikasvatukseen, oikeastaan ainoa ikkuna, jossa voi kasvipotteja pitää on pohjoiseen päin. Arvata saattaa, mitä se tarkoittaa taimien kasvamiselle, kovasti pieniksi ja ruipeloiksi jäävät.

Glacier -lajikkeen taimet ovat kohtuullisen kokoisia ja näköisiä. Glacier kun on tuollainen vähään tyytyvä lajike. Se on näitä perunanlehtilajikkeita, eli lehdet ovat täysin erinäköiset kuin tomaateilla yleensä. Tämä on myös viileän ilmaston laji, se tuottaa tomaatteja kohtuullisen nopeasti ihan avomaallakin ja sopii todella hyvin täkäläisiin olosuhteisiin.

Hollannista tuotu Red Champagne raparperi alkaa jo näyttää ihan raparperilta. Vielä tuollakin on varaa kasvaa, ennen kuin se pääsee ulkosalle loppusijoitupaikkaansa.

Yrttejä sun muita sellaisia olen kylvänyt tänä vuonna aikaisemmin kuin ennen.

Persiljat alkavat olla jo ihan kivan näköisessä kuosissa. Nämäkin päätyvät tuonne ulos heti kun kelit antavat myöten.

Vaan hirmuisen kylmää on ollut. Rakeitakin on tullut pariin otteeseen ja tuultakin on riittänyt vähän liiaksikin. Joten pahalta näyttää vielä tässä vaiheessa. Taitaa joutua odottaamaan vielä pitkän aikaa, ennen kuin voi kuvitellakaan mitään tuolla ulkosalla kasvattavansa.

No nyt niitä on jo täälläkin - merkkejä keväästä

Tässä istun kirjoittamassa ikkkunan ääressä. Pihalla mennä viipottaa kevään ensimmäinen sitruunaperhonen. Tulin juuri tuolta ulkoa, siellä on melkeinpä lämmintä.

Olin hetken ulkosalla kameran kanssa, kiersin varta vasten etsimässä kevään merkkejä. Niitä nimittäin on tänne putkahtanut aikas monta, ihan nyt viime viikonlopun aikana.
Tien varressa pilkistävät jo ensimmäiset leskenlehdet.

Ei niitä vielä viime vuonna tähän aikaan ollut, nämä siis ovat tuonne tulleet reilua viikkoa aikaisemmin.

Kasvilaatikossa on suloinen sekamelska.

Pillisipuli on talvehtinut jälleen kerran hyvin ja puskee jo aika isoa vartta.

Raparperi vasta aloittelee maan päälle pyrkimistä.

Takapihalla on pienen pieniä krookuksia. Nämä kasvavat ihan hiekassa.

Kokoa ei paljon ole, ehkä sellaiset hulppeat 3 senttiä on näillä pituutta :).
Luntakin vielä löytyy, mutta onneksi ei kovin paljoa. Kovasti jo sormia syyhyttää, pitäisi päästä jo rapsuttelemaan ja maata kääntämään.  No, ehkä tuonne pihalle ehtii viimeistään muutaman viikon päästä, kun työkiireet sun muut hellittää.

Hollannin tuliaisia

Pitkään olen etsinyt puutarhoilta ja nettikauppoja sillä silmällä selaillut. Nyt sen sitten viimeinkin sain. Mies oli viikon matkalla Hollannissa ja toi tuliaisia. Ja sieltä se oli löytynyt: punainen raparperi.

Lajike on Red Champagne ja se on yksi niistä makeista raparperilajikkeista, joita on muutama markkinoilla tuolla isossa maailmassa. Täällä olen tasan kerran löytänyt puutarhalta raparperia myynnissä -ruukuissa. Lajikkeesta ei ollut tietoa, eli ruukut saivat sitten sinne puutarhalle jäädä.

Hollannissa myyvät juurakkoja pussissa, vähän samaan tapaan kuin sipulikukkia. Tätä lajiketta halusin, koska se on kokonaan punainen. Voisin kuvitella, että raparperihillo tai - mehu on tuosta tehdäessä jo luonnostaan vaaleanpunaista, eli ei tarvitse värjäilemään lähteä.

Uskomattoman nopeasti se on lähtenyt kasvamaan, mies oli sen laittanut sen kukkaruukkuun, heittänyt vähän multaa sekaan viime sunnuntaina. Ja nyt siinä on jo muutama kauniin vihreä lehti näkyvissä. Nyt kun se on aloittanut kasvunsa sisätiloissa, se varmaan täytyy totuttaa vähitellen ulkoilmaan. Kun nyt nuo lumet tuolta sulaisivat, niin pääsisi istuttelemaan…

Tikkana paikalla

Tuossa hetki sitten pihalta kuului vieno ”kiip piip” ääni. Ei se mikään kovaääninen otus ole mietin, eikä varmaan kovin isokaan. Olin sitten sen verran utelias, että menin kuitenkin katsomaan. Siellä se oli kukkapenkissä, iso, musta lintu.

No voihan hyvät hyssykät. Enpä ole ennen parin kolmen metrin päässä palokärjen kanssa silmäkkäin ollutkaan. On se muuten sitten julmetun iso tikka.

En ollut osannut varautua siihen, että joudun tuollaiseen lähitaisteluasetelmaan rynnätessäni pihapiiriin. Siinä oli tilanne sitten sellainen, että herra palokärki oli ihan liian lähellä. Ettäs kerrankin näin päin, kamera ei tarkentanut pitkällä putkella kunnolla, kun kohde oli turhan lähellä.

En siinä isommin sitten ensin liikkunut kun tajusin olevani melkein nokkimisetäisyydellä. Sen verran kuitenkin kameraa hivutin tähtäysasentoon, että sain kuin sainkin muutaman kuvan, ennen kuin herra Kärki hermostui. Sitä nyt tässä ihmettelen, miten kummassa se päästikin minut niin lähelle.

Siinä se ensin vaan olla nökötti ja kallisteli päätään ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan. Tuijotteli minua sen näköisenä, ettei oikein osannut päättää olinko vaarallinen vai en. Sitten se varmaan päätti, että nyt riitti, otti ja lensi tuonne pihamäntyyn. Vaan oli se mukavaa, ei sitä joka päivä tuollaista tikkalintua noin lähietäisyydeltä pääse tiirailemaan.

Kuusi viikkoa lomaan

Jeii! Kuusi viikkoa lomaan ja kuuden viikon kuluttua voisi kuvitella jo tekevänsä jotain pihatöitäkin. Lunta täällä on vielä vaikka millä mitalla, tosin jonkin asteista maan paljastumista on talon ympärillä havaittavaissa.

Kateellisena luen muiden blogeja, jossain päin maata krookukset jo kukkivat täyttä päätä, vaan ei täällä meillä.

Muutama lintukin vielä tuossa ruokintapaikalla käy. Vesilintujakin on alkanut näkyä, pysähtyvät tuossa järvellä matkallaan hetkeksi. Vielä siellä on tilaa, viime vuonna tähän aikaan tuossa pyöriskeli satakunta vesilintusta. Siinä oli niitä niin paljon, että hyvä ettei päät yhteen kolissut. Ei ole isoimmasta päästä tuo lätäkkö. Nyt tänä vuonna, olisiko tuolla jotain kymmenkunta yksilöä. Hyvin mahtuvat pullistelemaan toisilleen, on tuossa jo muutama taistelunpoikanenkin käyty - isokoskelokoiraiden kesken.

Täällä on vielä kohtuuttoman talvisen oloista. Tosin pihatie jo antaa merkkejä siitä, että kohta ollaan mutavellivallin takana jumissa.  Mutta on tässsä edes jotain positiivista - kuusi viikkoa vielä…

Samettiturkkinen pitkäkuono

Tänään onnistuin napsimaan muutaman kuvan ruokabaarin pieneläinpopulaatiosta. Tietysti herrasväki oli liikkeellä juuri kun alkoi pahanlaisesti hämärtää, mutta napsin nyt kuvia joka tapauksessa, vaikka laatu nyt ei sitten päätä huimaakaan.

Tällä kertaa seurasin enemmän tuota pitkäkuonoa ja sen tekemisiä.

Jokin päästäinen se on, mutta tarkempi lajimääritys on kyllä mahdotonta.

Sain niistä jopa yhteispotretinkin.

Kokonaista kolme kappaletta pikkuotuksia, kahta eri lajia, osui samaan kuvaan.

Tämä päästäisyksilö on varsin tumma, melkein musta selkä ja valkoinen vatsa ja leuanalus. Kuten sanottu, tälläkertaa lajinmääritys jää asteelle ”joku” päästäinen.

Näitä pikkuotuksia kun tuolla tarpeeksi paljon pörrää, voi alkaa odotella pienpetoja. Täällä siis ihmetellään ja odotellaan josko tuo kärppä tai lumikko taas piipahtaisi ruokabaarilla, jo olisi kyllä aikakin ja mieluusti vielä niin, että saisin ikuistettua vierailun.

Aprillipääsiäinen

Tänä vuonna sitten sattui aprillipäivä pääsiäsipyhiksi, enkä ole ensimmäistäkään aprillipilaa vielä nähnyt. Eikä niitä sitten varmaan itsekään erehdy tekemään, kun olla möllöttelee vaan kotosalla.

On viimeinkin huhtikuun ensimmäinen päivä ja seinänvierustat ovat sulaneet lumesta. Kyllä se siitä kai pikkuhiljaa kesäksi muuttuu. Vielä ei isommin kevään merkkejä tuolla ole havaittavissa, mitä nyt muutama kevätauringosta innostunut otus pörrää pitkin pihaa. Tässä odottelen lisää muuttolintuja, viime vuonna tähän aikaan ruokailupaikalla pyöri jo useampikin laji. Edes mustarastaita ei vielä ole näkynyt.

Oravilla sen sijaan tuntuisi olevan kevättouhut mielessä. Tänään niitä on tuolla pomppinut pihamaalla useampi yksilö. Ensin niitä ei kuukausiin näe ainuttakaan ja sitten yhden päivän aikana monta.

Aina välillä käväisevät lintulaudalla täyttämässä tankin ja sitten taas menoksi. Aika huimaa takaa-ajoa niillä on ollut ihan koko päivän. Nämä keväiset hippaleikit ovat jokakeväinen ilmiö. Kohta varmaan taas rouva orava alkaa käydä päivittäin tuossa ruokabaarilla, niinhän se teki viime vuonnakin. Viime keväänä tuli seurattua sen massun pyöristymistä ja aikanaan se sitten toi ne poikasensakin tuohon ruokailemaan. Saas nähdä käykö näin tänä vuonnakin.

Linnunlaulua kuuluu vähän sieltä sun täältä, pääasiassa eri tiaiset tuolla kuuluisivat olevan äänessä, niin ja variksen sukuiset raakkujat myös. Tuonne niitä taas on alkanut kertyä sulapaikan viereen järvelle. Aurinko paistaa ja on tosi keväinen keli, ihan kiva näin.
Tässä pääsiäisen aikaan ei ole ehtinyt ihmeitä aikaiseksi saada, mitä nyt on tullut huushollia imuroitua kaksi - kolme kertaa päivässä. Neljä karvaista kotieläintä on mahtava irtokarvan lähde näin kevätaikaan.

Kasvirintamalle ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Paitsi, että päätin sitten kokeilla kikka kakkosta lehtisellerin suhteen. Kokeilun laitoin tuossa muutama viikko sitten vesiastiaan. Jääkaapissa sattui olemaan nuupahtaneet lehtisellerin jämät, vinkin niiden hyödyntämimseen nappasin yhdestä amerikkalaisesta blogista. Napsin selleristä uloimmat varret pois ja paiskasin loput vesikannuun. Se on ollut nyt tuolla ikkunalla vedessä ja saanut aikaiseksi juuretkin. Niin ja uutta kasvuakin on havaittavissa aika lailla. Pelkällä vedellähän se ei tietenkään kasva, mutta olen laittanut muutaman tipan merileväuutetta aina silloin tällöin veteen, sen jälkeen kun se sai tehtyä juuret itselleen. Hyvin toimii ainakin toistaiseksi.

Huono kuva, vastavaloon otettu, mutta saa tuosta nyt sen verran selvää, että näkee mistä on kysymys. Ajattelin tuota yrittää pitää hengissä niin kauan, että voin sen tuonne ulkosalle istuttaa. Näin nyt tulee turvatuksi edes pieni lehtisellerisato tänä vuonna. Täällä kun tuppaa joka vuosi kasvukausi selleriltä loppumaan kesken ja sato jäämään minimaaliseksi. Nyt ainakin jotain saa, toivottavasti.

Mieskin sitten lähti kotimaahansa pääsiäiseksi. Odottelen täällä kieli vyön alla mitä kaikkea sieltä tänä vuonna sitten tuliaisiksi tuodaan. Viimeksi vuosi sitten pyysin tuomaan violetin kyssäkaalin siemeniä, kun täältä niitä ei lähikaupoista löytynyt. No niinhän siinä kävi, että ukkokulta toi ison pussillisen lantun siemeniä. Hassu väärinkäsitys - lanttu kun on kolraap hollanniksi ja kyssäkaali taas kolrabi. Mielenkiinnolla tässä siis oottelen, mimmottisen sekaannuksen tänä vuonna saa aikaan.