lauantai 25. kesäkuuta 2011

Sateen jälkeen kasvilavassakin vihertää

Tämä aamu valkeni viimeinkin poutaisena, ties kuinka monennen sateisen aamun jälkeen. Pääsin vihdoinkin vähäksi aikaa kasvimaalle tutkailemaan mitä siellä on tapahtunut sitten viime poutajakson. Rikkaruohot kukoistavat, niin kuin aina. Mutta varsinkin näin sateiden jälkeen näyttää melko lohduttomalta, kun rikkakasvit ovat kasvaa hurahtaneet hyötykasveja suuremmiksi.

Ainoa paikka tuolla pellolla, missä rikkakasvit eivät ole päässeet valtaan, on viime vuonna rakennettu iso kasvilava/kasvilaatikko. Olin todella tyytyväinen satoon, joka laatikkoon kasvoi viime kasvukauden aikana. Tänä vuonna näyttäisi olevan saman juttu. Kaikki mitä tuonne kylvää tai istuttaa kasvaa vauhdilla, ja rikkakasvit pysyvät poissa - onneksi. Toki sinne muutama on päässyt juurtumaan, mutta niitä on niin vähän, että ne on helppo ohikulkiessaan nyppäistä pois.

Kylvin toukokuun lopulla rivikaupalla porkkanaa ja kevätsipulia sekä muutamia juurikkaita.


Porkkanat alkavat olla harvennuskunnossa jo. Laitoin tuonne vuorovälein kevätsipulia ja porkkanaa, sipuli ja porkkana kun ovat kumppanuuskasveja, ne viihtyvät todella hyvin keskenään. Sipulit häätävät läsnäolollaan porkkanakempit, joten porkkanat saavat kasvaa kaikessa rauhassa ilman vaaraa tuholaisista sipuleiden keskellä.

Punajuuri-keltajuurikas sekoitus pussissa oli erivärisiä raidallisia lajikkeita. Ne kylvin laatikon toiseen päähän.


 
Juurikkaatkin kasvavat kohtuullisen hyvin, eli jotain satoa on odotettavissa niistäkin.
 
Avomaalle kylvin myös juurikkaita - yksikään ei itänyt. Lantut, eivät myöskään ole suostuneet mullasta nousemaan. Kultajuurikaspenkissä avomaalla on tapahtunut jonkin verran itämistä, hassun näköistä kun ovat melko harvassa, ne itäneet yksilöt. Tässä olen mietiskellyt, että täällä ei nähtävästi kannata avomaalle laittaa mitään sellaisia kasveja, jotka kylvetään suoraan. Toisaalta sitten kaikki taimet, jotka olen sinne istuttanut voivat erinomaisesti ja kasvavat kunnolla. Jatkossa täällä sitten varmaan kasvatetaan vain sellaisia kasveja, jotka voi istuttaa avomaalle taimina.
 
Ihan hirvittää ajatus siitä, että joudun kohta ottamaan itseäni niskasta kiinni ja menemään tuonne pellolle kitkemishommiin. Puna- ja keltasipulipenkit ovat todella hurjan näköisiä - vihreän rikkaruohomaton peitossa. Siinä sitä tulee muutama tunti vierähtämään, kun ne kitkee.
 
Ja muurahaisia on pellolla taas. Harmittaa, kurkkupenkissä on ainakin kaksi pesää. Istutin viikko sitten sitruunakurkun taimet penkkiin, voipi olla, että niistä ei muurahaisten takia mitään tule. Ovat melko nuupahtaneen näköisiä ja täynnä muurahaisia. Pitänee laittaa muutama siemen itämään siltä varalta, että nuo olemassa olevat sanovat kasvusopimuksensa irti.
 
Ronja neitikin sitten täytti vuoden.


Pikkuisesta purevasta, hankalasta pennusta kasvoi kun kasvoikin sitten mahtava koira. Tiesin jo pentua ottaessani, että hankala tapaus on kyseessä. Nythän tuo neiti on jo osittain koulutettu ja osaa vaikka mitä. Tietää paikkansa laumassa ja tottelee todella hyvin. Hyvä näin, tosin viime syksynä välillä tuon otuksen kanssa taistellessa iski uskonpuute omiin kouluttajantaitoihin. Mutta niinpä siinä vaan sitten kävi, että upea otus tuosta kasvoi

6 kommenttia:

  1. Onnea Ronja- neidille! Kovinhan se on nuori vielä.

    Minun hömppäsekarotuinen on vielä yli kolmevuotiaanakin hyvin pentumainen. Sitä on vaikea kouluttaa, kun ei tiedä, minkä rodun mukaan kouluttaisi. Enkä ole mikään kouluttaja. Ehdollistamalla olen saanut kitkettyä huonoja tapoja pois. Kyllä Mörri osaa vaikka mitä ja tottelee. Esim. taakse poistu- komennon opetin, kun esikoinen oli intissä :D

    Mutta toisia koiria ei siedä sitten pätkääkään. Paitsi narttuja tietysti. Niitä se yrittää kovasti mielistellä.

    Suojelua en ole opettanut missään määrin, mutta Mörrillä näyttäisi olevan sitä reilusti luontaisesti.

    VastaaPoista
  2. Pennunoloiset koirat on ihania, on kivaa kun aikuinen koirakin välillä leikkii jä hömppäilee. Taakse poistu toimii täällä meilläkin :) hermostuin kun koiruus oli aina yrittämässä ovesta ensimmäisenä ulos - ja sitten opeteltiin mitä tarkoittaa "back off"

    Ronjalla on ollut ongelmana ylenpalttinen innokkuus toisten koirien ja vieraiden ihmisten kanssa - tosin odotan, että tuo menee ajan kanssa ohi. En minäkään varsinaisesti suojelua ole opettanut se on jännä miten joillakin koirilla se tulee kuvioihin mukaan ihan itsestään kun ikää karttuu.

    VastaaPoista
  3. Asiasta viidenteentoista - olen nyt ainakin ziljoona kertaa , viimeksi 5 minuuttia sitten, yrittänyt kommentoida blgissasi, mutta se vaan ei anna kommentteja lisätä - oletko ottanut kommenttitoiminnon pois päältä tai jotain

    VastaaPoista
  4. Juu, yli- innokkuus on täälläkin vaivana, edelleen, siis koiralla. Sen on saatava tervehtiä ja haistella vieraat. Ja itse asiassa se haistaminen on välttämätöntä, koska se ei muuten päästä esim. poikien kavereita sisälle, ellei tunne hyvin ennestään. Asettuu oven eteen poikittain sen näköisenä, että tästä ei mennä ohi.

    Kyllä blogiani pystyy kommentoimaan! Mikähän lie vikana ollut, kun olet yrittänyt. Muutama päivä sitten oli ainakin joku kommentti tullut, enkä ole estänyt kommentteja. Niitä on kiva saada!

    VastaaPoista
  5. Ja vielä se, mikä on huvittavaa, niin täällä sisätiloissa Mörri ei koskaan kävele minun ohi. Se kulkee vasemman jalan takana ja tunnen kädessä sen nenäkarvat. Ihan kuin olisin hienosti opettanut sen seuraamaan, mutta kun en ole. Ja keittiön ovella se pysähtyy, kunnes annan luvan tulla esim. syömään. Uskollisesti Mörri seuraa minua tässä pienehkössä asunnossa aina sinne, mihin menen. Vessan oven edusmatolle (ulkopuolelle sentään) jää makaamaan, kun menen vessaan. Kun lähden töihin ja sanon, että Mörri odottaa, vahtii eikä hauku, niin se on kuin käsky, että nyt saa hypätä minun sänkyyn nukkumaan. Sängystä se sitten löytyykin iltapäivällä ;D

    Unohdin vielä aikaisemmin sanoa, että KYLLÄPÄ SULLA KASVAA KOMEASTI NUO JUUREKSET! Onkohan se kasvulaatikon salaisuus vai mikä?

    VastaaPoista
  6. Voi kun meidänkin neiti pysyttelisi tuolla lailla takana kävellessä, sisällä kyllä, mutta ulkona se pyrkii koko ajan edelle. On se jännä, jotkut koirat ovat vaan luonnostaan sellaisia, että osaavat käytöstavat jo luonnostaan.

    Mulla on sellainen käsitys, että lavassa kasvaa kaikki vähän paremmin, ainakin täällä.

    VastaaPoista