sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Keltaista ja oranssia


Keltasirkkuparvi on täällä päivittäinen vieras tuolla takapihan lintubaarissa. Nämä linnut ovat selvästi käyneet täällä aikaisemminkin, osaavat näet käyttää hyväkseen myös lintulautojen antimia.

Yleensähän keltasirkku syö maasta, mutta tämä parvi oppi viime talvena syömään myös laudalta.
On se talvella hankalaa näillä otuksilla. Pakkasilla voi jano yllättää ja silloin ei auta muu kuin nappaista vähän lunta kostukkeeksi.



Hassun näköinen on tuollainen lunta syövä lintu.


Ja pakkaslumi tuppaa olemaan vielä sellaista pöllyävää laatua, hankala siitä on mitään suuhunsa saada.

Kauniita lintujahan nuo sirkut ovat. Koiraat erottuvat talvihämärässä tosi hyvin keltaisen ja oranssin eri sävyissä olevan pukunsa takia.




Kivasti vaihtelevat nuo värit sen mukaan, miten paljon lintu höyheniään pörhistää.




Mukavan ilmeikkäitäkin otuksia nämä ovat. Heistä saisi mainioita kuvia, jos vain olisi valoa riittävästi.




Pakkasella tuo takapihan pieni koivu on täynnä lintupalleroita. Eivät paljon liiku kun on kylmä ja jäävät siihen koivuun aina ruokaansa sulattelemaan. Sitten kun taas siltä tuntuu, pyrähtävät alas ruokailemaan.



Lintulaudalle lentäminen näyttäisi olevan varsinainen taitolaji. Siihen ei ihan joka sirkku pystykään. Taitavimmat lentävät suoraan ruoan luo, epävarmemmat lentäjät koukkaavat katon kautta.



Siinä pitää reittiä kuikuilla tarkkaan, ennen kuin uskaltaa katolta ruokakourulle kieppaista.


Osa odottelee vuoroaan lintulaudan päällä ihmetellen. Ovat melkoisen ärhäkkää porukkaa, laudalle ensin tulleet kyllä heivaavat mattimyöhäiset huitsin nevadaan. Hirmuinen sirkutus vain käy, kun toisia kehotetaan siirtymään muualle.

Tarpeeksi kauan, kun tällaista parvea seurailee, oppii sieltä tuntemaan muutamia yksilöitäkin. Kovin ovat saman näköisiä, mutta joillakin on silti ihan selvästi havaittavia tuntomerkkejä. Valkoinen sulka siellä toinen täällä, tai sitten jotain tosi dramaattista.

Tämän alla olevan yksilön ihan nimesin. Pääsiäistipuhan se.



On reppana tunnistettavissa puuttuvasta pyrstöstään. Haukkako sen lie sitten vienyt, todennäköisesti.

Hyvin kuitenkin poika pärjää, vaikka ei pyrstöä lentohommissa auttamassa olekaan. Tosin, hieman on kömpelömpää tämän kaverin lentohommat verrattuna muihin. No, pyrstösulat kasvavat takaisin, pääasia että reppana on haukan kynsistä selvinnyt ilman suurempia vammoja.

Tällä hetkellä baarin asiakkaista reilu kaksi kolmasosaa on keltasirkkuja. Minne lie muut linnut sitten lähteneet. Tosin siitä, että pikkuvarpuset siirtyvät ruokailemaan jonnekin muualle, olen ihan iloinen. Sotkevat ryökäleet niin paljon. Kaikki siemenet, jotka eivät itselle kelpaa, pitää paiskoa maahan. Tulee melkoinen hävikki ruokkijalle, jos pikkuvarpusia on ruokinnalla paljon. Ja kalliiksikin se tulee, kun ruokaa menee hukkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti