No nyt on ovi

Viikko sitten oma poika ja pari pojan kaveria käväisi viettämässä viikonlopullisen aikaa täällä, vähän remuten karnevaaleilla ja talkoohommissa. Kasvihuoneen rakennus jäi nuorilta vähän vaiheeseen, siitä jäi puuttumaan se ovi. Itse en tässä ajassa ja paikassa ole siinä kunnossa, että edes kuvittelisin jotain tuollaista itse laittavani, vaan eipä hätää mitään, nyt viikonloppuna se ovi siihen sitten saatiin. Jes!

Kävi nimittäin niin, että kaksi entistä oppilastani tulla tupsahti vanhaa opea tapaamaan. Toki kysyivät jo muutama viikko sitten, että saako tulla.  Silloin mietin, että mikä ihme juttu tämä nyt on, mutta eihän sitä kieltääkään voinut.  Vallankin, kun kysymys kuului: ”onks sulla jotain maalaishommia siellä?”  Nämä kaverit siis ovat ajalta ennen kuin muutin tänne nelosvyöhykkeelle ja olin pääkaupunkiseudulla eräässä toisen asteen oppilaitoksessa töissä. On niitä muutama jäänyt niiltä ajoilta - satakunta - jotka edelleenkin pitävät yhteyttä, pääasiassa somen kautta, mikä sinänsä on ihan kiva.

Muutaman aamyön puhelun olen vuosien varrella saanut: ”oot sä kyllä hyvä jätkä” -tyyliin.  Mutta tämä ”saako tulla käymään” oli nyt lajissaan ensimmäinen - matkaa tänne kertyy melkoisesti sieltä pääkaupunkiseudulta - eli ensin kuvittelin että kyseessä nyt on joku ”juju”.

Vaan kuinkas ollakaan, perjantaina nuoret miehet saapuivat hyvässä järjestyksessä, majoittuivat tuonne piharakennukseen ja lauantaina sitten alkoivat paiskia töitä. Kasvihuone sai ovensa ja meikäläinen kiittää =).

Mies sai rauhassa keskittyä raivaamaan ja lajittelemaan loppuja rakennusjätteitä tuolta piharakennuksen takaa, kun pojat hääräsivät kasvihuoneen kimpussa.

Tänään puolen päivän maissa sitten poistuivat ja miehenikin huokaili, että olipa kohteliaita ja hyvin käyttäytyviä nuoria miehiä.  Ihan kiva kun kävivät ja en varmaan panisi pahakseni, vaikka tulisivat joskus toistekin. =)