tiistai 8. toukokuuta 2012

Kuljetusliike pelasi auton upotuspeliä pihatiellä


Eilen otin ja tilasin puoli kuormaa puutarhamultaa. Puoli kuormaa on noin 7-8 kuutioita. Ajattelin pelata varman päälle, ja tilata vain puolikkaan kuorma-autollisen. Viidentoista kuution kuorma olisi ollut vähän liian painava pihatielle näin kelirikkoaikaan. Vaan kuinkas sitten kävikään…

Maansiirtoliikkeen kuorma-auton kuljettaja otti ja päätti peruuttaa tänne tontilleni. Että mitäkö helkuttia peruuttaen tänne…? Tuo pihatie on melkoisen haasteellinen etuperinkin ajettavaksi, saati sitten peruuttaen. Tie tekee tuolla rautatien toisella puolella tosi jyrkän mutkan mäessä. Rautatieylikäytävältä on melkoinen pudotus ojaan - jotain vähän vajaat neljä metriä, joten kieli keskellä suuta siinä saa ajaa etuperinkin. Niin, tämä kuljettaja siis päätti peruuttaa tuon parinsadan metrin matkan, koska oli sitä mieltä, että tie ei kestä auton painoa. On kuulemma helpompi hinata auto pois etuperin, jos uppoaa. Mutta mutta… Siinähän sitten kävi niin, että eipä peruuttaessa osannutkaan ajaa tietä pitkin, vaan lähti seikkailemaan pientareen puolelle. Luonnollisesti seurauksena tuosta - autonsa upposi akseleita myöten hiekkaan.

Olin tuolla perennapenkkiä perkaamassa, kun aloin ihmetellä rautatien suunnasta kuuluvaa auton ääntä. Puiden lomasta pilkotti kuorma-auto ja ajattelin, että ei mene kuin pari minuuttia, kun tuossa on multakuorma pihassa. Parinkymmenen minuutin jälkeen lähdin jo katsomaan, mikä siinä hommassa mättää.

Siellähän se oli jumissa se auto ja kuljettaja huusi ***tua sun muuta kirosanaa, kun sinne päin kävelin. Onneksi en pienistä pelästy, enkä vallankaan kiroilevia mieshenkilöitä kavahda. Totesin vaan tyypille, että ootpa harvinaisen rohkea kaveri, kun tänne peruuttamalla olet yrittänyt (mielessäni käytin myös sanaa tyhmä(nrohkea)- mutten sitten äänen sentään sanonut. Loppuipa ne kiroilut siihen. Käytiin siinä sitten kävellen tarkastamassa tie pihaan asti. Tyypillä siinä oli aikaa käydä tietä tutkimassa, kaivinkonetta odotellessa. Oli jo soittanut kaivinkoneen nykäisemään sen kuorma-auton irti.



Aikaahan siinä sitten meni, kaivinkone tuli noin tunnin kuluttua, ja sitten alkoikin tapahtua. Auto oli irti kolmessa minuutissa ja multakuorma pihaan ajettuna  (etuperin siis) viidessä.

Eikä uponnut auto, ei sitten niin tippaakaan kun tietä pitkin ajoi.



Vain tuohon nurmikkoalueen reunaan jäi renkaan jäljet, mutta sehän nyt onkin sellaista aluetta, jota ei kantavaksi ole rakennettukaan. Olisi siinä nyt sitten multaa levitettäväksi ja laatikoihin laitettavaksi. Taidanpa lähteä hommiin.

2 kommenttia:

  1. Taisi olla kova paikka kuskille, kun ajatteli olevansa ennakkoon fiksu.
    Mullalle pitäisi olla säännöllinen tilaus. Sitä kun pitäisi aina olla saatavilla.

    VastaaPoista
  2. Tosi kova paikka tuo tuntui kuskkille olevan - vallankin kun naisihminen oli sitten loppujen lopuksi oikeassa sen tien kantavuudesta (tilausta tehdessäni jo keskusteltiin tuosta tiestä ja sen kestävyydestä, eli tiedossa olisi pitänyt olla kuskillakin tuon tien kunto).

    Oliskin hienoa, jos pystyisi kestotilauksen mullasta tekemään, puoli kuormaa kuukaudessa tai sinnepäin. Ei kyllä taida olla nyt varaa sellaiseen - tämä vanha rintamamiestalo kun lähtee remonttikierrokselle - viikolla 21 tulee uusi katto.

    VastaaPoista